Lue keskustelun säännöt.
Huonoiksi kasvatetut lapset
17.01.2023 |
Äärimmäisen yleinen ja surullinen ilmiö, mikä lie taustalla? Lapsenlapsia on huollettu, syötetty, kuskattu harrastuksiin, viety kouluun, haettu koulusta ja otettu yökylään, jotta vanhemmille on jäänyt omaa aikaa. Nyt kun isovanhemmat ovat jo ikääntyneet, ei lapsenlapset edes soita. Onneksi ei koske omia lapsiani, mutta suren ja suutun muiden näin huonosti kohdeltujen ikäihmisten puolesta, harmittaa vielä enempi kuin ei voi puuttua tilanteeseen. Antaa baskan vain haista!
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vaikea ymmärtää niitä, joille kiitos on kirosana.
Yleensä tällaiset kiittämättömät ja kunniattomat eivät ole saaneet minkäänkaltaista kasvatusta kotona. Olen entisenä piip-ammattilaisena huolissaan esim. 1-luokkalaisten sanavarastosta. Kiitos on heidän mielestään baskaa ja keskisormi nykypäivää. Onnekseni työn hoitaa nykyisin muut, jotka varmasti huomaavat ja lunastavat saman.
Minua huolestuttaa enemmän se, että aikuisten ihmisten kirjoitukset ovat nykyään niin sekavia, ettei oikein selvää saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset hoitaa vanhempiaan, ei lapsenlapset. En minä ainakaan nuorena aikuisena, juuri teini-iästä selvinneenä ihan kauheasti mummulla käynyt vaikka olivat molemmat rakkaita ihmisiä.
En myöskään oleta, että omat lapseni viihdyttävät ja kuuntelevat vanhojen vanhempieni vaivoja ja taivastelua maailman menosta tuntikausia. Minua saavat sen sijaan kuunnella ja kestää kun olen vanha.
Isovanhempani kuolivat kun olin itse alle 25v. Toki piipahdin silloin tällöin kylässä, mutta jos olisivat eläneet pidempään, uskon, että ikä olisi tuonut vähän perspektiiviä vanhuksen kohtaamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Lapset hoitaa vanhempiaan, ei lapsenlapset. En minä ainakaan nuorena aikuisena, juuri teini-iästä selvinneenä ihan kauheasti mummulla käynyt vaikka olivat molemmat rakkaita ihmisiä.
En myöskään oleta, että omat lapseni viihdyttävät ja kuuntelevat vanhojen vanhempieni vaivoja ja taivastelua maailman menosta tuntikausia. Minua saavat sen sijaan kuunnella ja kestää kun olen vanha.
Isovanhempani kuolivat kun olin itse alle 25v. Toki piipahdin silloin tällöin kylässä, mutta jos olisivat eläneet pidempään, uskon, että ikä olisi tuonut vähän perspektiiviä vanhuksen kohtaamiseen.
Juuri näin. Nuori ihminen on omassa kokemusmaailmassaan lähes kuolematon, ei hänellä useimmiten ole kauhean paljon keskusteltavaa vanhuksen kanssa. Poikkeuksia tietenkin on, mutta kaikilta ei pidä vaatia sellaista ymmärrystä, jonka vasta ikä tuo mukanaan.
Eikä tuollainen ymmärryksen puute tee kenestäkään huonoa, vaikka tämän ketjun otsikossa huonoiksi kasvatetuista lapsista puhutaankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vaikea ymmärtää niitä, joille kiitos on kirosana.
Yleensä tällaiset kiittämättömät ja kunniattomat eivät ole saaneet minkäänkaltaista kasvatusta kotona. Olen entisenä piip-ammattilaisena huolissaan esim. 1-luokkalaisten sanavarastosta. Kiitos on heidän mielestään baskaa ja keskisormi nykypäivää. Onnekseni työn hoitaa nykyisin muut, jotka varmasti huomaavat ja lunastavat saman.
Minua huolestuttaa enemmän se, että aikuisten ihmisten kirjoitukset ovat nykyään niin sekavia, ettei oikein selvää saa.
