Lue keskustelun säännöt.
Huonoiksi kasvatetut lapset
17.01.2023 |
Äärimmäisen yleinen ja surullinen ilmiö, mikä lie taustalla? Lapsenlapsia on huollettu, syötetty, kuskattu harrastuksiin, viety kouluun, haettu koulusta ja otettu yökylään, jotta vanhemmille on jäänyt omaa aikaa. Nyt kun isovanhemmat ovat jo ikääntyneet, ei lapsenlapset edes soita. Onneksi ei koske omia lapsiani, mutta suren ja suutun muiden näin huonosti kohdeltujen ikäihmisten puolesta, harmittaa vielä enempi kuin ei voi puuttua tilanteeseen. Antaa baskan vain haista!
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Eivätkö ne palveluksensaajat ole pikemminkin lasten vanhemmat? Lapsista on jonkun pidettävä huolta ihan lain mukaan, heidän ei tarvitse siitä erityistä kiitollisuutta tuntea.
Aihe ei kolahda omalle kohdalleni. Äitini, joka hoiti minut täysin yksin, kuoli ennen kuin ehdin saada omia lapsia. Välillä siivoilen leski-isäni luona sen mukaan miten jaksan.
Uskon kyllä, että kokemus on yleinen. Kotiäitivuosinani törmäsin usein leikkipuistoissa näihin osallistuviin mummoihin, jotka saattoivat alkaa suorastaan haukkua tyttäriään ventovieraille. Jostain syystä aina tyttäriä eikä poikia.
Toivottavasti kukaan ei ole sinulle kiitollinen mistään, et sitä ansaitsekaan. JONKUN ON PIDETTÄVÄ LAPSISTA HUOLEN, niin, yhteiskuntakin varmaan kuuluu siihen, vai mitä. Pääasia, etteivät ne huolehdi paremmin, jotka ovat lystiä makuuhuoneissaan pitäneet. Oliko äitisi jotenkin paha ihminen, kun joutui kaiken yksin tekemään, missä siittäjä luurasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivätkö ne palveluksensaajat ole pikemminkin lasten vanhemmat? Lapsista on jonkun pidettävä huolta ihan lain mukaan, heidän ei tarvitse siitä erityistä kiitollisuutta tuntea.
Aihe ei kolahda omalle kohdalleni. Äitini, joka hoiti minut täysin yksin, kuoli ennen kuin ehdin saada omia lapsia. Välillä siivoilen leski-isäni luona sen mukaan miten jaksan.
Uskon kyllä, että kokemus on yleinen. Kotiäitivuosinani törmäsin usein leikkipuistoissa näihin osallistuviin mummoihin, jotka saattoivat alkaa suorastaan haukkua tyttäriään ventovieraille. Jostain syystä aina tyttäriä eikä poikia.
Toivottavasti kukaan ei ole sinulle kiitollinen mistään, et sitä ansaitsekaan. JONKUN ON PIDETTÄVÄ LAPSISTA HUOLEN, niin, yhteiskuntakin varmaan kuuluu siihen, vai mitä. Pääasia, etteivät ne huolehdi paremmin, jotka ovat lystiä makuuhuoneissaan pitäneet. Oliko äitisi jotenkin paha ihminen, kun joutui kaiken yksin tekemään, missä siittäjä luurasi?
Toiveesi varmasti toteutuu. En tarvitse kiitollisuutta lapsiltani tai mieheltäni, heidän rakkautensa riittää, ja sitä olen saanut enemmän kuin olen ansainnut.
Omien vanhempieni työnjakoa en käy arvostelemaan, se oli heidän asiansa, ja he olivat oman sukupolvensa edustajia.
Suomi on täynnä väkivaltaisia juoppoja, jotka häiriköivät sukulaisiaan jatkuvasti. Se on peiliin katsomisen paikka.
Aloituksen tilannetta en pitäisi huonona käytöksenä. Nykyään ihmiset ylipäätään eivät hirveästi soittele kysyäkseen kuulumisia. Se on viestittelyä enemmänkin. Ei lasten myöskään tarvitse kokea mitään kiitollisuudenvelkaa siitä, että isovanhemmat ovat hoitaneet. Sanoisin melkein, että jos välit isovanhempiin ovat olleet lämpimät ja läheiset, se yhteys pysyy helpommin kunnossa. Jos ei, ei lapsen tarvitse nähdä vaivaa pitääkseen sitä yhteyttä kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivätkö ne palveluksensaajat ole pikemminkin lasten vanhemmat? Lapsista on jonkun pidettävä huolta ihan lain mukaan, heidän ei tarvitse siitä erityistä kiitollisuutta tuntea.
