Mikä motivoi työssä ihmisiä, joiden työpäivät on periaatteessa aina samanlaisia (esim. kampaaja, hammaslääkäri, lentäjä, aineenopettaja)?

Kyllä mun työpäivät ovat usein samanlaisia. Toki tulee pidettyä erilaisia tunteja päivittäin, juteltua opiskelijoiden kanssa jne., mutta pääpiirteittäin tietyn ikäryhmän oppilaat ovat kyllä hyvin samankaltaisia keskenään, samat jutut, haasteet ja ongelmat vuodesta toiseen.

Työmotivaatiota ylläpitää se, että opetan lukiossa, eli saan ihan oikeasti myös opettaa ja käsitellä kiinnostavia aiheita ainesisällön puolesta, kun vastaanottajilta löytyy jo vähän ymmärrystäkin. Työpäivän pituus on yleensä lyhyehkö ja toisteisuus (eli se tylsyys) tuo helpotusta suunnittelutyöhön. Eli hyödyn siitä tylsyydestä myös. Lomat ovat erinomaiset ja palkka mielestäni hyvä. On paljon myös huonoja puolia, mutta toistaiseksi nämä käytännön hyvät puolet ovat olleet suuremmat.

Olen suunnitellut alanvaihtoa kyllä, mutten tylsyyden vuoksi vaan siksi etten jaksaisi työssäni olla näin sosiaalinen kuin opettajana täytyy olla. Kaipaisin sitä että saisin rauhassa tehdä hommani eikä se "rauha" riippuisi aina muista tekijöistä (=opiskelijoista). Eli tavallaan lisää tylsyyttä kaipaisin :D

Vierailija kirjoitti:

Noissa töissä mikään työpäivä ei ole samanlainen. Terveisin "aineenopettajana noin 30 vuotta".

Ei minustakaan. Samoja aiheita voi lähestyä niin monella eri tavalla.

No hyvää päivää taas. Aineenopettajan työ on todella vaihtelevaa ja sen saa pitkälle suunnitella itse. Olen ollut niissä hommissa pian 22 vuotta ja edelleen työ on täynnä haastetta ja uusia tilanteita. Työpäivät kiitävät ohi. Ikinä ei ole ollut motivaatiopulaa, koska koen työni äärettömän tärkeäksi.

Joitakin motivoi onnistuminen ja osaaminen, palkka. Mutta jossain paikoissa kampaaja ja hammaslääkäri oli käytökseltään erittäin kiusaavia, ehkä heitä motivoi negatiivisuus ja vampyyrimaisuus - tekevät sitä salaa tai parinsa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Pakkoruotsinopettajilla on varmaan motivoiva työ. Miten tällä kertaa saisi ne pikkuhirviöt pidettyä hiljaa edes pienen hetken. Mistään varsinaisesta opettamisesta on turha edes haaveilla.

Harvalla on pelkkä ruotsin pätevyys ja koulujen ongelmat ulottuvat kyllä kaikkialle, ei pelkästään ruotsin tunneille.

Arvostan kyllä kaikenlaisia ammatteja, mutta yhtä ammattiryhmän ammatinvalintaa ihmettelen.

Kävin jokusia vuosia sitten kolonoskopiassa ja mietin putken liukuessa hanuriini ja pierujen törähdysten saattelevat toimitusta, olisiko minusta siihen hommaan.

Päivät pitkät tunkea kaikenlaisiin pukamaisiin perseisiin putkea, haistella pieruja ja olla vielä kiltti (tämä oli) asiakkaille.

Montako haitaria 8 tunnin työpäivään mahtuu, kuinka monta desilitraa valuvia eritteitä saa pyyhkiä päivän mittaan kumihanskoistaan ja mitä sanoa työhönotossa jos hakeutuisi siihen hommaan.

Olen koko ikäni haaveillut perseitten ronkkimisesta ja tuntuu että ne ovat kutsumukseni.

Olen reipas ja ronski, enkä väheksy saastaisintakaan hanuria, vaan käyn ahkerasti toimeen, putki perään ja kuvaamaan näkymiä.

Vierailija kirjoitti:

Noissa töissä mikään työpäivä ei ole samanlainen. Terveisin "aineenopettajana noin 30 vuotta".

Joidenkin muissa töissä olevien väärä käsitys näistä töistä on joka päivä samanlainen 😉.

Vierailija kirjoitti:

Arvostan kyllä kaikenlaisia ammatteja, mutta yhtä ammattiryhmän ammatinvalintaa ihmettelen.

Kävin jokusia vuosia sitten kolonoskopiassa ja mietin putken liukuessa hanuriini ja pierujen törähdysten saattelevat toimitusta, olisiko minusta siihen hommaan.

Päivät pitkät tunkea kaikenlaisiin pukamaisiin perseisiin putkea, haistella pieruja ja olla vielä kiltti (tämä oli) asiakkaille.

Montako haitaria 8 tunnin työpäivään mahtuu, kuinka monta desilitraa valuvia eritteitä saa pyyhkiä päivän mittaan kumihanskoistaan ja mitä sanoa työhönotossa jos hakeutuisi siihen hommaan.

Olen koko ikäni haaveillut perseitten ronkkimisesta ja tuntuu että ne ovat kutsumukseni.

Olen reipas ja ronski, enkä väheksy saastaisintakaan hanuria, vaan käyn ahkerasti toimeen, putki perään ja kuvaamaan näkymiä.

Voi olla, en ole varma, mutta luulisin, ettei tuossa hommassa se pierujen haistelu yms. ole se olennaisin juttu vaan olisiko niin, että tavoite on sairauksien löytäminen ja niiden parantaminen. Jos niistä maksetaan lääkärin palkka, niin mikä ongelma?

Kaikissa hommissa on sama juttu - päivistä tulee samanlaisia vasta kun oma kapasiteetti oppia ja kehittyä on lopussa.

Ei ole työpäivät edes periaatteessa samanlaisia. Saati käytännössä. 

t. aineenopettaja

Eikös ainakin aineenopettajilla ole nykyisin kovinkin vaihtelevia työpäiviä - kiitos inkluusion.