Olen 17-vuotias tyttö. Äitini on koko mun elämän aina käskenyt että pitää pyytää lupa, saako jääkaapista tai kaapeista

Kuulostaa aika oudolta. Meillä kaikki jääkaappiin ja kaappeihin ostettu ruoka on syötäväksi tarkoitettua. Sitä ei säännöstellä mitenkään. Meidän 6- ja 9-vuotiaat lapset saavat syödä kaikkea niin paljon kuin haluavat. Itse saavat ottaa ja valita. Syövät lisäksi koulussa/eskarissa. Itse teen kerran päivässä lämpimän aterian. Eikä ole ylipainoa.

Myöskään herkkujen syöntiä ei rajoiteta. Lapset syövät sen verran herkkuja, kuin kaupasta ostan eli säätely tehdään jo kaupassa, ei enää kotona.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsuudenkodissani myös tarkka kontrolli syömisten suhteen. Kaapeille ei saanut mennä ilman lupaa. Tunsin itseni suorastaan rikolliseksi, kun välillä ollessani hetken yksin kotona söin leivänpalan, jossa maapähkinävoita päällä. Se oli kiellettyä. Mun suu myös tutkittiin, jos epäiltiin että olisin syönyt karkkia. Siitä tuli sitten rangaistus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika tökeröä jos ei saa kotonaan syödä.

Olen kuullut kahdesta samantapaisesta perheestä. Ruokaa ei saanut niin vain ottaa. Kyseiset lapset ovat nyt aikuisia.

Luulin että maapähkinävoita syödään vain jenkeissä. En oo ikinä ostanu, enkä syöny.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kysynyt syytä sille miksi et saa ottaa välipalaa? Ymmärrän että om vähän hassua ottaa välipalaa jos ruokaa on tarkoitus syödä puolen tunnin päästä mutta muuten tuollainen kontrollointi 17-vuotiaan kohdalla kuulostaa oudolta.

Välipalaa ei tule jättää väliin mistään syystä. Kyllä meidän teini ottaa välipalan kouluun mukaan, jotta jaksaa pitkän päivän koulussa. Päivällinen meillä syödään 16-17 välillä. Pitkä aika joka tapauksessa odottaa, on nälkäinen välipalasta huolimatta.

Täh? Mitä järkeä olisi mussuttaa vaikka leipää ja jugurttia jos lounas/päivällinen on jo uunissa ja hetken päästä valmis?

Tuskin voit ilmoittaa kun se on normaalia. Käytiin 2000 luvun alussa lastenpsykiatrisella polilla kuntoutuksessa ja siellä oli useampi kuntouttava täti. He oli sitä mieltä, että lapsi ei ota ruokaa kotonaan edes teini-ikäisenä itse vaan pyytää aina luvan. Ei kuulema mitään asiaa kaapille eikä jääkaapille. Oltiin silloin siellä parivuotiaan kanssa, mutta kysyin asiaa että ihanko oikeasti, entäs jos on lapsi vaikkapa 16v? Ei saa. Ihmettelin vastausta koska ole tehnyt ruokaa 13 vuotiaasta asti ja ajatus oli outo. Mutta äitisi tekee ihan virallisten kasvatusvaatimusten mukaan sieltä 2000 luvun alusta. Tosin silloin oli myös hyväksi kääriä kiukutteleva teini mattoon joten...

17-vuotiaan pitäisi ehkä saada jo päättää omista syömisistään, olet AP oikeassa.

Mutta lapsen (peruskoululaisen) en antaisi ottaa "välipalaa" kaapista oman mielensä mukaan, sillä siitä ei voi seurata mitään hyvää. Lapsihan syö yleensä vain herkkuja, ei sillä ole mitään kiinnostusta tai käsitystä terveellisestä syömisestä eikä varsinkaan kykyä ajatella tulevaisuutta. Lapsi elää siinä hetkessä ja kerran se herkku on hyvää, niin sitä pitää saada, vaikka se lihottaisi ja pilaisi hampaat. Siksi on aikuisen päätös, että milloin syödään välipalaa (ja minkälaista), ja milloin taas syödään ruokaa. Sitä kutsutaan kasvatukseksi ja vastuun ottamiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Aika tökeröä jos ei saa kotonaan syödä.

Tämä ei kuulosta ihan tavalliselta. Olisi hyvä tietää enemmän ap:n perheestä. Ovatko rahat isän hallussa, joka antaa hyvin vähän rahaa ruokaan? Onko äidillä lupa ostaa tarpeeksi ruokaa kotiini? Onko aviomies vihainen, jos ruokaan menee liikaa rahaa?  Vai onko äidillä alkoholiongelma tai peliongelma, jolloin ruokarahat menevät äidin juomiin tai pelaamiseen?  Lapsella voi olla vakava ylipaino tai  hampaat huonossa kunnossa - silloin herkkujen turha napostelu on haitallista.  Viime vuosina on kerrottu harvinaisesta sairaudesta, joka saa henkilön syömään suuria määriä ruokaa. Hänestä ei koskaan tunnu, että vatsa on täynnä.  Jos tällainen henkilö on alaikäinen, vanhemmat yrittävät kotona rajoittaa syömistä ja esim.  hankkivat lukkoja keittiöön, mutta mikään ei auta kyseiseen syndroomaan.

