Olen pettynyt, kun poikani ei kertonut, että on löytänyt naisen
Poika asuu jo omillaan toki, mutta pidetään tiiviisti yhteyttä. Kävin tänään sitten facebookissa, niin siellä oli heti ensimmäisenä poikani päivitys, että parisuhteessa henkilön X Y kanssa. Harmittaa, kun ei kertonut minulle, että tapailee vakavasti, vaan saan lukea tästä ilouutisesta facebookista. Petetty olo kieltämätttä :(
Kommentit (31)
Mun lapset kertoo mulle asioitaan silloin kun itse haluavat, yleensä ovat jossain vaiheessa kertoneet. Maltan odottaa loukkaantumatta.
Mulla ei oo mitään asiaa olla poikani facebook kaveri.
Mun mies ei ollut myöskään kertonut äidilleen seurustelevansa. Mentiin sitten moikkaamaan kun oltiin menty naimisiin.
Onnittelut hienosta kasvatustyöstä, poikasi on itsenäistynyt hienosti.
Jokainen kertoo parisuhteestaan sitten kun on valmis siihen, että muu suku/ystävät/perhe alkaa kysellä lisätietoja ja antaa neuvoja milloin mihinkin. Itse kerroin parisuhteestani vasta kun oli käytännön syistä pakko, lähes kolme vuotta ehdittiin hiljaiseloa nauttia.
Mitäpä jos katkaisisit napanuoran jo.
Poikasi kertoo sitten, kun hänestä se tuntuu sopivalta.
Jos olisin poikasi ja tunnistaisin itseni tästä aloituksesta, loukkaantuisin aika tavalla. Minun asioitani tällä tavalla julkisuudessa repostellaan.
Mulla 5. vuosi menossa enkä ole kertonut. Yhdessä asutaan.
Noh ... noin kävi mullekin. Äiti huomasi käytökseni muutoksen ja kysyi, että onko minulla tyttis.
Kun ystävä tai perheenjäsen jättää kertomatta hyvin merkittävistä asioista, se kertoo että välit ovat huomattavasti toivottua etäisemmät.
"Petetty olo kieltämättä"
Tulee mieleen vaativa, aikuista poikaansa koko iän omana pikkupoikanaan pitävä juutalainen äiti Woody Allenin elokuvissa.
Se nainen on nyt poikasi elämän ykkösnainen. Niele se.
Itse ajattelin nuorempana, että seurustelu on vakavaa siinä vaiheessa kun kumppani esitellään vanhemmille. En itsekään jokaista poikakaveria esitellyt, kun ei alussa tiedä vielä tuleeko siitä mitään. Olisi ikävää sitten selitellä miksi ei nyt ollutkaan sopiva juttu. Sitten olen vanhemmille kumppanin esitellyt, kun on vähän pitempään seurusteltu ja näen jutulla mahdollisuuksia. Älä ota henkilökohtaisesti. Varmasti saat tutustua kumppaniin kun on sopiva aika, ja poikasikin kertoo asiasta. Seurustelun alku on itsellekin vielä tutustumista. Tottakai vanhempana olisi kiva kuulla tämmöisestä kivasta uutisesta, mutta joskus sellainen luo tavallaan lisää paineita suhteelle jos muutenkin on vielä hataraa alussa.
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos katkaisisit napanuoran jo.
Poikasi kertoo sitten, kun hänestä se tuntuu sopivalta.
Jos olisin poikasi ja tunnistaisin itseni tästä aloituksesta, loukkaantuisin aika tavalla. Minun asioitani tällä tavalla julkisuudessa repostellaan.
Kyllä äiteet pitää kynsin hampain kiinni kulti-pojastaan. Siitähän tuli pikkuinen sota, kun otin vähän erilleen. Pitkään ohjasti, että kun TULEE ryppy rakkauteen niin kotiin mars.
Kyllä siihen joku syy on, ettei ole kertonut. Se löytyy joko sinusta, pojasta tai pojan kumppanista.
Luin uudestaan ap:n viestin niin ihan samoja oireita kuin edesmeneellä äiteellä. Väitämpä jopa niin, että poika uumoili konfliktin vaaran eikä tohtinut ilmoitella. Kertokaas naiset miten pojan pitää ilmoittaa tyttöystävästään?
Vierailija kirjoitti:
Kun ystävä tai perheenjäsen jättää kertomatta hyvin merkittävistä asioista, se kertoo että välit ovat huomattavasti toivottua etäisemmät.
Näin voi olla ja varmaan onkin, joku syy siihen kuitenkin on että välit on etääntyneet. Yleensä syyt ovat ihan hyviä silloin, kun aikuiset lapset eivät vanhemmilleen halua kertoa omaan elämäänsä liittyvistä asioista. Vanhemmuus ei oikeuta tietoon.
Äidille Kahil Gibranin runo:
Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi.
He ovat itseensä kaipaavan elämän tyttäriä ja poikia.
He tulevat sinun kauttasi, mutta eivät sinusta,
ja vaikka he ovat sinun luonasi, he eivät kuulu sinulle.
Voit antaa heille rakkautesi, mutta et ajatuksiasi,
sillä heillä on heidän omat ajatuksensa.
Voit pitää luonasi heidän ruumiinsa, mutta et heidän sielujaan,
sillä heidän sielunsa asuvat huomisessa,
jonne sinulla ei ole pääsyä, ei edes uniesi kautta.
Voit pyrkiä olemaan heidän kaltaisensa,
mutta älä yritä tehdä heistä itsesi kaltaista,
sillä elämä ei kulje taaksepäin eikä takerru eiliseen.
Sinä olet jousi, josta sinun lapsesi lähtevät kuin elävät nuolet.
Kun taivut jousimiehen käden voimasta,
taivu riemulla”.
Ehkei se ole vielä niin vakavaa. Ei sitä ihan kaikista yritelmistä ja viritelmistä viitsi kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Äidille Kahil Gibranin runo:
Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi.
He ovat itseensä kaipaavan elämän tyttäriä ja poikia.
He tulevat sinun kauttasi, mutta eivät sinusta,
ja vaikka he ovat sinun luonasi, he eivät kuulu sinulle.Voit antaa heille rakkautesi, mutta et ajatuksiasi,
sillä heillä on heidän omat ajatuksensa.
Voit pitää luonasi heidän ruumiinsa, mutta et heidän sielujaan,
sillä heidän sielunsa asuvat huomisessa,
jonne sinulla ei ole pääsyä, ei edes uniesi kautta.Voit pyrkiä olemaan heidän kaltaisensa,
mutta älä yritä tehdä heistä itsesi kaltaista,
sillä elämä ei kulje taaksepäin eikä takerru eiliseen.Sinä olet jousi, josta sinun lapsesi lähtevät kuin elävät nuolet.
Kun taivut jousimiehen käden voimasta,
taivu riemulla”.
Tyhmä runo. Kaikkea typerää te viitsittekin lukea ja vielä jakaakin. Tietenkin lasten pitää itsenäistyä mutta ei siitä tuommosta melodraamaa tarvitse tehdä.
Alapeukkua pukkaa eli nyt ei ilmeisesti käykään "jätä se sika" komentti ... vai käykö?
etsivä etsii, löytävä löytää