Lukeeko kukaan runoja?

Ei lue. Suomessa luetaan vain talousuutisia ja uskotaan veronalennuksiin. Runot ovat liian taiteellisia ja taide on vaarallista se synnyttää vihervasemmistolaisia aatteita opettaen vieroksumaan oikeita töitä

Joo joskus.

Vierailija kirjoitti:

Joo joskus.

Kommunisti

raamattua lukee moni ja jopa uskoo kirjan satuihin

No eipä juuri

Ei. Olet ainoa uniikki lumihiutale joka niitä lukee ja parempi kuin muut. Tämänhän halusit kuulla?

En vaan kirjoitan. Harvoin.

Totta kai lukee. Ei se ole mies eikä mikään, joka ei runoja lue.

Luen paljon. Runot ovat yksi rakkaimpia harrastuksiani. Niin tekevät myös lähes kaikki ystäväni.

Vierailija kirjoitti:

En vaan kirjoitan. Harvoin.

Erikoista että vain kirjoittaa mutta ei lue. Toisaalta hyvä niin säilyy oma tyyli.

En tykkää sellaisista tyypillisistä "pikkusista mietelauserunoista" jotka vain kertovat jotain sattumanvaraista nättiä runotyyliin ja siinä se sitten onkin. Lyhyt sepustus siitä miten kaunis ilma on ja linnut lentää. Onpas turhaa luettavaa. Kuten esim William Shakespearen Sonetit, siis "rakkausrunojen kokoelma", blaah.

Mutta joo, "pidemmät tarinarunot" on hyviä. Vaikkapa tämä:

https://www.antikvaari.fi/k/jylha-yrjo/runon-pursi-maailmankirjallisuud…

Yrjö Jylhä, Runon Pursi. "Kertovaa runoutta".

Esim. Ernest Hemingway kirjoitti tosi miehekkäitä tarinoita tosimiesten seikkailuista, matkailutarinoita, metsästystarinoita, vuorikiipeilytarinoita,... mutta kirjoitti tarinansa uskomattoman tyypilliseen proosatyyliin, siis käytti ihan vain puhdasta tarinankerrontatyyliä. Täydellisen tylsä tyyli. Kun taas tuo Runon Pursi, siinä on ainaskin jonkin verran vastaavanlaisia tarinoita, siis mm. kalastajista ja merenkävijöistä myrskyjen keskellä, mutta kerrottuna runotyyliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vaan kirjoitan. Harvoin.

Erikoista että vain kirjoittaa mutta ei lue. Toisaalta hyvä niin säilyy oma tyyli.

No laitoin vähän yksioikoisesti, oli kiire tms. Tarkoitin mutta jäi kirjoittamatta että en harrasta aktiivisesti runojen lukemista, mutta luen jos osuu silmiin. Yksi syy on juurikin se, että säilyy oma tyyli. 

Tykkään kyllä runoudesta ja nautin kiehtovista runonpätkistä!

Luen. Eniten kotimaista runoutta 1800- ja 1900-luvuilta. Minulla on paljon runokokoelmia, perin ne isotädiltäni, joka kuoli 90-luvun lopulla.

Luen vanhoja lempirunojani (joita on useita kymmeniä) yhä uudelleen, ja silloin tällöin vanhoista kirjoista löytyy joku uusi, jonka hienoutta en ole aiemmin tajunnut.

Vierailija kirjoitti:

En tykkää sellaisista tyypillisistä "pikkusista mietelauserunoista" jotka vain kertovat jotain sattumanvaraista nättiä runotyyliin ja siinä se sitten onkin. Lyhyt sepustus siitä miten kaunis ilma on ja linnut lentää. Onpas turhaa luettavaa. Kuten esim William Shakespearen Sonetit, siis "rakkausrunojen kokoelma", blaah.

Mutta joo, "pidemmät tarinarunot" on hyviä. Vaikkapa tämä:

https://www.antikvaari.fi/k/jylha-yrjo/runon-pursi-maailmankirjallisuud…

Yrjö Jylhä, Runon Pursi. "Kertovaa runoutta".

Esim. Ernest Hemingway kirjoitti tosi miehekkäitä tarinoita tosimiesten seikkailuista, matkailutarinoita, metsästystarinoita, vuorikiipeilytarinoita,... mutta kirjoitti tarinansa uskomattoman tyypilliseen proosatyyliin, siis käytti ihan vain puhdasta tarinankerrontatyyliä. Täydellisen tylsä tyyli. Kun taas tuo Runon Pursi, siinä on ainaskin jonkin verran vastaavanlaisia tarinoita, siis mm. kalastajista ja merenkävijöistä myrskyjen keskellä, mutta kerrottuna runotyyliin.

Jatkoa...

Kilpailija tuolle Yrjö Jylhän Runon Purrelle: George Byron. Kirjoittiko hän koskaan ainuttakaan lausetta proosaa vai kirjoittiko hän kaikki lukemattomat teoksensa runotyyliin? Esim tämä:

https://ajatuskirjat.fi/p/george-byron-kolme-runokertoelmaa-korinton-pi…

"Runokertoelmia". Esim tuo Chillonin vanki kertoo kurjasta ihmiskohtalosta eli siitä minkälaista erään miehen on viettää vuosikymmeniä lojumassa pimeässä vankityrmässä,... synkkä pitkä tarina, mutta kauniissa runomuodossa.