Toi kirjoitustyyli jatkaen otsikosta suoraan on niin vauvamainen, että tämä ei ole aito ongelma.

Toki tarinan ongelmaa voi yrittää ratkaista. Ehkä jollain toisella oikeasti on rajoittavat vanhemmat ja löytää vinkkejä keskustelusta.

Aika säälittävää, että nykyaikana lapset joutuvat olemaan nälissään hyvinvointivaltiossa, vanhempien älyttömyyden takia. Jotain pielessä.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin voit ilmoittaa kun se on normaalia. Käytiin 2000 luvun alussa lastenpsykiatrisella polilla kuntoutuksessa ja siellä oli useampi kuntouttava täti. He oli sitä mieltä, että lapsi ei ota ruokaa kotonaan edes teini-ikäisenä itse vaan pyytää aina luvan. Ei kuulema mitään asiaa kaapille eikä jääkaapille. Oltiin silloin siellä parivuotiaan kanssa, mutta kysyin asiaa että ihanko oikeasti, entäs jos on lapsi vaikkapa 16v? Ei saa. Ihmettelin vastausta koska ole tehnyt ruokaa 13 vuotiaasta asti ja ajatus oli outo. Mutta äitisi tekee ihan virallisten kasvatusvaatimusten mukaan sieltä 2000 luvun alusta. Tosin silloin oli myös hyväksi kääriä kiukutteleva teini mattoon joten...

Lisään vielä kun muistui mieleen. Painottivat vielä sitä, että vanhemmat ojentaa jääkaapista/kaapista ruuan, eli ei edes luvalla vaan ainoastaan vanhempi voi sen ojentaa. Tämä oli erittäin tärkeää olevinaan.

Meillä oli sama. Tosin veli sai syödä mitä halusi. Esim. voita tai jugurttia ei saanut ottaa, koska ne olivat veljelle. Muuta ei sitten yleensä ollutkaan kuin teetä ja kauppojen alelaarien kuivaa jäteleipää. Vanhemmat olivat ostaneet liian kalliin asunnon ja ruokaan ei riittänytkään sitten rahaa. Äiti kyttäsi jokaista suupalaa, arvosteli ja haukkui. Minusta ja siskostani tuli syömishäiriöisiä. Kävimme koulun ohella ilta- ja viikonlopputöissä ja salakuljetimme kotiin keksiä, karkkia ja suklaata, jota sitten salaa söimme nälkäämme.

Ap, tekeekö äiti myös ihan kunnon ruokaa sulle? Jaksatko rustata tähän esimerkkinä esim koko viikonlopun ruoat mitä sait?

Itse kaavoin köyhässä kodissa, jossa välipal8ja ei saanut tai joskus ihan poikkeusluvalla. Rahaa ei ollut tarpeeksi, että kolmelle lapselle ois riittänyt ostaa kaapit täyteen välipaloja. Mutta kunnon ruokaa vanhemmat teki, arkisin meillä oli illallinen klo 17-18, ja se oli iso. Iltapala klo 20.

Viikonloppuna aamupala silloin ku heräsi, päivällinen klo 13-14. Näillä pärjäsi ihan hyvin :)

Vierailija kirjoitti:

17-vuotiaan pitäisi ehkä saada jo päättää omista syömisistään, olet AP oikeassa.

Mutta lapsen (peruskoululaisen) en antaisi ottaa "välipalaa" kaapista oman mielensä mukaan, sillä siitä ei voi seurata mitään hyvää. Lapsihan syö yleensä vain herkkuja, ei sillä ole mitään kiinnostusta tai käsitystä terveellisestä syömisestä eikä varsinkaan kykyä ajatella tulevaisuutta. Lapsi elää siinä hetkessä ja kerran se herkku on hyvää, niin sitä pitää saada, vaikka se lihottaisi ja pilaisi hampaat. Siksi on aikuisen päätös, että milloin syödään välipalaa (ja minkälaista), ja milloin taas syödään ruokaa. Sitä kutsutaan kasvatukseksi ja vastuun ottamiseksi. 

Pitää myös muistaa, että maitohampaathan tippuu aikanaan pois, joten ihan pikkulapsen hampaille ei suurta vahinkoa tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kysynyt syytä sille miksi et saa ottaa välipalaa? Ymmärrän että om vähän hassua ottaa välipalaa jos ruokaa on tarkoitus syödä puolen tunnin päästä mutta muuten tuollainen kontrollointi 17-vuotiaan kohdalla kuulostaa oudolta.

Kyllä minäkin ihan vanhana ihmisenä otan välipalaa jos siltä tuntuu, vaikka kohta puoliin oiskin ruoka.