Aihe ei kolahda omalle kohdalleni. Äitini, joka hoiti minut täysin yksin, kuoli ennen kuin ehdin saada omia lapsia. Välillä siivoilen leski-isäni luona sen mukaan miten jaksan.
Uskon kyllä, että kokemus on yleinen. Kotiäitivuosinani törmäsin usein leikkipuistoissa näihin osallistuviin mummoihin, jotka saattoivat alkaa suorastaan haukkua tyttäriään ventovieraille. Jostain syystä aina tyttäriä eikä poikia.
Toivottavasti kukaan ei ole sinulle kiitollinen mistään, et sitä ansaitsekaan. JONKUN ON PIDETTÄVÄ LAPSISTA HUOLEN, niin, yhteiskuntakin varmaan kuuluu siihen, vai mitä. Pääasia, etteivät ne huolehdi paremmin, jotka ovat lystiä makuuhuoneissaan pitäneet. Oliko äitisi jotenkin paha ihminen, kun joutui kaiken yksin tekemään, missä siittäjä luurasi?
Toiveesi varmasti toteutuu. En tarvitse kiitollisuutta lapsiltani tai mieheltäni, heidän rakkautensa riittää, ja sitä olen saanut enemmän kuin olen ansainnut.
Omien vanhempieni työnjakoa en käy arvostelemaan, se oli heidän asiansa, ja he olivat oman sukupolvensa edustajia.
Etkö ole kiitollinen edes rakkaudesta, et siten ansaitse sitäkään. Säälin kaltaisiasi ihmisiä, jotka eivät osaa arvostaa toisten avuliaisuutta tai muuta, vaan luulevat, että se on itsestäänselvyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomi on täynnä väkivaltaisia juoppoja, jotka häiriköivät sukulaisiaan jatkuvasti. Se on peiliin katsomisen paikka.
Suomi, miten niin, kuvailetko nyt vain lähipiiriäsi. Suomi on pienuudestaan huolimatta pitkä maa!
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen tilannetta en pitäisi huonona käytöksenä. Nykyään ihmiset ylipäätään eivät hirveästi soittele kysyäkseen kuulumisia. Se on viestittelyä enemmänkin. Ei lasten myöskään tarvitse kokea mitään kiitollisuudenvelkaa siitä, että isovanhemmat ovat hoitaneet. Sanoisin melkein, että jos välit isovanhempiin ovat olleet lämpimät ja läheiset, se yhteys pysyy helpommin kunnossa. Jos ei, ei lapsen tarvitse nähdä vaivaa pitääkseen sitä yhteyttä kunnossa.
Eikö lastenkaan kuuluisi olla kiitollisia isovanhemmilleen tai eikö edes lasten vanhemmat, jotka ovat saaneet apua arjen askareisiin. Eihän sinun tarvitse kiittää ketään mistään, se on sinun häpeäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivätkö ne palveluksensaajat ole pikemminkin lasten vanhemmat? Lapsista on jonkun pidettävä huolta ihan lain mukaan, heidän ei tarvitse siitä erityistä kiitollisuutta tuntea.
Aihe ei kolahda omalle kohdalleni. Äitini, joka hoiti minut täysin yksin, kuoli ennen kuin ehdin saada omia lapsia. Välillä siivoilen leski-isäni luona sen mukaan miten jaksan.
Uskon kyllä, että kokemus on yleinen. Kotiäitivuosinani törmäsin usein leikkipuistoissa näihin osallistuviin mummoihin, jotka saattoivat alkaa suorastaan haukkua tyttäriään ventovieraille. Jostain syystä aina tyttäriä eikä poikia.
Toivottavasti kukaan ei ole sinulle kiitollinen mistään, et sitä ansaitsekaan. JONKUN ON PIDETTÄVÄ LAPSISTA HUOLEN, niin, yhteiskuntakin varmaan kuuluu siihen, vai mitä. Pääasia, etteivät ne huolehdi paremmin, jotka ovat lystiä makuuhuoneissaan pitäneet. Oliko äitisi jotenkin paha ihminen, kun joutui kaiken yksin tekemään, missä siittäjä luurasi?
Toiveesi varmasti toteutuu. En tarvitse kiitollisuutta lapsiltani tai mieheltäni, heidän rakkautensa riittää, ja sitä olen saanut enemmän kuin olen ansainnut.
Omien vanhempieni työnjakoa en käy arvostelemaan, se oli heidän asiansa, ja he olivat oman sukupolvensa edustajia.