Jos sinulla on ongelmia, onko lähin mielenterveysklinikka lähellä, googlaa, missä on lähin ja soita numeroon, jono on tosin pitkä. Lukihäiriöt aikuisilla ovat yleistymään päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset hoitaa vanhempiaan, ei lapsenlapset. En minä ainakaan nuorena aikuisena, juuri teini-iästä selvinneenä ihan kauheasti mummulla käynyt vaikka olivat molemmat rakkaita ihmisiä.
En myöskään oleta, että omat lapseni viihdyttävät ja kuuntelevat vanhojen vanhempieni vaivoja ja taivastelua maailman menosta tuntikausia. Minua saavat sen sijaan kuunnella ja kestää kun olen vanha.
Isovanhempani kuolivat kun olin itse alle 25v. Toki piipahdin silloin tällöin kylässä, mutta jos olisivat eläneet pidempään, uskon, että ikä olisi tuonut vähän perspektiiviä vanhuksen kohtaamiseen.
Juuri näin. Nuori ihminen on omassa kokemusmaailmassaan lähes kuolematon, ei hänellä useimmiten ole kauhean paljon keskusteltavaa vanhuksen kanssa. Poikkeuksia tietenkin on, mutta kaikilta ei pidä vaatia sellaista ymmärrystä, jonka vasta ikä tuo mukanaan.
Eikä tuollainen ymmärryksen puute tee kenestäkään huonoa, vaikka tämän ketjun otsikossa huonoiksi kasvatetuista lapsista puhutaankin.
Riippuu lapsen iästä, kyllä 10-14 vuotias osaa sanoa kiitos, jos ei osaa, voi häntä viedä lastenpsykiatrille, jos ei siihen mennessä osaa sanoa kiitos tai päivää, ei hän sitä 25 vuotiaanakaan osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vaikea ymmärtää niitä, joille kiitos on kirosana.
Yleensä tällaiset kiittämättömät ja kunniattomat eivät ole saaneet minkäänkaltaista kasvatusta kotona. Olen entisenä piip-ammattilaisena huolissaan esim. 1-luokkalaisten sanavarastosta. Kiitos on heidän mielestään baskaa ja keskisormi nykypäivää. Onnekseni työn hoitaa nykyisin muut, jotka varmasti huomaavat ja lunastavat saman.
Minua huolestuttaa enemmän se, että aikuisten ihmisten kirjoitukset ovat nykyään niin sekavia, ettei oikein selvää saa.
Jos sinulla on ongelmia, onko lähin mielenterveysklinikka lähellä, googlaa, missä on lähin ja soita numeroon, jono on tosin pitkä. Lukihäiriöt aikuisilla ovat yleistymään päin.
Ehdotat, että hakeutuisin lukihäiriön vuoksi mielenterveysklinikalle? Eipä ihme jos siellä on nykyään pitkät jonot, jos sinne tuollaisista syistä hakeudutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset hoitaa vanhempiaan, ei lapsenlapset. En minä ainakaan nuorena aikuisena, juuri teini-iästä selvinneenä ihan kauheasti mummulla käynyt vaikka olivat molemmat rakkaita ihmisiä.
En myöskään oleta, että omat lapseni viihdyttävät ja kuuntelevat vanhojen vanhempieni vaivoja ja taivastelua maailman menosta tuntikausia. Minua saavat sen sijaan kuunnella ja kestää kun olen vanha.
Isovanhempani kuolivat kun olin itse alle 25v. Toki piipahdin silloin tällöin kylässä, mutta jos olisivat eläneet pidempään, uskon, että ikä olisi tuonut vähän perspektiiviä vanhuksen kohtaamiseen.
Juuri näin. Nuori ihminen on omassa kokemusmaailmassaan lähes kuolematon, ei hänellä useimmiten ole kauhean paljon keskusteltavaa vanhuksen kanssa. Poikkeuksia tietenkin on, mutta kaikilta ei pidä vaatia sellaista ymmärrystä, jonka vasta ikä tuo mukanaan.
Eikä tuollainen ymmärryksen puute tee kenestäkään huonoa, vaikka tämän ketjun otsikossa huonoiksi kasvatetuista lapsista puhutaankin.
Riippuu lapsen iästä, kyllä 10-14 vuotias osaa sanoa kiitos, jos ei osaa, voi häntä viedä lastenpsykiatrille, jos ei siihen mennessä osaa sanoa kiitos tai päivää, ei hän sitä 25 vuotiaanakaan osaa.
