PERUSTELKAA mulle, miksi lapseton/lapsia haluamaton on itsekäs?
Olen 37v. ja, kaksi lasta ennestään ja iltatähteä tässä juuri odotan. Itse en olisi voinut kuvitellakaan, kuinka paljon iloa ja sisältöä lapset elämään antavat, ja kuinka tyhjää elämä vastaavasti olisi ilman lapsia. Munkin on jollain tavalla vaikea ymmärtää ihmistä, joka ei nimenomaan ehdottomasti halua lasta. Äitiys hioo ihmisestä särmiä ja avaa aivan uusia maailmoita, joita lapseton ei voi kuvitellakaan, ja se on tosiasia, joka ei muuksi muutu. Mutta:
Tähän ikään mennessä en ole kertakaikkiaan oppinut ymmärtämään, miksi lapsettomia tai lapsia haluamattomia sanotaan itsekkäiksi. Selittäkää mulle nyt, mihin perustuu tämä väite tai mielipide. Mä en näe minkäänlaista järkeä tai logiikkaa tässä väitteessä. Vai käytetäänkö tässä vain väärää sanaa kuvaamaan lapsettomien olotilaa? Itsekäshän tarkoittaa sitä, että ei ota muita ihmisiä huomioon ja ajattelee vain itseään toisten ihmisten kustannuksella. Miten lapseton sopii tähän kuvaukseen? Eihän heillä nimenomaan ole sitä lasta, jonka tarpeet he jättäisivät itsekkäästi syrjään ja ajattelisivat vain itseään! Vai pitääkö tässä alkaa sellaisiin kategorioihin, että lapsettomat, jotka eivät saa lasta vaikka yrittävätkin, eivät ole itsekkäitä koska halusivat lapsen, mutta lapsettomat jotka eivät tee lasta vaikka mahdollisesti saisivatkin, ovat itsekkäitä?
Vai ovatko he " itsekkäitä" kenties vain sen takia, että koska heillä ei ole lapsia, he - aivan loogisesti ja järkevästi - voivat keskittyä enemmän itseensä, uraansa ja parisuhteeseensa? Hui ja hyi, perisuomalainen kateus tässä taitaa olla enemmänkin pohjalla. Kun eivät sitten pukeutuneetkaan säkkiin ja kieriskelleet tuhkassa!!
Kommentit (33)
Lapseton ei VOI ymmärtää, mitä on epäitsekkyys, sillä hän ei ole joutunut käymään läpi sitä rankkaa itsestä ja omista tarpeista - omista perustarpeistakin - luopumisen koulua, jonka vanhemmiksi tulleet pienen lapsen kanssa kokevat. Se muokkaa ja muuttaa ihmistä aivan perustavalla tavalla.
Eikä vaan joskus, vaan usein viikko-ja kuukausikausia.
Mutta jos nyt ajatellaan ihan filosofisesti, niin eihän se, että joku on epäitsekäs (pienen lapsen vanhempi), tee toisesta (lapsetonta) itsekkääksi? Perusajatus on siis se, että eihän se, mitä toisilla on tai ei ole, ole poissa tai lisää keneltäkään muulta.
ap
Vierailija:
Lapseton ei VOI ymmärtää, mitä on epäitsekkyys, sillä hän ei ole joutunut käymään läpi sitä rankkaa itsestä ja omista tarpeista - omista perustarpeistakin - luopumisen koulua, jonka vanhemmiksi tulleet pienen lapsen kanssa kokevat. Se muokkaa ja muuttaa ihmistä aivan perustavalla tavalla.
Siis luuletko todella ettei lapseton voi ymmärtää mitä on epäitsekkyys. No huh huh.
Onko vainoman lapsen hoitaminen luopumista?
Minulla on erittäin helppo lapsi ja mielestäni olen saanut miljoonasti enemmän kuin olen antanut. En edes koe luopumiseksi sitä, etten aina tee kaikkea omilla ehdoillani. Se oli minulle ihan normaalia jo ennen lastakin.
