Tunnetko ketään " hankalaa" lasta?

Hän on kokoajan äänessä, liikkeessä, vaatii kaikkea, huutaa, itkee , tunkee väkisin muiden seuraan. Ja asialle ei voi oikein tehdä mitään. Rasittavaahan se on, mutta omaa lastaan jaksaa vaikka mikä olisi.

Miten niin asialle ei voi tehdä mitään?

epäilen, että tuolla pojalla on ADHD, koska en ole ennen noin äänekästä ja vauhdikasta tapausta nähnyt. Poika puhuu huonosti ja sosiaaliset taidot ovat mitättömät. Äitiä en kunnolla tunne, joten hankala se on mennä mitään sanomaankaan... Kiusaamiseen puutuin heti, joten ainakaan meidän lapsia tuo poika ei enää tule kiusaamaan!

Alkuun sanottakoon, että en missään nimessä väitä, että kaikki lasten hankaluus johtuu jollain tavoin vanhemmista. Mutta tuntemani lapsen tapauksessa mielestäni johtuu.



Lapsi on myös äärimmäisen vilkas ja äänekäs, riehuu ja aina kiusaamassa muita sekä tekemässä kaikkea kiellettyä ja vaarallista. Mm. houkuttelee tahallaan pikkuveljensä (2 v) ovelle, avaa oven ja päästää rappukäytävään sekä kadulle saakka karkuun.



Minusta tässä perheessä syy on vanhemmissa, koska nämä eivät anna huomiota lapselle. Isä aina töissä, äiti on kotona, mutta puuhailee ihan koko ajan omiaan. Kerran menin käymään, ja äiti oli leipomassa. Pienemmän oli lykännyt pois tieltä leikkikehään, jossa huusi ja vaatteetkin olivat jo pissasta läpimärät :-( On myös kertonut, että rankaisee fyysisesti, " koska mikään muu ei tehoa" , tai sulkemalla lapsen (isomman) parvekkeelle pakkaseenkin :-( Kommentit lapsista ovat negatiivisia ja äiti on mm. sanonut harkitsevansa eroa miehestään, että voisi jättää tälle esikoisen ja pitää itse pienemmän :-(



Lapsi kaipaa kovasti aikuisten huomiota, ja jos hänelle alkaa vähän jutella, hän roikkuisi kiinni tuntikausia ja aikuisen kanssa osaisi jutella nätisti. Kun näemme perhettä, mieheni on usein ollut koko ajan pojan kanssa, koska silloin omat lapsemme saavat leikkiä rauhassa. Poika pyytääkin kotonaan usein, että meidät kutsuttaisiin kylään (äiti kertonut).



Varmasti tämäkin poika on ollut keskivertoa " hankalampi" tai siis vilkkaampi, tarvinnut huomiota tms. jo pienestä pitäen, ja siksi vanhemmat ovat väsyneet ja tilanne mennyt mahdottomaksi. Kuitenkin uskon, että hän ei itsessään ole mahdoton, vaan tilanne olisi voinut kehittyä aivan eri tavalla. Nyt pelottaa, millainen hän on muutaman vuoden kuluttua.

Poika on käynyt toimintaterapiassa, ja kuntoutuksessa. Näistä ei ole ollut hyötyä pojan käytöksen kannalta ja lääkitystä emme pojalle halua aloittaa vielä tässä iässä. Joten tällä hetkellä ei ole kuin kestettävä ja yritettävä muilla konstein hoitaa lasta. t:2

Hän oli jo 4-vuotiaana ihan omituinen tapaus. Liikkui paljon yksinään kylällä, ei koskaan vanhempia näkynyt missään. Heitti lunta toisten lasten kasvoille vaikka oli muiden vanhempia paikalla kieltämässä.

Talvella liikkui/edelleen liikkuu ulkona pelkässä lyhythihaisessa t-paidassa.