Vai niin sitten otat. Meillä taas teinikin ymmärtää että ei ehkä järkevää syödä nälkäänsä kasaa voileipiä ja kulhollista jugurttia jos ruoka on valmista puolen tunnin päästä. Muuten voi toki jo aloittaa ruokailun, syömällä vaikka salaatin ennen pääruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli sama. Tosin veli sai syödä mitä halusi. Esim. voita tai jugurttia ei saanut ottaa, koska ne olivat veljelle. Muuta ei sitten yleensä ollutkaan kuin teetä ja kauppojen alelaarien kuivaa jäteleipää. Vanhemmat olivat ostaneet liian kalliin asunnon ja ruokaan ei riittänytkään sitten rahaa. Äiti kyttäsi jokaista suupalaa, arvosteli ja haukkui. Minusta ja siskostani tuli syömishäiriöisiä. Kävimme koulun ohella ilta- ja viikonlopputöissä ja salakuljetimme kotiin keksiä, karkkia ja suklaata, jota sitten salaa söimme nälkäämme.

Olivatko vanhempasi kotoisin jostakin kauempaa?

Tuo on selvää pahoinpitelyä. Kannatta tehdä ilmoitus sossuun heti. Ei siis todellakaan voi noin toimia. En ole kuullut vastaavaa tapausta vaikka olin sossussa töissä 15 vuotta. Noin ei voi toimia. Lapsen saatava ruokaa aina kun on nälkä eikä kodissa voi olla sääntöä että ei saa ottaa ilman lupaa varsinkin kun olet jo 17 vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Ap, tekeekö äiti myös ihan kunnon ruokaa sulle? Jaksatko rustata tähän esimerkkinä esim koko viikonlopun ruoat mitä sait?

Itse kaavoin köyhässä kodissa, jossa välipal8ja ei saanut tai joskus ihan poikkeusluvalla. Rahaa ei ollut tarpeeksi, että kolmelle lapselle ois riittänyt ostaa kaapit täyteen välipaloja. Mutta kunnon ruokaa vanhemmat teki, arkisin meillä oli illallinen klo 17-18, ja se oli iso. Iltapala klo 20.

Viikonloppuna aamupala silloin ku heräsi, päivällinen klo 13-14. Näillä pärjäsi ihan hyvin :)

Tuossahan on hyvä esimerkki siitä, ku8nka niitä välipaloja ei tartte, jos ruokailuvälit on sopivat, ja ruokaa saa syödä vatsansa täyteen!

Eri asia, jos perheessä syödään vain yksi lämmin ruoka klo 12-13, ja sit vasta iltapala ennen nukkumaanmenoa (kyllä, tiedän tällaisia perheitä, niissä todellakin syödään niitä välipaloja!)

Vierailija kirjoitti:

17-vuotiaan pitäisi ehkä saada jo päättää omista syömisistään, olet AP oikeassa.

Mutta lapsen (peruskoululaisen) en antaisi ottaa "välipalaa" kaapista oman mielensä mukaan, sillä siitä ei voi seurata mitään hyvää. Lapsihan syö yleensä vain herkkuja, ei sillä ole mitään kiinnostusta tai käsitystä terveellisestä syömisestä eikä varsinkaan kykyä ajatella tulevaisuutta. Lapsi elää siinä hetkessä ja kerran se herkku on hyvää, niin sitä pitää saada, vaikka se lihottaisi ja pilaisi hampaat. Siksi on aikuisen päätös, että milloin syödään välipalaa (ja minkälaista), ja milloin taas syödään ruokaa. Sitä kutsutaan kasvatukseksi ja vastuun ottamiseksi. 

Älä osta herkkuja. Meillä 6 v pyysi juuri, että saisi kaurapuuroa. Keitin hänelle. Mutta hän on saanutkin pienestä pitäen itse valita mitä syö. Ja meillä olisi jääkaapissa nyt jogurttia, pöydällä sämpylöitä ja pakastimessa jäätelöäkin. Halusi puuroa. Puuro on hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

17-vuotiaan pitäisi ehkä saada jo päättää omista syömisistään, olet AP oikeassa.

Mutta lapsen (peruskoululaisen) en antaisi ottaa "välipalaa" kaapista oman mielensä mukaan, sillä siitä ei voi seurata mitään hyvää. Lapsihan syö yleensä vain herkkuja, ei sillä ole mitään kiinnostusta tai käsitystä terveellisestä syömisestä eikä varsinkaan kykyä ajatella tulevaisuutta. Lapsi elää siinä hetkessä ja kerran se herkku on hyvää, niin sitä pitää saada, vaikka se lihottaisi ja pilaisi hampaat. Siksi on aikuisen päätös, että milloin syödään välipalaa (ja minkälaista), ja milloin taas syödään ruokaa. Sitä kutsutaan kasvatukseksi ja vastuun ottamiseksi. 

Pitää myös muistaa, että maitohampaathan tippuu aikanaan pois, joten ihan pikkulapsen hampaille ei suurta vahinkoa tule.

Väärä ja vanhentunut käsitys. Suun bakteerikanta muodostuu jo maitohampaiden aikana. Huonosti hoidettu maitohammassuu kostautuu pysyvien hampaiden aikana.

17-vuotias on kyllä tarpeeksi vanha muuttamaan pois kotoa, vieläpä jos siellä olo ahdistaa.

Nuoren aikuisen pitää syödä 4 kertaa päivässä.