Miten vanhempasi ja sukulaisesi ovat reagoineet avioeroosi?
Omani puuttuvat liikaa, vaikkeivät ymmärrä tilannetta.
Kommentit (34)
No ei mitenkään. Pääasia, että olen onnellinen omista päätöksistäni.
No kyllä munkin isä moneen kertaan sitä päivitteli että kyllä on kumma kun heti ollaan eroamassa. Kysyin siltä että jos on jo 21v yrittäny ni eiks muka saa jo luovuttaa? Ja lisäks kysyin siltä että montako päivää sä oot tässä avioliitossa elänyt?
Ja on se sitten sillekin myöhemmin avautunut ettei se ero ihan turha ollut.
Samoin mun isoisä (ainoa elossa oleva isovanhempi) totesi että hänelle kyllä tulee niin paha mieli tästä mut nyt sekin on rauhoittunut kun huomasi että me tullaan eksän kans ihan hyvin toimeen, huolehditaan lapsista ym.
Muut sitten (mm. veli ja sisko , serkut, pari tätiä) on ottaneet ihan rauhallisesti ja ymmärtäneet hyvin.
Miksi muiden pitäisi ymmärtää? Ei se heidän elämänsä ole.
Tuomitsivat sen ja käänsivät omalle lapselleen selkänsä. Kyseessä kahden aikuisen suhde, jossa kumpikin oli voinut huonosti jo useita vuosia, ja jaksaminen yksinkertaisesti loppui, ei dramatiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään. Ei kuulu heille.
Kuuluiko silloin, kun häälahjoja tarvittiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään. Ei kuulu heille.
Kuuluiko silloin, kun häälahjoja tarvittiin?
Ei kuulunut enkä ollut vailla mitään. Maistraatissa 2 kaveria todistajana, ei juhlia.
Vanhempani pitivät eroni jälkeen kaikessa exäni puolta. Minussa oli kaikki vika.
En ole pitänyt kahdeksaan vuoteen enää yhteyttä heihin.
Hämmästyneenä ja murheellisena kuten minäkin.
Harmissaan olivat ja surullisia tietysti, kun ex-mieheni oli kuitenkin pidetty henkilö. Varsinkin isälle oli kova paikka, kun piti miestä kuin omana poikanaan. Nyt kuitenkin tunteet asettuneet ja elämä jatkuu.
Ex-anopilleni asia oli myös kova paikka, ei mm. puhu minulle edelleenkään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani pitivät eroni jälkeen kaikessa exäni puolta. Minussa oli kaikki vika.
En ole pitänyt kahdeksaan vuoteen enää yhteyttä heihin.
Onpa surullista. Sama kävi minun kohdallani. Rupesivat eron jälkeen olemaan eksään vielä enemmän yhteydessä ja jopa kyläilemään. Todella erikoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään. Ei kuulu heille.
Kuuluiko silloin, kun häälahjoja tarvittiin?
Ei me mitään lahjoja pyydetty. Ja kuka hullu jättää eroamasta joidenkin häälahjojen takia.
Vanhempani ilmoittivat minulle erosta kuultuaan, että minulla, aikuisella ihmisellä, ei ole oikeutta erota.
Erosin 28 vuotta sitten. Äidin puolelta lähisukua on vain täti ja kaksi serkkua. He ottivat ex mieheni sukuunsa ja hylkäsivät minut. Muuten on sukulaiset pysyneet normisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani pitivät eroni jälkeen kaikessa exäni puolta. Minussa oli kaikki vika.
En ole pitänyt kahdeksaan vuoteen enää yhteyttä heihin.
Onpa surullista. Sama kävi minun kohdallani. Rupesivat eron jälkeen olemaan eksään vielä enemmän yhteydessä ja jopa kyläilemään. Todella erikoista.
Miksi erikoista. Olen yhteyksissä enemmän veljeni entiseen vaimoon kuin veljeeni, koska veljeni on mielestäni ihan perseestä.
Muut hyvin, mutta äiti hermoili. Äidille avioliitto oli se ainut oikea. Äidille kertominen hermostutti. Piti vakuutella, että kaikki on hyvin niin kuin olikin. Minä hain eroa. Kerroin syyt miksi ja äitikin rauhoittui. Sanoi luulleen, että kaikki on hyvin.
Äiti on kuollut vuosia sitten. Kaikki on edelleen hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani pitivät eroni jälkeen kaikessa exäni puolta. Minussa oli kaikki vika.
En ole pitänyt kahdeksaan vuoteen enää yhteyttä heihin.
Onpa surullista. Sama kävi minun kohdallani. Rupesivat eron jälkeen olemaan eksään vielä enemmän yhteydessä ja jopa kyläilemään. Todella erikoista.
Miksi erikoista. Olen yhteyksissä enemmän veljeni entiseen vaimoon kuin veljeeni, koska veljeni on mielestäni ihan perseestä.
Erikoista siksi, että minun tapauksessani kyseessä oli pelkästään rankaisu. Puhuin vaan omasta kokemuksestani ja erilaisesta tilanteestani.
onnittelivat ratkaisusta