Mitä teen väärin, kun lapsi purkaa kaiken harminsa minuun?
Jos lastani (5-v) harmittaa jokin asia, melkein mikä vain, hän purkaa sen kiukuttelemalla minulle. Huutaa, kiukkuaa ja joskus lyökin. Mitä teen väärin kun tämä on tällaista?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos opettelee tunteiden käsittelyä vähän. Lyödä ei saa. Kysy mikä harmittaa, kuuntele, ymmärrä, katso miten voi helpottaa olotilaa onko esim. jano, nälkä, haluaako ulos. Onko lapsi turhautunut tai haluaisiko liikkua, leikkiä, lukea, pelata. Minkälaisen esimerkin aikuiset ovat antaneet, jos suututtaa, toimintamalli.
Miten opetetaan tunteiden käsittelyä?
Ei noissa tilanteissa lapsi mitään leikkiä tai oelata halua, vaan hän on voimakkaan kiukuissaan jostain ikävästä, mitä juuri tapahtui, esimerkkejä tilanteista listasinkin.
Ap
Ei sillä hetkellä leikitä ja pelata, se on eri asiaa. Jos lelu menee rikki, lasta lohdutetaan (sanotaan voi harmi, ymmärretään) ja voi joskus hankkia uudenkin. Kuulostaa että häntä turhauttaa joku. Onko kestäviä leluja myös saatavilla. Pelatessa ei tarvitse kilpailla tosissaan, vaan kerrotaan että se on leikkiä ei kilpailu ja siihen ei tarvitse laittaa tunteita niin paljon. Sen ikäinen opettelee vielä asioita. Lapsi olisi pitänyt aiemmin opettaa olemaan lyömättä, se ei saa tulla tavaksi, sanotaan että "muita lyöminen sattuu pahasti, ei saa". Lyönti pysäytetään, käsivarresta kiinni ja hetken päästä irti. Ei kuitenkaan saa satuttaa lasta. Sanotaan että rauhoitupa nyt, kohta tulee parempi mieli, katsopa kun ulkona näkyy ikkunasta sitä ja tätä.
Moni on tullut tarjoamaan selitykseksi tuota "olet turvallinen aikuinen, lapsi uskaltaa näyttää sinulle tunteensa"-jankutusta. Tuo on todella haitallinen uskomus, sillä esim. epävakaan/narsistisen vanhemman kanssa elävä lapsi voi oireilla elinolojaan ja vanhemman käytöstä hyvinkin "huonolla" käytöksellä, jota ilmenee lähinnä vain tämän ongelmaisen vanhemman seurassa. Voi lapsi parkaa jos tämmöistä vanhempaa vaan kannustetaan "oot hyvä vanhempi jatka samaan malliin kun lapsi uskaltaa sulle näyttää tunteensa!"
Jopa suoranaisen väkivallan keskellä elävä lapsi voi oireilla tilannetta hyvinkin vahvasti "ulospäin", (myös) siihen väkivaltaiseen vanhempaan kohdistuen. Ja joku toinen lapsi taas samanlaisessa tilanteessa sulkeutuu ja pyrkii käyttäytymään mahdollisimman hyvin, tukahduttamaan tunteensa, olemaan kiltti ja huomaamaton. Riippuu ihan lapsen temperamentista.
AP.kin voi olla vaikka hysteerinen helikopterimutsi=lapselle turvaton ja lapsi oireilee jatkuvalla kiukulla. Tai epäreilu despootti=lapsi oireilee jatkuvalla kiukulla. Tai masentunut=lapsi oireilee turvattomuutta jatkuvalla kiukulla.
Tai sitten kyseessä on ihan normaali, turvallinen vanhempi, jonka lapsella nyt syystä x tai y on vähän haastavampi ikäkausi menossa. Mutta kun tätä ei voi jostain parin rivin aloituksesta tietää, on siis oikeasti tosi haitallista tunkea heti tuota "olet hyvä ja turvallinen vanhempi kun lapsesi uskaltaa sinulle näyttää tunteensa" selitykseksi ja kannustimeksi.
Lapsi myös ymmärtää jos selittää syitä miksi ei saa lyödä, miksi se voi olla vaarallistakin ja sattuu. Tunteita voi näyttää, mutta sanomallakin kuulet asiat.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi myös ymmärtää jos selittää syitä miksi ei saa lyödä, miksi se voi olla vaarallistakin ja sattuu. Tunteita voi näyttää, mutta sanomallakin kuulet asiat.
Ymmärtää tietenkin, rauhallisena ollessaan. Mutta tunnepurkauksen tullessa ei tunnu muistavan. Ap
Tuollaisia ne lapset usein on. Paitsi ei minun lapsi, sanoo täydellisen lapsen omaava täydellinen av-mamma.
Nykyään on niin paljon mielenterveyden ongelmia ja henkistä haurautta, että jopa 5-vuotiaan normaali kiukuttelu tuntuu pelottavalta ja ylitsepääsemättömältä asialta. Näkee osasta näitäkin kommentteja. En tarkoita aloittajaa.
Miten opetetaan tunteiden käsittelyä?
Ei noissa tilanteissa lapsi mitään leikkiä tai oelata halua, vaan hän on voimakkaan kiukuissaan jostain ikävästä, mitä juuri tapahtui, esimerkkejä tilanteista listasinkin.
Ap