Novelli joka jäi mieleen?

Muistan, että Joni Pyysalolla oli joku novelli joka jäi päähän ilman nimeä.

Nyt muistin. Se Pyysalon novelli on avanto. Kannattanee hankkia kirjastosta.

Edgar Allan Poe, missä ne muurasivat ihmisen tiiliseinään

Veikko Huovisen novellit IhmissyöntiäI ja II kokoelmassa Rasvamaksa.

Lukion englannin kurssikirjassani oli aikoinaan Raymond Carverin Why, Honey? Novelli on äidin kirje välit katkaisseelle aikuiselle pojalleen, josta on tullut menestyvä poliitikko. Poika ei ole enää vuosiin tai vuosikymmeniin halunnut olla äitiin yhteydessä. 

Monikin. Mainitsen kaksi:

- Heinrich Böll: Ois joulu ainainen. Jokainen ns. jouluihminen pitäisi pakottaa lukemaan tämä!

- Roald Dahl: Lamb to the Slaughter. En tiedä millä nimellä suomennettu. SPOILER: Siinä poliisit syövät tietämättään murha-aseen, lampaanreiden jolla (sen ollessa pakastettu) murhaaja kolkkasi uhrinsa, työnsi lampaan uuniin paistumaan ja tarjosi murhatutkijoille.

Tulee luettua lähinnä englanniksi nykyisin. Claire Keeganin Small Things Like These ainakin jäi mieleen. Se kertoo viime vuosisadan puolivälin köyhästä Irlannin maaseudusta ja erityisesti Magdalene Laundry ilmiöstä, jossa aviottomia lapsia ja heidän äitejään otettiin vastoin tahtoaan kirkon huomaan ja käytettiin käytännössä orjina ja kohdeltiin kammottavasti. Lapsi usein otettiin äidiltään pois ja myytiin esim. Amerikkaan adoptoitavaksi. Ja äiti jäi orjaksi pesulaan, usein hyvin sadististen nunnien ja pappien käsiin.

Kotimainen klassikkonovelli, joka ei yhtään jää jälkeen kansainvälisistä valionovelleista, on Johannes Linnankosken "Taistelu Heikkilän talosta".

Katherine Mansfield on kyllä ylipäänsä novellin mestari. Hienoja novelleja, ja vaikka sata vuotta vanhoja, niin monesti modernin tuntuisia. Jos haluat novellin vaikuttavan, itkettävän ja naurattavan, lue häntä. Ja sitten joukossa todellisia yllätyksiä, kuten shokeeraava "Kaupan nainen".