Lue keskustelun säännöt.
MIksi Suomi-leffat on surkeita AINA? Tehkää parempia elokuvia!
13.01.2023 |
Pakolliset Suomi-leffan sisällöt:
- kahvikupin sekoittelu ja syvä hiljaisuus
- seinäkellon raksutus
- tyhjän pellon tuijottaminen
- i t semurha
- viinan juonti
- kiroilu ja huutaminen
- tappelu
- puukotus, johon kännitappelu johtaa
- sammuminen
- krapula
- tyhjänpäiväinen autolla ajelu
- itkeminen räkä poskella
- tupakinpoltto
- pettäminen
- lattarinnat
- yleinen kurjuus ja rumuus, ei mitään estetiikkaa
- surkea äänitys, musiikki huutaa ja puhe epäselvää sössötystä (tekstitys on pakko laittaa aina, jos mahdollista)
Harvoin katsojana saa elämyksestä muuta kuin vtutuksen.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös tuo "pakolliset Suomi-leffan sisällöt" ole aika tarkka kuvaus suomalaisten elämästä ja nämä vaan vetää katsojia kun katsojat voi samaistua noihin. Esim. suomalainen scifi-elokuva saisi käytännössä nolla katsojaa koska a) Suomalaiset eivät ymmärrä sellaisista ja b) Suomalaiset eivät osaa tehdä sellaista. Täällä tehdään sellaista samaa varmaa shittiä mikä vetää katsojia vuodesta toiseen.
En samaistu mihinkään kurjassa lähiössä röökiä vetävään kännimasennukseen kuppilassa. Jo tuollainen asuinpaikka tekisi ihmisestä sairaan.
En koskaan ole myöskään tykännyt Kolmannen naisen Mielin määrin kahvii ja tupakkaa -sanoituksista. Niin ankeaa!
Kyllä ja amen! Kun on nähnyt esim. italialaisia elokuvia ja TV-sarjoja, niin väkisinkin meinaa silmät räjähtää siitä estetiikasta, jota niissä on. Kauniita ihmisiä, ihania interiöörejä, upeita maisemia, jännittäviä juonenkäänteitä...
Suomessa elokuvien estetiikka on sitä, että kurja, rasvatukkainen kuikelo nuhruisessa villapaidassaan polttaa röökiä jossakin parakissa joutomaalla ja sitten ajetaan Ladalla - mukana oleva takapenkin porukka tietenkin kirkasta litkien. Sitten pysähdytään johonkin sotkuiselle maatilalle, jossa autonromujen keskellä pitkäheinäisellä pihamaalla joku mitään puhumaton ukko tuijottaa tulijoita. Ja taas ajetaan autolla, mennään tanssipaikalle, jossa tango soi. Joku porukasta sammuu, toinen oksentaa, kolmas hukuttautuu järveen ja neljäs panee. Näytetään, kuinka karvainen peffa heiluu ja riipputissikin vilahtaa. Sitten tulee tappelu ja puukko heilahtaa. Haetaan kotoa hirvikivääri ja kostetaan. Ja elokuva loppuu siihen, että tanssilavan panokaveri-muija kävelee ilmeettömänä matkalaukku kourassaan odottamaan hiekkatien varteen bussia. Jee.
Nauroin 😂😂😂. Nappikuvaus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se kuunatsielokuva oli ihan hyvä. Nimen olen jo unohtanut.
Iron sky
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös tuo "pakolliset Suomi-leffan sisällöt" ole aika tarkka kuvaus suomalaisten elämästä ja nämä vaan vetää katsojia kun katsojat voi samaistua noihin. Esim. suomalainen scifi-elokuva saisi käytännössä nolla katsojaa koska a) Suomalaiset eivät ymmärrä sellaisista ja b) Suomalaiset eivät osaa tehdä sellaista. Täällä tehdään sellaista samaa varmaa shittiä mikä vetää katsojia vuodesta toiseen.
En samaistu mihinkään kurjassa lähiössä röökiä vetävään kännimasennukseen kuppilassa. Jo tuollainen asuinpaikka tekisi ihmisestä sairaan.
En koskaan ole myöskään tykännyt Kolmannen naisen Mielin määrin kahvii ja tupakkaa -sanoituksista. Niin ankeaa!
Kyllä ja amen! Kun on nähnyt esim. italialaisia elokuvia ja TV-sarjoja, niin väkisinkin meinaa silmät räjähtää siitä estetiikasta, jota niissä on. Kauniita ihmisiä, ihania interiöörejä, upeita maisemia, jännittäviä juonenkäänteitä...