Jalkapalloa pelatessa ei meinaa potkasta palloa ollenkaan muille ja hokee ' mä voitan, mä voitan' - joukkkuepalaaja parhaasta päästä ?



Jo ekalla luokalla koulussa oli vaikeuksia ja sai varoituksia ja vissiin erotettiinkin määräajaksi, en ole ihan varma.



Nyt on just sellanen riiviö, jonka mielellään kiertää kaukaa. Ampuu ilmakiväärillä (kuka hullu sille tämänkin antoi) ja kivittää katulamppuja rikki. Heittelee lumipalloilla/jääkokkareilla ohiajavia autoja pusikon kätköistä ja yleensäkin jos jotain on rikottu/sotkettu, kaikki kylällä tietää heti kuka on todennäköinen syyllinen.



Mitähän tästäkin kakarasta (tässä tapauksessa oikeutettu nimitys) tulee vielä vuosien kuluessa ? Veikkaan että päätyy vielä vankilaan aiemmin tai myöhemmin...

Tosi ikävältä kuulostaa kuvailemasi tapaus. Ja vanhemat ovat tietty mitä ovat. Toivottavasti hän saa apua.



Itse olen pikkukaupungin ns. ongelmalähiöstä kotoisin ja siellä noita näki. Ja mitä heistä olen nykyään kuullut, niin vankila on suurimman osan kotina. Pari on kuollut ja vissiin yksi perusti ammattikoulussa perheen, vaihtoi elämänsä suuntaa ja omistaa ravintolan paikkakunnallamme.

Vierailija:

Jo ekalla luokalla koulussa oli vaikeuksia ja sai varoituksia ja vissiin erotettiinkin määräajaksi, en ole ihan varma.

Eihän suomessa voida erotta koulusta? Sehän on jenkkien höpsötyksiä...

Kasin kertoma kuulostaa aika paljon meidän lapseltamme. TOsin hän ei ole tehnyt ihan kaikkea, mitä kylällä puhutaan, sillä he ovat päättäneet " todennäköisen syyllisen" jotakuinkin kaikkeen seuraavaksi 10 vuodeksi eteenpäin eivätkä välitä ottaa muusta selvääkään. Katulamppuja heitteli lumipalloilla kerran " kavereiden" yllytyksestä - mutta oli ainoa joka joukosta jäi kiinni. Vaikeuksia on ollut koulussa ekalta asti, vaikka oppiminen sujuu hyvin, ryhmässä oleminen ei. Hän haluaa kovasti kontaktia muihin, mutta ei tiedä miten sitä ottaisi. Hän lainaa keinot niiltä, jotka ovat kiusanneet häntä - ja kummallisen puhetapansa takia häntä onkin kiusattu päiväkodista asti. Hän myös kokee pienetkin kosketukset lyönteinä ja vastaa samalla mitalla.



Me olemme muuten ihan kunnollisia ja tavallisia vanhempia, emme ryyppää eikä meillä ole väkivaltaa tai edes huutamista. Olemme johdonmukaisia keskitien kulkijoita eikä lasta ole laiminlyöty tai hemmoteltu liikaa.



Mutta lapsella on aspergerin oireyhtymä. Diagnoosi on saatu kolmannen luokan alkaessa. Se jatkuva t-paidoissa ja ilman kenkiä karkailukin sai selityksensä, sillä aspergeriin usein kuuluu aistiyliherkkyys tai sensorisen integraation häiriö. Lapsi yksinkertaisesti ei tunne kylmää, vaan on kuumissaan. Se ei valitettavasti tarkoita sitä, etteikö hänellä olisi kylmä, vaikkei hän sitä itse tunnekaan, joten yritämme kyllä pukea hänet kunnolla, mutta hän riisuu vaatteet kotoa päästyään.



