Kysymys kummivanhemmille

Itse muistin kummitytärtä siihen asti, kun valmistui parikymppisenä ammattiin. Laitoin joka vuosi lahjat ja kortit, ja vielä tuon jälkeenkin soitin aina syntymäpäivänä, laitoin onnittelut nimipäivänä ja jouluisin laitoin kortin. Muutamia vuosia jaksoin, mutta sitten tuli stoppi. Syy, kun oli hieman yksipuolista, aikuisen ihmisen olisi luullut hieman olevan aloitteellinen. Mutta ei. Pelkkää hiljaisuutta sieltä päin, joten lopetin yhteydenpidon. Muistelin, että kun tyttö oli koulussa, niin sain kai 13 vuoden aikana kaksi koulukuvaa. Siinä kaikki. Vaikka oli pienenä luonani hoidossa ja tosiaan, lahjat kelpasivat, mutta siis vain yksipuolisesti. Lahjoja en kaipaa, mutta esimerkiksi onnittelut juurikin syntymä/nimi/tai jonain muuna päivinä kuulumiset olisivat ihan jees. Joten muistamiset ovat loppuneet, ottakoon itse yhteyttä, jos haluaa.

Mä en enää edes jaksa. En tosiaan lähtenyt Helsingistä yhden tilaisuuden vuoksi Korian kirkkoon klo 10:ksi ja sen jälkeen kahville vanhempiensa kotiin. En omista autoa, joten ensinnäkin kulkeminen julkisilla Korian kirkolle ei olisi onnistunut mitenkään. Pyysin tilinumeroa rippilapsen äidiltä, johon olisin laittanut lahjan- ei antanut! Eipä ole kuulunut sen jälkeen mitään.

Monia kummilapsia on ollut. Osan kanssa tekemisissä ja jotkut ihan tuntemattomia.