Suomessa elokuvien estetiikka on sitä, että kurja, rasvatukkainen kuikelo nuhruisessa villapaidassaan polttaa röökiä jossakin parakissa joutomaalla ja sitten ajetaan Ladalla - mukana oleva takapenkin porukka tietenkin kirkasta litkien. Sitten pysähdytään johonkin sotkuiselle maatilalle, jossa autonromujen keskellä pitkäheinäisellä pihamaalla joku mitään puhumaton ukko tuijottaa tulijoita. Ja taas ajetaan autolla, mennään tanssipaikalle, jossa tango soi. Joku porukasta sammuu, toinen oksentaa, kolmas hukuttautuu järveen ja neljäs panee. Näytetään, kuinka karvainen peffa heiluu ja riipputissikin vilahtaa. Sitten tulee tappelu ja puukko heilahtaa. Haetaan kotoa hirvikivääri ja kostetaan. Ja elokuva loppuu siihen, että tanssilavan panokaveri-muija kävelee ilmeettömänä matkalaukku kourassaan odottamaan hiekkatien varteen bussia. Jee.
Kiitos. Juuri tällaista synopsista kaipasin, maanantaina Elokuvasäätiöön..
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisilla naisilla on tilastollisesti maailman isoimmat rinnat ja silti noihin leffoihin pitää valita lattatissisimmät androgyynit rumilukset. Naiset ei voi vahingossakaan olla kauniita ja naisellisia ja hui kamalaa, jos aikuisella naisella on isommat tissit kuin 75B. Ei herranjumala.
Tämä on tosiaan se suurin ongelma. Ihme ettei tästä puhuta sen suurempaan ääneen??!
Vierailija kirjoitti:
Totta, samat näyttelijät aina myös jotka eivät osaa näytellä ollenkaan.
Ja aina samat naamat.
Ns. Komea mies: Tauno Palo - Carl Christian Rundman - Tommi Korpela - Mikko Leppilampi - Lauri Tilkanen
Ns. Kaunis nainen: Ansa Ikonen - Kristiina Halkola - Laura Malmivaara - Pamela Tola - Krista Kosonen
Ns. Hauska mies: Spede - PP Petelius - Aku Hirviniemi - Ketonen & Myllyrinne
Ns. Hauska nainen: Justiina - Kiti Kokkonen
....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös tuo "pakolliset Suomi-leffan sisällöt" ole aika tarkka kuvaus suomalaisten elämästä ja nämä vaan vetää katsojia kun katsojat voi samaistua noihin. Esim. suomalainen scifi-elokuva saisi käytännössä nolla katsojaa koska a) Suomalaiset eivät ymmärrä sellaisista ja b) Suomalaiset eivät osaa tehdä sellaista. Täällä tehdään sellaista samaa varmaa shittiä mikä vetää katsojia vuodesta toiseen.
En samaistu mihinkään kurjassa lähiössä röökiä vetävään kännimasennukseen kuppilassa. Jo tuollainen asuinpaikka tekisi ihmisestä sairaan.
En koskaan ole myöskään tykännyt Kolmannen naisen Mielin määrin kahvii ja tupakkaa -sanoituksista. Niin ankeaa!
Kyllä ja amen! Kun on nähnyt esim. italialaisia elokuvia ja TV-sarjoja, niin väkisinkin meinaa silmät räjähtää siitä estetiikasta, jota niissä on. Kauniita ihmisiä, ihania interiöörejä, upeita maisemia, jännittäviä juonenkäänteitä...
Suomessa elokuvien estetiikka on sitä, että kurja, rasvatukkainen kuikelo nuhruisessa villapaidassaan polttaa röökiä jossakin parakissa joutomaalla ja sitten ajetaan Ladalla - mukana oleva takapenkin porukka tietenkin kirkasta litkien. Sitten pysähdytään johonkin sotkuiselle maatilalle, jossa autonromujen keskellä pitkäheinäisellä pihamaalla joku mitään puhumaton ukko tuijottaa tulijoita. Ja taas ajetaan autolla, mennään tanssipaikalle, jossa tango soi. Joku porukasta sammuu, toinen oksentaa, kolmas hukuttautuu järveen ja neljäs panee. Näytetään, kuinka karvainen peffa heiluu ja riipputissikin vilahtaa. Sitten tulee tappelu ja puukko heilahtaa. Haetaan kotoa hirvikivääri ja kostetaan. Ja elokuva loppuu siihen, että tanssilavan panokaveri-muija kävelee ilmeettömänä matkalaukku kourassaan odottamaan hiekkatien varteen bussia. Jee.
Kiitos. Juuri tällaista synopsista kaipasin, maanantaina Elokuvasäätiöön..
Tuki taattu.
