Miten jotkut osaavat hymyillä niin luontevasti?
Tilasin tänään pizzan paikallisesta pizzeriasta. Oli yksinäinen ja hieman surumielinen olo. Antaessaan pizzani, nainen tarjosi minulle samalla niin aidon, luontevan ja vilpittömän tuntuisen hymyn, että maailmani kirkastui hetkeksi. Voisin vaikka vannoa hymyssä vilahtaneen ripauksen myötätuntoa surumielisyyteeni, kuitenkin täysin ilman sääliä. Ei siinä ollut lainkaan flirttiäkään, vaan ihan vain kuvailemani täysin puhdas ja vilpitön hymy suoraan sydämestä.
Kadehdin tuollaista kykyä.
Kommentit (3)
Osaan hymyillä vain suu kiinni. Ja joskus väkinäinen hymy saa suupieleni vähän nykimään ennenkuin rauhoittuvat paikalleen. Eikä hymyni kestä koskaan kovin kauaa. 😐
Minäkin olen iloinen ihminen, mutta silti en osaa hymyillä.
Minäkin kadehdin.
Minulla on aina naama norsun..tulla, vaikka hymyilisin sisäisesti ja olen vieläpä aidosti hyväsydäminen ihminen. Elämäni olisi paljon helpompaa ja saisin parempaa kohtelua, jos osaisin hymyillä. Maailma olisi auki minulle.