Sietäisitkö sinä kodissasi huutavaa puolisoa?
Sanoin jo aamulla, että minulle ei huudeta omassa kodissani.
Mikä tahansa palaute saa hänet huutamaan. Annoin lähtöpassit jo ties monennenko kerran.
Ei sitten mennyt kaaliin, että minulle ei huudeta.
Onko kyse keharista, kun ei hän älyä, että huutaminen ei käy?
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt se laittoi viestin takaisin päin.
Kysyin, luuletko omistavasi minun kiinteistön? Hän vastasi fifty sixty.
Tota noin, ei se nyt niin mene.
Sitte tuli viesti, että Jokainen pitää huolen omistamistaan.
Lisäksi tuli viesti, kun kysyin, aiotko käydä kuteisiini kiinni, nii vastaus meneen näin:
en...mutta jos olisin mies enkä nynnykkä,
Varmaan halusi käydä luteisiisi kiinni. 😁
Muuten ihan sairasta settiä teillä molemmilla.
Olen samaa mieltä. Sairastahan tämä on.
Luetun ymmärtäminen on vaikea laji.
Sitä ei kannata yrittää pinnistää liikaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta jos minä joutuisin asumaan ihmisen kanssa, joka on niin autisti, että kategorisesti kieltää kaiken huutamisen, lähtisin kyllä itse hyvin nopeasti. Miten tuollaisen kanssa uskaltaa mitään tunteitaan näyttää?
Ei se ole autismin merkki, että kieltää huutamisen omassa kodissaan. Typerästi sanottu.
Huutaminen on henkistä väkivaltaa ja kyvyttömyyttä kontrolloida omaa käytöstään, ei siis mitään tunteiden näyttämistä.Olen samaa mieltä.
Henkistä väkivaltaa se on.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mihin se sinulla sattuu?
En ole se, jolta kysyt, mutta minulla se pistää suoraan siihen kohtaan muistia, jossa lapsuuden kokemukset karjuvasta vanhemmasta ovat. Triggeröidyn niin, että huutaja saattaa itse olla vaarassa. Siihen kohtaan se sattuu. Saitko uteliaisuutesi tyydytetyksi?
Tänäänkin sanoin jo pari kertaa, että älä huuda. Huutamaan alkoi sitten taas, niin se on lähtöpassi taskussa.
Kerroin, että en pidä huutamisesta, että aikusten pitää pystyä keskustelemaan huutamatta.
Ei vaan mennyt perille. Kipeetä
Ja niin monta vuotta tätä olen sanonut.
Ei jatkoon.
Siis onko kyseessä puoliso? Eli asutte saman katon alla vai mikä ? Kun välillä kommenteissa näyttää että on mennyt muualle ja sitten tulee takaisin ? Jos näin on niin kuinka tyhmä olet ? Ketään ole pakko päästää kotiinsa. Mutta jos on yhteinen asunto niin sitten vain kuuntelet tai huudat takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa. Suurin osa kuitenkin hyväksyy kirkuvat, päälle huutavat ministerit. Sellaisia äänestävien on syytä sietää kotonakin huutavaa puolisoa.
Ja taas on tehty oikein tieteellistä tutkimusta. Mitään kirkuvia ministereitä ei ole olemassakaan muualla, kuin sinun pakkomielteisessä päässäsi. Voit aloittaa vaikka ihan oman keskustelun aiheesta, kun se niin kaivelee.
Kiinteistö on minun. Äijä ei vaan sisäistä sitä, etten siedä huutamista.
Hän saa lähtöpassit huutamisesta. Ei tajua tätä, vaikka sanoin tänäkin aamuna, että sulle näytän ovea, jos huudat.
No niin hän koettelee rajojaan, että jos sittenkin saa huutaa. Ei hän ole mies eikä mikään, koska ei osaa puhua aikuisten lailla.
Valitettavasti minun voimani ehtyi jo tuohon koulutukseen.
En oikeesti jaksa enää opettaa.
Gubbe luulee, että hän omistaa puolet omaisuudestani. Vähän i m b e
Olen ihmetellyt sitä, että miksi se sanoo lemmikeille, että turpa kiinni.
Itse en sano koskaan noin. Lapsuuden kodistaan ilmeisesti on oppinut tuon sanonnan.
Tuon veli on ollut hullujen huoneella. Taitaa itsekin olla hullu?
Minullekaan ei huudeta. Lapset ei sitä uskoneet, joten annoin sijoitukseen.
Itse olen dumpannut kaksi naista, kun huusivat minulle.
Huutavat naiset ovat dealbreaker.
Ehdotin tänään miehelle , että menisi käymään sisarustensa luona. Heidän luona jotka tuli tänne kutsumatta.
Mies siihen tuumasi, että se olisi kummallista, jos en lähde mukaan.
Että puoliso pitää olla mukana vieraillessa. Totesin, että niinhän ne sun siskotkin tuli ilman puolisoa tänne käymään, ja että ei se sen kummallisempaa ole. Sitä paitsi vuoroin vieraissa käydään. Ja eipä ole tullut kutsuakaan, mutta mene sinä, kun teillä on tapana mennä kutsumatta kyläilemään.
Valitettavasti liian monta vuotta katselin tuollaista. En enää. Kyllä muiden kanssa on ollut riidatonta ja huudotonta. Mutta tuon mielestä HÄN oli ihan normaali kaikin puolin. No, onneksi olen taas riidattomassa suhteessa.
Tämä mies yrittää löytää minusta syypään huutoonsa. Luoja miten kipeetä.
Pakko sietää kun rakastan tuota naista vaikka se välillä riehuu ja karjuu kuin raivotautinen
En, eikä tarvitse miehenikään sietää. Meillä on kantavana ajatuksena se, että (elämän tärkeimpiä) ihmisiä ei kohdella huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Huutaminen on henkistä väkivaltaa, eikä sitä voi puolustella hormoneilla, tunnekuohulla tms. Muuta kuin pieni lapsi. Aikuisuuteen kuuluu kyky hallita ja käsitellä tunteita niin, ettei kohdista muihin henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Huutaminen on sitä. Jos joku on muuta mieltä, niin hän voi yhtä hyvin puolustella sitä, että aikuinen heittäytyy selälleen huutamaan.
Olisi suomalaisilla varmasti aika paljon vähemmän mt-ongelmia, kun joskus heittäytyisivät lattialle selälleen huutamaan. Tekee niin hyvää.
Tuo mies tietää myös, että en soittele peräänsä.
Viimeksi sanoin, että ole vaikka pari päivää veks. Tiesin, että hän panee paremmaksi, ja oli neljä yötä pois.
Tänään sanoin, että ole vaikka viikko veks, niin katsotaan , onko kaksi viikkoa veks.
Sitä odotellessa ja omassa rauhassani.
Tänäpäivänä ei enää peritä puolisoa, jos testamentattuna sitä ei ole.