Etkö ole kiitollinen edes rakkaudesta, et siten ansaitse sitäkään. Säälin kaltaisiasi ihmisiä, jotka eivät osaa arvostaa toisten avuliaisuutta tai muuta, vaan luulevat, että se on itsestäänselvyys.
En vastaa rakkauteen kiitollisuudella, vaan vastarakkaudella. Sääli minua aivan vapaasti, itse ihmettelen joka päivä kuinka onnekas olen.
Kyllä isovanhempi-ikäisten pitäisi jo olla oppinut ettei lapsia kannata hoivata kiitollisuuden perässä. Eikä lasten kuulukaan tuntea kiitollisuutta siitä että heidän perushyvästä arjestaan on huolehdittu sillä tavalla jonka aikuiset ovat keskenään päättäneet ja sopineet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivätkö ne palveluksensaajat ole pikemminkin lasten vanhemmat? Lapsista on jonkun pidettävä huolta ihan lain mukaan, heidän ei tarvitse siitä erityistä kiitollisuutta tuntea.
Aihe ei kolahda omalle kohdalleni. Äitini, joka hoiti minut täysin yksin, kuoli ennen kuin ehdin saada omia lapsia. Välillä siivoilen leski-isäni luona sen mukaan miten jaksan.
Uskon kyllä, että kokemus on yleinen. Kotiäitivuosinani törmäsin usein leikkipuistoissa näihin osallistuviin mummoihin, jotka saattoivat alkaa suorastaan haukkua tyttäriään ventovieraille. Jostain syystä aina tyttäriä eikä poikia.
Toivottavasti kukaan ei ole sinulle kiitollinen mistään, et sitä ansaitsekaan. JONKUN ON PIDETTÄVÄ LAPSISTA HUOLEN, niin, yhteiskuntakin varmaan kuuluu siihen, vai mitä. Pääasia, etteivät ne huolehdi paremmin, jotka ovat lystiä makuuhuoneissaan pitäneet. Oliko äitisi jotenkin paha ihminen, kun joutui kaiken yksin tekemään, missä siittäjä luurasi?
Toiveesi varmasti toteutuu. En tarvitse kiitollisuutta lapsiltani tai mieheltäni, heidän rakkautensa riittää, ja sitä olen saanut enemmän kuin olen ansainnut.
Omien vanhempieni työnjakoa en käy arvostelemaan, se oli heidän asiansa, ja he olivat oman sukupolvensa edustajia.
Etkö ole kiitollinen edes rakkaudesta, et siten ansaitse sitäkään. Säälin kaltaisiasi ihmisiä, jotka eivät osaa arvostaa toisten avuliaisuutta tai muuta, vaan luulevat, että se on itsestäänselvyys.
Hyi mikä ajatus. Että lasten tulisi kiitollisuudellaan lunastaa vanhempiensa ja isovanhempiensa rakkaus. Nämä on näitä ihmisiä joille tärkeää ei ole mitä saa vaan se ettei vain kukaan saa enempää kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivätkö ne palveluksensaajat ole pikemminkin lasten vanhemmat? Lapsista on jonkun pidettävä huolta ihan lain mukaan, heidän ei tarvitse siitä erityistä kiitollisuutta tuntea.
Aihe ei kolahda omalle kohdalleni. Äitini, joka hoiti minut täysin yksin, kuoli ennen kuin ehdin saada omia lapsia. Välillä siivoilen leski-isäni luona sen mukaan miten jaksan.
Uskon kyllä, että kokemus on yleinen. Kotiäitivuosinani törmäsin usein leikkipuistoissa näihin osallistuviin mummoihin, jotka saattoivat alkaa suorastaan haukkua tyttäriään ventovieraille. Jostain syystä aina tyttäriä eikä poikia.
Toivottavasti kukaan ei ole sinulle kiitollinen mistään, et sitä ansaitsekaan. JONKUN ON PIDETTÄVÄ LAPSISTA HUOLEN, niin, yhteiskuntakin varmaan kuuluu siihen, vai mitä. Pääasia, etteivät ne huolehdi paremmin, jotka ovat lystiä makuuhuoneissaan pitäneet. Oliko äitisi jotenkin paha ihminen, kun joutui kaiken yksin tekemään, missä siittäjä luurasi?
Toiveesi varmasti toteutuu. En tarvitse kiitollisuutta lapsiltani tai mieheltäni, heidän rakkautensa riittää, ja sitä olen saanut enemmän kuin olen ansainnut.