Kun on nähnyt yhden, on nähnyt ne kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös tuo "pakolliset Suomi-leffan sisällöt" ole aika tarkka kuvaus suomalaisten elämästä ja nämä vaan vetää katsojia kun katsojat voi samaistua noihin. Esim. suomalainen scifi-elokuva saisi käytännössä nolla katsojaa koska a) Suomalaiset eivät ymmärrä sellaisista ja b) Suomalaiset eivät osaa tehdä sellaista. Täällä tehdään sellaista samaa varmaa shittiä mikä vetää katsojia vuodesta toiseen.
En samaistu mihinkään kurjassa lähiössä röökiä vetävään kännimasennukseen kuppilassa. Jo tuollainen asuinpaikka tekisi ihmisestä sairaan.
En koskaan ole myöskään tykännyt Kolmannen naisen Mielin määrin kahvii ja tupakkaa -sanoituksista. Niin ankeaa!
Kyllä ja amen! Kun on nähnyt esim. italialaisia elokuvia ja TV-sarjoja, niin väkisinkin meinaa silmät räjähtää siitä estetiikasta, jota niissä on. Kauniita ihmisiä, ihania interiöörejä, upeita maisemia, jännittäviä juonenkäänteitä...
Suomessa elokuvien estetiikka on sitä, että kurja, rasvatukkainen kuikelo nuhruisessa villapaidassaan polttaa röökiä jossakin parakissa joutomaalla ja sitten ajetaan Ladalla - mukana oleva takapenkin porukka tietenkin kirkasta litkien. Sitten pysähdytään johonkin sotkuiselle maatilalle, jossa autonromujen keskellä pitkäheinäisellä pihamaalla joku mitään puhumaton ukko tuijottaa tulijoita. Ja taas ajetaan autolla, mennään tanssipaikalle, jossa tango soi. Joku porukasta sammuu, toinen oksentaa, kolmas hukuttautuu järveen ja neljäs panee. Näytetään, kuinka karvainen peffa heiluu ja riipputissikin vilahtaa. Sitten tulee tappelu ja puukko heilahtaa. Haetaan kotoa hirvikivääri ja kostetaan. Ja elokuva loppuu siihen, että tanssilavan panokaveri-muija kävelee ilmeettömänä matkalaukku kourassaan odottamaan hiekkatien varteen bussia. Jee.
joo tai sitten ollaan jossain lähiössä ja masennellaan harmaassa kerrostalossa. Mennään lähipubiin jossa yhtä masentuneita asiakkaita. Poltetaan röökiä ja taustalla soi Finnhits. Päätetään ryöstää pankki. Tehdään se ja lopussa ajetaan telakalta mereen. The end.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki keveys puuttuu. Ihmiskuva on sellainen, että kaikki olisivat pahoja. "Saarnaaminen" tökkii. Kauneus ja hyvyys tekisi terää. (Sitä oli mukana monissa Kaurismäen elokuvissa, jotka menestyivätkin).
Vierailija kirjoitti:
Totta, samat näyttelijät aina myös jotka eivät osaa näytellä ollenkaan.
Joo on niin turhauttavaa, kun samat iinat ja akut joka jutussa. Voin kertoa, että Teatterikorkeakoulusta valmistuu uusia, hyviä näyttelijöitä joka vuosi. Eikä sieltä tarvitse valita projektiin niitä näyttelijöiden lapsia, se on niin noloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei edes nuorempi polvi osaa tehdä parempaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
!950-luvulle asti tehtiin hyviä elokuvia Suomessakin. Pärjäsivät omillaan.
Kyllä ja amen! Kun on nähnyt esim. italialaisia elokuvia ja TV-sarjoja, niin väkisinkin meinaa silmät räjähtää siitä estetiikasta, jota niissä on. Kauniita ihmisiä, ihania interiöörejä, upeita maisemia, jännittäviä juonenkäänteitä...
Suomessa elokuvien estetiikka on sitä, että kurja, rasvatukkainen kuikelo nuhruisessa villapaidassaan polttaa röökiä jossakin parakissa joutomaalla ja sitten ajetaan Ladalla - mukana oleva takapenkin porukka tietenkin kirkasta litkien. Sitten pysähdytään johonkin sotkuiselle maatilalle, jossa autonromujen keskellä pitkäheinäisellä pihamaalla joku mitään puhumaton ukko tuijottaa tulijoita. Ja taas ajetaan autolla, mennään tanssipaikalle, jossa tango soi. Joku porukasta sammuu, toinen oksentaa, kolmas hukuttautuu järveen ja neljäs panee. Näytetään, kuinka karvainen peffa heiluu ja riipputissikin vilahtaa. Sitten tulee tappelu ja puukko heilahtaa. Haetaan kotoa hirvikivääri ja kostetaan. Ja elokuva loppuu siihen, että tanssilavan panokaveri-muija kävelee ilmeettömänä matkalaukku kourassaan odottamaan hiekkatien varteen bussia. Jee.