Lue keskustelun säännöt.
Musta tuntuu että mun äiti on tosi pettynyt lapsiinsa (3kpl)
14.01.2023 |
-yksi mielenterveysongelmien vuoksi eläkkeellä
-yksi varastolla töissä, amis
-yksi jätti lukion kesken mutta pääs myöhemmin yliopistoon, mutta ei seurustele
Äiti itse tienaa yli 100 000€ vuodessa ja on ostanut jokaiselle lapselleen kämpän Helsingistä. Ei mitään ökykämppiä, mut silti. Siskonsa lapsi on triplamaisteri ja hienoissa töissä.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fiksuillakin vanhemmilla voi olla lapsia, jotka eivät pärjää opinnoissaan vanhempiensa tyyliin. Pelkästään luki-häiriö voi estää korkeammat opinnot. Mielenterveyttä ei voida taata yhdellekään ihmiselle.
Jotkut pärjäävät pinnistelemällä ja suorittamalla elämäänsä, vain saadakseen vanhempansa tyytyväiseksi ja huomiota heiltä. Tämäkin voi päätyä huonosti, jos ei ole rakastavia vanhempia.
Musta vaan tuntuu että oon pettäny mun vanhemmat kun pärjään huonosti elämässä. T ap
Minä olen lapseton ja tottunut siihen että kaikki tapaamiset perutaan enkä sellaisia enää sovikkaan kun aina lapsiperheelliset meni edelle ja kaikki tapaamiset peruttiin lasten sairauksien takia.
Hyvin harvoin saan lähiomaisteni kuten äitini kanssa käydä jossain. Minä olen joutunut irtaantumaan kokonaan äidistäni. Sisareni on sairaan mustasukkainen ja läheisriippuvainen eikä sillä ole miestä muuta kuin äitinsä kanssa haluaa elää yhdessä. Kenenkään miehen kassa se ei ole pärjännyt eikä ole tullut toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenellä muulla on noi sairasta sisarusta joka vie ihan kaikki muilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No missä isä on? Hänen roolinsa lasten menestymisessä? Sitä paitsi aina voi opiskella lisää, koko eliniän ajan. Nykyajan lapset on kyllä lellikkejä.
Isäkin on ja oli välillä paljonkin meidän lasten kotona (oli pitkäaikaistyötön joku 5v lapsuudessani), mutta hän ei olekaan yhtään työorientoitunut; hänestä lapset ovat onnistuneita kun vastaavat kissameemivideoihin whatsapissa. :D
Ihana isä. :D
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini on äärettömän katkeroitunut elämäänsä. On koko ikänsä syyttänyt aina muita, jos itsellään on joku täysin itseaiheutettu ongelma.
Soittelee tunnin kestäviä valituspuheluita. Harhaluuloisuushäiriö on jo diagnosoitu.
Se, että hän lapsensa ovat pärjänneet elämässä hyvin on hänelle täysin sivuseikka tai itsestäänselvyys... vahvoja narsistisia piirteitä yhdistettynä äärettömän heikkoon itsetuntoon... siitä on kärsinyt koko lähipiiri vuosikymmeniä.
Voi ei ja ymmärrän teitä ihan täysin. Minun äidilleni tuli niin kamalat vaihdevuodet että tuli minulle itkeen työpaikallenikin. On sillä lapsuudesta asti kamalia neurooseja kotioloista kun ne olivat kamalia ja minäkin sain lapsuudessa tuta niistä jouluina kun piti hankeen juosta.
Vierailija kirjoitti:
Äitini on pettynyt minuun. Siihen on muutama syy.
1. En ole tehnyt lapsenlapsia hänelle. Minun olisi pitänyt tehdä hänelle liuta lapsenlapsia (mieluummin tyttöjä) mutta koska nuorempana ei sopivaa kumppania löytynyt niin ei tullut tehdyksi. Nyt liki viisikymppisenä miehenä en enää jaksaisi aloittaa lapsiarkea eikä puolisonikaan ikänsä puolesta pystyisi niitä hankkimaan.
2. Koska minulla ei ole lapsia niin minun pitäisi automaattisesti palata synnyinkaupunkiini ja alkaa hänen omaishoitajakseen. Eli jättää kaikki elämä nykyisellä kotipaikkakunnallani taakseni ja palata huolehtimaan hänestä 24/7. Miksikö? Siksi, koska hän on synnyttänyt minut ja pitänyt minusta lapsena huolta niin nyt on täysin oikeutettua vaatia minua jättämään kaikki muu taakseni ja palaamaan hoitamaan häntä. Koska olen eri mieltä niin olen äärimmäisen itsekäs ja sillä marttyyrisoinnilla ei ole mittaa eikä määrää.
Et ole vastuussa äidistäsi. Äitini on samanlainen. Painostaa palaamaan lapsuuden maisemiin ja parhaansa mukaan yrittää sabotoida ja lannistaa, jotta saisi minut toimimaan tahtonsa mukaan. Onneksi Suomessa ei ole velvollisuutta huolehtia vanhemmistaan. Äitisi on itsekäs vaatiessaan sinua uhrautumaan hänen takiaan. Ehkei äitisi ymmärrä, että vaatimuksillaan hän ajaa sinut kauemmaksi itsestään. Kohdallani on käynyt niin etten enää edes tahdo mennä tapaamaan äitiäni ja veljeni saa huolehtia hänestä, jos niin tahtoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eikös se oo joku sanontakin että lasten tärkein tehtävä on tuottaa pettymys vanhemmilleen?
Mulla ei itselläni ole lapsia mutta olen koulutusorientoitunut ja myönnän, että nyt ajatellen saattaisin olla pettynyt ap:n kuvailemaan lapsikatraaseen. Mutta kun ei ole kokemusta äitiydestä niin enhän sitä oikeasti voi ymmärtää. Lapset varmasti tuottaa iloa ja ylpeyttä myös odottamattomilla tavoilla, ja heidän lahjakkuutensa voi näkyä muussakin kuin koulutodistuksissa. Ja vaikka akateemisuus oiskin kaikki kaikessa voisin ajatella myös seuraavasti: Jos on saanut sukuaan jatkettua ja edes joku lapsista edelleen jatkaa sukua, niin voi kuitenkin ajatella, että ne älykkyysgeenit jatkaa elämäänsä ja ehkä joskus tulee vielä joku jälkeläinen, jonka kohdalla hommat natsaa silleen, että ne geenit pääsee oikein kunnon akateemiseen hyötykäyttöön.
Kaksi ensimmäistä ymmärrän mutta miten ihmeessä voisi olla pettynyt yliopistossa opiskelevaan lapseen? Sehän on varmasti kaikkien kunnollisten vanhempien toive ja haave.
Oma äitini on äärettömän katkeroitunut elämäänsä. On koko ikänsä syyttänyt aina muita, jos itsellään on joku täysin itseaiheutettu ongelma.
Soittelee tunnin kestäviä valituspuheluita. Harhaluuloisuushäiriö on jo diagnosoitu.
Se, että hän lapsensa ovat pärjänneet elämässä hyvin on hänelle täysin sivuseikka tai itsestäänselvyys... vahvoja narsistisia piirteitä yhdistettynä äärettömän heikkoon itsetuntoon... siitä on kärsinyt koko lähipiiri vuosikymmeniä.