Mielestäni äitini luopuu paljon enemmästä olemalla vanhojen vanhempiensa omaishoitaja. Sitä et kenties VOI ymmärtää.
Olen kärsinyt aikanaan lapsettomuudesta ja silloin kyllä ärsytti nämä " vain vanhemmat ymmärtävät sitä sun tätä" . Minä en ainakaan ollut ennen lasta niin pölvästi etten olisi ymmärtänyt. Lapsi on tuonut elämääni mittamaattomasti arvokkaita asioita, mutta en minä tyhmempi ja ymmärtämättömämpi ennen häntä ollut.
Vierailija:
Mutta jos nyt ajatellaan ihan filosofisesti, niin eihän se, että joku on epäitsekäs (pienen lapsen vanhempi), tee toisesta (lapsetonta) itsekkääksi? Perusajatus on siis se, että eihän se, mitä toisilla on tai ei ole, ole poissa tai lisää keneltäkään muulta.
No juu, (epä)itsekkyyttä ei ole olemassa tiettyä määrää josta jaetaan jotain potteja. Mutta tuo perustelusi ei minusta ole nyt ihan kestävä. Sehän tarkoittaisi, ettei mitään muitakaan ominaisuuksia voisi ihmisten välillä verrata: se, että joku on kaunis, ei tee toisesta rumaa - no eipä ehkä, mutta kaunista rumemman kuitenkin, sillä eihän muuten sellaisia käsitteitäkään kuin kaunis ja ruma tai itsekäs ja epäitsekäs olisi olemassakaan. t. oliko se nyt 27
Oikeastaan on ihan turha puhua itsekkyydestä ja epäitsekkyydestä lasten hankkimisen tai hankkimattomuuden yhteydessä. Toisilla vaan on synnynnäisesti voimakkaampi hoivavaisto ja heille tulee ns. vauvakuume, eli pakottava tarve saada lapsi. Toisille ei tule. Aika harva varmaan ihan pelkän kylmän järjen perusteella lisääntyy, kyllä useimmilla siinä taustalla on se biologinen tarve. Ja jos sellaista tarvetta ei jollakulla ole, niin ei ole. Se ei tee hänestä itsekkäämpää.
Vierailija:
Siis luuletko todella ettei lapseton voi ymmärtää mitä on epäitsekkyys. No huh huh.
Onko vainoman lapsen hoitaminen luopumista?Minulla on erittäin helppo lapsi ja mielestäni olen saanut miljoonasti enemmän kuin olen antanut. En edes koe luopumiseksi sitä, etten aina tee kaikkea omilla ehdoillani. Se oli minulle ihan normaalia jo ennen lastakin.
Mielestäni äitini luopuu paljon enemmästä olemalla vanhojen vanhempiensa omaishoitaja. Sitä et kenties VOI ymmärtää.
En mitenkään väitä tietäväni, millaista omaishoitajan työ on. Kun en ole kokenut, en ymmärrä sen vaativuutta vaikka siitä puhutaankin. Aivan samoin lapseton ei lopultakaan tiedä ja ymmärrä, millaista on olla vanhempi. Helpon lapsen vanhemman taas on usein vaikea ymmärtää, millaista on olla vaativan lapsen vanhempi. Siitä huolimatta olen täysin vakuuttunut siitä, lapseton ei voi ymmärtää epäitsekkyyttä - ei ainakaan sellaista epäitsekkyyttä, jota vanhemmalta vaaditaan.
Mahtaisikohan äitisikään olla omaishoitaja ellei hän olisi äiti?
27
Kyllä lapsettomuus on epäitsekästä, jos mietitään maapallon ylikuormittumista, joka on nyt uhka...ja ainakin tulevaisuudessa. itsekkäämpää on hankkia lapsia, koska sillonhan ajatellaan omaa halua saada se lapsi!