Omien vanhempieni työnjakoa en käy arvostelemaan, se oli heidän asiansa, ja he olivat oman sukupolvensa edustajia.
Etkö ole kiitollinen edes rakkaudesta, et siten ansaitse sitäkään. Säälin kaltaisiasi ihmisiä, jotka eivät osaa arvostaa toisten avuliaisuutta tai muuta, vaan luulevat, että se on itsestäänselvyys.
En vastaa rakkauteen kiitollisuudella, vaan vastarakkaudella. Sääli minua aivan vapaasti, itse ihmettelen joka päivä kuinka onnekas olen.
Psykologiaa lukeneena havaitsen tositilanteeksesi sen, että olet yksinäinen, sinulla ei siis ole perhettä eikä myöskään lapsia, kirjoitat haaveistasi. Hakeudu hoitoon, sieltä saattaa löytyä ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä juttu, ap, että tähdensit, ettei kyse ollut omasta perheestäsi. Kyse on siis ihmisistä, joita tarkkailet ulkopuolelta. Et siis tiedä, millaista heidän elämänsä on oikeasti ollut.
Isovanhempi - tai vanhempi tai kummi tai naapuri tai kaveri - joka omissa puheissaan on huoltanut, syöttänyt, kuskannut, vienyt, hakenut, ja mitä kaikkea tehnytkään - yleensä vielä omissa puheissaan taikasanoilla HYVÄÄ HYVYYTTÄÄN - ja vaatii siihen päälle vielä kiitollisuutta lapsilta ja nuorilta - on yleensä melkoisen toksinen tapaus.
Kuten tuossa aiemmin totesinkin, oma äitini kuoli varhain, ja siksi en lasteni mummon huolenpidosta koskaan päässyt osalliseksi. Tuoreena äitinä olin varsin herkistynyt tällaiselle, ja tunsin melko suurta kateutta näitä puistojen mummojen perheitä kohtaan. Puheissaan kun nämä mummot jatkuvasti siivosivat, kokkasivat, pesivät ikkunoita ja kehuivat vuolaasti lapsenlapsiaan. Erityisesti se kehuminen tuntui niin pahalta. Olisin itsekin halunnut jonkun, joka olisi nähnyt lapseni täydellisenä.
Mutta sitten kun vanhenin ja sain enemmän elämänkokemusta, huomasin että pahimmassa tapauksessa nämä mummot saivat moninkertaisesti tuhoa aikaan apunsa määrään nähden. Lapsenlapsetkin kelpasivat vain kun toteuttivat mummon antamaa roolia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivätkö ne palveluksensaajat ole pikemminkin lasten vanhemmat? Lapsista on jonkun pidettävä huolta ihan lain mukaan, heidän ei tarvitse siitä erityistä kiitollisuutta tuntea.
Aihe ei kolahda omalle kohdalleni. Äitini, joka hoiti minut täysin yksin, kuoli ennen kuin ehdin saada omia lapsia. Välillä siivoilen leski-isäni luona sen mukaan miten jaksan.
Uskon kyllä, että kokemus on yleinen. Kotiäitivuosinani törmäsin usein leikkipuistoissa näihin osallistuviin mummoihin, jotka saattoivat alkaa suorastaan haukkua tyttäriään ventovieraille. Jostain syystä aina tyttäriä eikä poikia.
Toivottavasti kukaan ei ole sinulle kiitollinen mistään, et sitä ansaitsekaan. JONKUN ON PIDETTÄVÄ LAPSISTA HUOLEN, niin, yhteiskuntakin varmaan kuuluu siihen, vai mitä. Pääasia, etteivät ne huolehdi paremmin, jotka ovat lystiä makuuhuoneissaan pitäneet. Oliko äitisi jotenkin paha ihminen, kun joutui kaiken yksin tekemään, missä siittäjä luurasi?
Toiveesi varmasti toteutuu. En tarvitse kiitollisuutta lapsiltani tai mieheltäni, heidän rakkautensa riittää, ja sitä olen saanut enemmän kuin olen ansainnut.
Omien vanhempieni työnjakoa en käy arvostelemaan, se oli heidän asiansa, ja he olivat oman sukupolvensa edustajia.
Etkö ole kiitollinen edes rakkaudesta, et siten ansaitse sitäkään. Säälin kaltaisiasi ihmisiä, jotka eivät osaa arvostaa toisten avuliaisuutta tai muuta, vaan luulevat, että se on itsestäänselvyys.
Hyi mikä ajatus. Että lasten tulisi kiitollisuudellaan lunastaa vanhempiensa ja isovanhempiensa rakkaus. Nämä on näitä ihmisiä joille tärkeää ei ole mitä saa vaan se ettei vain kukaan saa enempää kuin minä.
