Voiko olla koirarakas vaikka ei pidä pienistä koirista?
Mun kavereilla on koiria, ja tykkään tosi paljon keskikokoisista/isoista koirista. Mutta joidenkin kavereiden koirat on tyyliä "vihainen gerbiili" ja ehkä vähän pelkäänkin niitä niiden luonteenlaadun takia. Itse jos ottaisin koiran niin en ikinä mitään tosi pientä rotua.
Kommentit (17)
Mäkään en pidä pikkukoirista. Räksyttävät ja niillä on iso ego.
Toki. Tosi monet pienten koirien omistajat jättää koiransa kouluttamatta koska eihän sellaisen taluttaminen vaadi mitään voimaa ja ei myöskään hommaa koiralle mitään lajityypillistä touhua (vaikka nosework) joten usein lopputuloksena on räksyttävä ja seinillehyppivä pikkuhirviö. Olen tosi kivojakin pikkukoiria tavannut kyllä mutta niitä onkin kohdeltu koirina.
Mieti sudesta jalostettua otusta. Pieni kroppa, pieni pää, pieni kapasiteetti. Jo eettisesti näitä pitäisi välttää.
Pieni kiukkuinen koira ei ole niin paha kuin iso kiukkuinen koira.
Vierailija kirjoitti:
On monenlaisia pieniä koiria.
On niitä jotka on enemmän kuin hermostunut hamsteri ja niitä jotka on vähemmän.
Ylämaanterriereistä pidän, niillä on hauska luonne.
Niinhän sitä luulee ettei pidä pienistä roduista, mutta kun tulee tarpeeksi ystävällinen söpö chihuahua tai pörrökoira, mieli muuttuu samantien. Hullua mutta totta. Koiria on niin erilaisia.
voi...en itsekään pikkukoirista pahemmin pidä, erehdyin jopa ottamaan sellaisen isomman koiran jälkeen. Oma kokemus pikkukoirista on juuri valtava ego, räksytys muttei silleen tunnu kuitenkaan koiralta. Toki riippuu mitä koiralta hakee, toiset hakee sylilellikkejä joille ei voi sanoa ei..
Vierailija kirjoitti:
Niinhän sitä luulee ettei pidä pienistä roduista, mutta kun tulee tarpeeksi ystävällinen söpö chihuahua tai pörrökoira, mieli muuttuu samantien. Hullua mutta totta. Koiria on niin erilaisia.
ne on monesti vieraille söpöjä mut kotona selviääkin se todellinen luonne ja omistaja palvoo ja palvelee koiraa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän sitä luulee ettei pidä pienistä roduista, mutta kun tulee tarpeeksi ystävällinen söpö chihuahua tai pörrökoira, mieli muuttuu samantien. Hullua mutta totta. Koiria on niin erilaisia.
ne on monesti vieraille söpöjä mut kotona selviääkin se todellinen luonne ja omistaja palvoo ja palvelee koiraa...
Koulutus taitaa sitten puuttua tai osaaminen. On niitä kilttejäkin pikkukoiria ja arkoja. Eivät kaikki ole silmiä pyörittäviä räksyttäviä pikku fifejä.
pieni koira, kuin oravaa ulkoiluttaisi
Mun kaverilla on tällainen rasittava koira, jota ei ole koulutettu millään tavalla. Hyppii, haukkuu, näykkii, ei tottele mitään, lenkillä vetää ja räyhää. Tätä tapausta ei tee edes mieli rapsuttaa, ja kieltäydyin kohteliaasti, kun kaveri joskus kysyi voisinko käydä ulkoiluttamassa tätä rakkia. Olisin vajonnut häpeään kävelyn aikana.
On kyllä virhe jättää pienikin koira kouluttamatta. Mutta on siinä sekin aspekti, että se ei saa pahaa vauriota aikaan, jos nyt on vaikka farkut jalassa. Jokin 55kg Cane Corso taas, sehän tekee sinusta aladobia. Jos haluaa kuolla niin hyvä keino, Magnum .357 on tosin nopeampi ja kivuttomampi.
Mulle tuli (ilman että oli oma koira mukana) jalkaan jonkinsortin terrieri. Ihan vain kävelin ohi ja nainen lähti juoksuun kun näytin revenneen farkun ja verijäljen.
No tulipa rokotus uusittua siinä sitten.
Mikä siinä sitten on että pientä koiraa ei voi kouluttaa? Esim. remmirähjäämisestä pois.
Ei voi. Harmi.