Jokatapauksessa, oli itsekästä tai ei, niin minulla on lapsi ja hankin niitä lisää :) En voisi kuvitella elämää ilman lapsia. ALpset ovat mielestäni tämän maailman tarkoitus. Mitä muuta me täällä muka teemme? Ja mitä muuta meistä muka jää jäljelle kun kuolemme?
Valitettavasti ne jotka eivät laspia hanki, kärsivät siitä sitten myöhemmin. Kun ovat vanhoja, ei kukaan käy katsomassa heitä, ei kukaan rakasta heitä, eikä kukaan ole kiinnostunut kuulemaan heidän elämästään. He kuolevat yksin vanhainkodissa ja luultavasti heidät haudataankin yksin :( On se säälittävää!
Vierailija:
Kun ovat vanhoja, ei kukaan käy katsomassa heitä, ei kukaan rakasta heitä, eikä kukaan ole kiinnostunut kuulemaan heidän elämästään. He kuolevat yksin vanhainkodissa ja luultavasti heidät haudataankin yksin :( On se säälittävää!
Sinäkö osaat nähdä tulevaan? Sinäkö olet varma, että lapsesi elävät sinua pidempään? Sinäkö olet niin varma, että he tulevat sinua vanhainkotiin katsomaan muutakin kuin pikaisesti jouluna? Tiedät, etteivät lapsesi esim. muuta Etelä-Afrikkaan aikuisina? Hassua elää elämäänsä luottaen asioihin, joista ei voi tietää.
Kysäsepä joltain vanhainkodin työntekijältä kuinka paljon vanhusten lapset siellä vierailee.
Molemmat siis ovat omanlaistaan itsekkyyttä ja itsekkyyshän kuuluu ihmisen perusluonteeseen, ei se muuten olisi säilynyt lajina hengissä tähän asti.
Lapsen hoitaminen ei ole epäitsekästä, vaan se on velvollisuus, joka seuraa tuon itsekkään tarpeen toteuttamisesta. Minusta todellista epäitsekkyyttä on tehdä jotain sellaista jota sinulta ei välttämättä odoteta. Esim. jos vaihtoehtoina on lähteä huvittelemaan tai mennä hoitamaan sairasta ystävää, niin jos valitset jälkimmäisen, se on epäitsekästä. (toki voidaan sitten spekuloida, että kenties valitset ystävän auttamisen siksi, että et halua menettää ystävää, koska et halua olla yksinäinen jne. jolloin auttaminenkin on itsekäs teko...)
Sen sijaan oman lapsen hoitaminen ei ole minusta mitään epäitsekästä uhrautumista, vaan se lankeaa vanhemmalle luonnostaan sen jälkeen, kun ollaan itsekkäästi haluttu lapsi.
Kun panet vuosikausia toisen ihminen tarpeet 24/7 omien tarpeidesi edelle, sinusta väkisinkin tulee epäitsekäs. Tätä ei tapahdu lapsettomalle. Harva niitä vanhempiaan ja ystäviään hoitaa 24/7.
Vierailija:
Kun panet vuosikausia toisen ihminen tarpeet 24/7 omien tarpeidesi edelle, sinusta väkisinkin tulee epäitsekäs. Tätä ei tapahdu lapsettomalle. Harva niitä vanhempiaan ja ystäviään hoitaa 24/7.
En oikeasti usko, että kukaan tosielämässä välttämättä ajattelee niin mustavalkoisesti tai yksipuolisesti, tai ainakaan niin vahvasti kuin tällä palstalla vaikuttaa kirjoitusten perusteella. Jos Suomi olisi oikeasti näin vahvoja persoonia ja mielipiteitä täynnä, niin ei kai katukuvakaan olisi niin homogeeninen harmaa massa ja ruuhkabussissa ihmiset mykkiä ja hiljaisia :-)
ap