Tutkimukset kestivät pitkään, eikä niiden aikana tehnyt mieli puhua asiasta ulkopuoisille, joten kyllällä asiasta ei tiedetä. Ja kun useimpien mielipide on juuri tuo kuin kasilla ja ysillä, en taida puhua heille vastakaan. Mitään. SAnon vain tässä palstalla heille ja kaikille samassa tilanteessa oleville että heidän kannattaisi rauhoittua ja raottaa silmiään vähän. Ne tavat joilla kanssaihmisiä tuomittiin silloin kun ADHD:sta ja aspergerista ei vielä tiedetty mitään, eivät enää kerro käyttäjänsä järjestä tai sivistyksestä hyvää.

mutta muutaman tyhjästä omille ja vieraille lapsille huutavan vanhemman tunnen.

Teidän poikanne kuulostaa ihan meidän nyt 5-vuotiaaltamme, jolla on myös sensorisen integraation häiriö.

Hän on sellainen mieluiten alasti oleva syntipukki.

Suloinen ja ihana lapsi, joka saa usein kaikkien hermon kiristymään.

Taisivat käydä vuoden verran jossain perheneuvolassa ja nyt poika on jo aika " normaali" .



Joten asioille/kakaroille voi tehdä jotain...

Lapsihan tarvitsee apua! Tuo on hukassa olevan käytöstä. Kannattaisi varmasti koulussa ottaa yhteyttä henkilökuntaan ja pyytää lapselle apua koulukuraattorilta tai psykologilta. Vaikka lapsi ei olekaan teidän, hän on avun tarpeessa ja tarvitsee jonkun fiksun aikuisen auttamaan asiassaan. Jeesustelua hän ei tarvitse.

Ärsyttävää käytöstä!

Sori erehdys! t.14

Molemmilla on keskittymishäiriöitä, tästä syystä he käyvät päiväkodissakin pienryhmää. Kumpikaan ei pahemmin usko mitään ja ovat kovia narisemaan, varsinkin tyttö.

Kylään heitä ei huvita pyytää, koska koluavat joka kaapin, poika on tuholainen, suuttuessaan heittää tavaroita tai ruokaa tai mukin lattialle. Keskeyttävät aikuisten puheet jatkuvasti, yleensä maristakseen että ei ole mitään tekemistä. Kun he eivät jaksa keskittyä mihinkään kauan, niin tämä on oikea ongelma.

Ikää on 6-vuotta ja 4-vuotta. Toisaalta ihan kivoja lapsia, mutta äärimmäisen hankalia. Sellaisia lapsia joita pitäisi koko ajan viihdyttää eri asioilla.

mikä saa sinut luulemaan, ettei lapsemme ole käynyt psykologigilla?



Minähän sanoin, että hänellä on aspergerin oireyhtymän diagnoosi. Sitä ei saa, jollei käy lapsi itse psykologilla, psykiatrilla - molempia tavataan monia kertoja tai kokonaan osastojaksolla sairaalassa - ja erilaisissa testeissä ja jollei myös vanhempia ja perheoloja tutkita. Autismitutkimmukset kestävät kuukaudesta vuoteen. Sen lisäksi, jos se nyt sinulle tai aiheeseen kuuluu, lapsi on kuntoutuksessa, meillä on kotona erilaisia apuvälineitä jne, MUTTA ASPERGER EI HÄVIÄ, millään näistä keinoista. Se on aivoihin sisään rakennettu toimintatapa. Sitä ei voi parantaa, sen kanssa voi vain oppia toimimaan. Oppiminen on hidas prosessi ja kestää yleensä koko eliniän. Mitään naps-vippaskonstia ei ole.



Ei se ole jeesustelua huomauttaa muille ihmisille, ettei heti pitäisi tuomita. Se on ihan käytäntöä. Missään tapauksessa se ei tarkoita, ettemme me tekisi kaikkeamme lapsen auttamiseksi ja selviämiseksi, vaikka sinä et sitä uskoisikaan. Mieti nyt vähän, mitä puhut...

Lapsensa ovat sitten ilman omaa syytään ehkä hieman " epäsosiaalisia" .

(Tuota 11:18:lletoista jeesustelujuttua siis...sori 14)