Silloin kun minä olin nuori, ei kukaan teini osannut sanoa kiitos. Eikä lastenpsykiatriaa ollut koko kaupungissa. Meistä kasvoi Suomen älykkäin ja koulutetuin ikäluokka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vaikea ymmärtää niitä, joille kiitos on kirosana.
Yleensä tällaiset kiittämättömät ja kunniattomat eivät ole saaneet minkäänkaltaista kasvatusta kotona. Olen entisenä piip-ammattilaisena huolissaan esim. 1-luokkalaisten sanavarastosta. Kiitos on heidän mielestään baskaa ja keskisormi nykypäivää. Onnekseni työn hoitaa nykyisin muut, jotka varmasti huomaavat ja lunastavat saman.
Minua huolestuttaa enemmän se, että aikuisten ihmisten kirjoitukset ovat nykyään niin sekavia, ettei oikein selvää saa.
Jos sinulla on ongelmia, onko lähin mielenterveysklinikka lähellä, googlaa, missä on lähin ja soita numeroon, jono on tosin pitkä. Lukihäiriöt aikuisilla ovat yleistymään päin.
Ehdotat, että hakeutuisin lukihäiriön vuoksi mielenterveysklinikalle? Eipä ihme jos siellä on nykyään pitkät jonot, jos sinne tuollaisista syistä hakeudutaan.
Ole kiitollinen ja sano kiitos, jos pääset jonon ohitse!
Lapsille ei opeteta tapoja. Minusta on aivan selvää, että lapset laitetaan pitämään itsekin yhteyttä isovanhempiin, auttamaan heitä, kiittämään lahjoista ja niin edelleen.
Sana kiitollisuus käsitetään usein ehkä väärin. Onko yhtä paha puhua arvostuksesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivätkö ne palveluksensaajat ole pikemminkin lasten vanhemmat? Lapsista on jonkun pidettävä huolta ihan lain mukaan, heidän ei tarvitse siitä erityistä kiitollisuutta tuntea.
Aihe ei kolahda omalle kohdalleni. Äitini, joka hoiti minut täysin yksin, kuoli ennen kuin ehdin saada omia lapsia. Välillä siivoilen leski-isäni luona sen mukaan miten jaksan.
Uskon kyllä, että kokemus on yleinen. Kotiäitivuosinani törmäsin usein leikkipuistoissa näihin osallistuviin mummoihin, jotka saattoivat alkaa suorastaan haukkua tyttäriään ventovieraille. Jostain syystä aina tyttäriä eikä poikia.
Toivottavasti kukaan ei ole sinulle kiitollinen mistään, et sitä ansaitsekaan. JONKUN ON PIDETTÄVÄ LAPSISTA HUOLEN, niin, yhteiskuntakin varmaan kuuluu siihen, vai mitä. Pääasia, etteivät ne huolehdi paremmin, jotka ovat lystiä makuuhuoneissaan pitäneet. Oliko äitisi jotenkin paha ihminen, kun joutui kaiken yksin tekemään, missä siittäjä luurasi?
Toiveesi varmasti toteutuu. En tarvitse kiitollisuutta lapsiltani tai mieheltäni, heidän rakkautensa riittää, ja sitä olen saanut enemmän kuin olen ansainnut.
Omien vanhempieni työnjakoa en käy arvostelemaan, se oli heidän asiansa, ja he olivat oman sukupolvensa edustajia.
Etkö ole kiitollinen edes rakkaudesta, et siten ansaitse sitäkään. Säälin kaltaisiasi ihmisiä, jotka eivät osaa arvostaa toisten avuliaisuutta tai muuta, vaan luulevat, että se on itsestäänselvyys.
En vastaa rakkauteen kiitollisuudella, vaan vastarakkaudella. Sääli minua aivan vapaasti, itse ihmettelen joka päivä kuinka onnekas olen.
Ei vastarakkaus ja kiitollisuus sulje toisiaan mitenkään pois.
Minä olen kiitollinen rakkaista ihmisistä ja myös kiitollinen heille kaikesta siitä ilosta ja onnesta, mitä he elämääni tuovat.
En huomannut, että aloittajan tapauksessa olisi kerrottu dokaamisesta tai muista epäkohdista mitään. Sain sen käsityksen, että hänen lapsensa eivät ole nihilistejä eivätkä heidän vanhempansakaan.