Hyi mikä ajatus, että lastesi pitäisi olla sinulle kiitollisia tai tuntea rakkautta sinua kohtaan, he ansaitsevat sen ilman sinun odotuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä juttu, ap, että tähdensit, ettei kyse ollut omasta perheestäsi. Kyse on siis ihmisistä, joita tarkkailet ulkopuolelta. Et siis tiedä, millaista heidän elämänsä on oikeasti ollut.
Isovanhempi - tai vanhempi tai kummi tai naapuri tai kaveri - joka omissa puheissaan on huoltanut, syöttänyt, kuskannut, vienyt, hakenut, ja mitä kaikkea tehnytkään - yleensä vielä omissa puheissaan taikasanoilla HYVÄÄ HYVYYTTÄÄN - ja vaatii siihen päälle vielä kiitollisuutta lapsilta ja nuorilta - on yleensä melkoisen toksinen tapaus.
Kuten tuossa aiemmin totesinkin, oma äitini kuoli varhain, ja siksi en lasteni mummon huolenpidosta koskaan päässyt osalliseksi. Tuoreena äitinä olin varsin herkistynyt tällaiselle, ja tunsin melko suurta kateutta näitä puistojen mummojen perheitä kohtaan. Puheissaan kun nämä mummot jatkuvasti siivosivat, kokkasivat, pesivät ikkunoita ja kehuivat vuolaasti lapsenlapsiaan. Erityisesti se kehuminen tuntui niin pahalta. Olisin itsekin halunnut jonkun, joka olisi nähnyt lapseni täydellisenä.
Mutta sitten kun vanhenin ja sain enemmän elämänkokemusta, huomasin että pahimmassa tapauksessa nämä mummot saivat moninkertaisesti tuhoa aikaan apunsa määrään nähden. Lapsenlapsetkin kelpasivat vain kun toteuttivat mummon antamaa roolia.
Kuka on ap - who's ap?
Olitte omalta osaltanne mukana kasvattamassa, joten voisitte myös sanoa lapsenlapsille, että olisi kohteliasta soittaa ja tulla käymään välillä jos eivät muuten ymmärrä.
On vaikea ymmärtää niitä, joille kiitos on kirosana.
Vierailija kirjoitti:
Olitte omalta osaltanne mukana kasvattamassa, joten voisitte myös sanoa lapsenlapsille, että olisi kohteliasta soittaa ja tulla käymään välillä jos eivät muuten ymmärrä.
Hänellähän ei omien sanojensa mukaan ollut tätä ongelmaa - kaverien puolesta vaan oli kiukkuinen.
Jos välit ovat normaalit ja lämpimät on luonnollista, että lapsia kasvattaa vanhemmat, isovanhemmat apuna ja aikanaan nämä lapset auttavat omia vanhempiaan ja isovanhempiaan.
Jos ihmissuhteissa on kränää eikä vanhemmat tai isovanhemmat olevhoitaneet vanhemmuuttaan, vaan ovat otsekkyyttään dokanneet tai jättäneet lapset heitteille tms niin samalla itsekkyydellä voivat lapset jättää vanhempansa/isovanhempansa pois elämästään.
Vierailija kirjoitti:
On vaikea ymmärtää niitä, joille kiitos on kirosana.
Yleensä tällaiset kiittämättömät ja kunniattomat eivät ole saaneet minkäänkaltaista kasvatusta kotona. Olen entisenä piip-ammattilaisena huolissaan esim. 1-luokkalaisten sanavarastosta. Kiitos on heidän mielestään baskaa ja keskisormi nykypäivää. Onnekseni työn hoitaa nykyisin muut, jotka varmasti huomaavat ja lunastavat saman.
Eivätkö ne palveluksensaajat ole pikemminkin lasten vanhemmat? Lapsista on jonkun pidettävä huolta ihan lain mukaan, heidän ei tarvitse siitä erityistä kiitollisuutta tuntea.
Aihe ei kolahda omalle kohdalleni. Äitini, joka hoiti minut täysin yksin, kuoli ennen kuin ehdin saada omia lapsia. Välillä siivoilen leski-isäni luona sen mukaan miten jaksan.
Uskon kyllä, että kokemus on yleinen. Kotiäitivuosinani törmäsin usein leikkipuistoissa näihin osallistuviin mummoihin, jotka saattoivat alkaa suorastaan haukkua tyttäriään ventovieraille. Jostain syystä aina tyttäriä eikä poikia.