Lue keskustelun säännöt.
Pohdin eroa, vaikka suhteessamme ei ole mitään vikaa
13.01.2023 |
Olemme olleet pitkään yhdessä.
Suhteemme on hyvä, emme riitele, yhteiselo on sujuvaa, makkaritouhut samaten.
Ja mieheni on minuun edelleen rakastunut, halailee, kehuu, pussaa, tuo lahjoja, tekee ruokaa, siivoaa. On luotettava ja uskollinen, hyvällä tuulella, komea ja timmi. Minäkin rakastan häntä, ainakin olen erittäin kiintynyt häneen, haluan hänelle hyvää ja tiedostan että hän on hyvä, kunnollinen mies.
Ei hän silti ole mikään ns. tossukka kilttimies (joku sitä kohta ehdottaa kuitenkin) on hänellä huonotkin puolensa, tupakoi, juo kaljaa liian usein, on välillä karkeakäytöksinen (ei minua kohtaan kylläkään).
No mutta, ongelmana on että minä haaveilen toistuvasti vapaudesta, sinkkuudesta, omasta huushollista, ja siitä että olisi vielä kaikki avoinna, mikään ei sitoisi eikä rajoittaisi. Ja kyllä, haaveilen myös intohimosta. En koe sitä miestäni kohtaan, hän on jotenkin "liian tuttu" ... Harrastaessamme petipuuhia kuvittelen aina hänen tilalleen jonkun toisen, vieraan.
En sinänsä haaveile uudesta parisuhteesta, mutta ajatuksesta että voisin tavata uusia ihmisiä, käydä treffeillä, ihastua, tuntea vetovoimaa, suudella jotakuta ensimmäistä kertaa. Käydä jonkun kivan kanssa lavatansseissa, toisen kanssa vaelluksella tunturissa, kolmannen kanssa... No mitä ikinä tämä elämässään tekeekin ja johon voisin hetken kurkistaa ja osallistua. Minä voisin vastineeksi viedä nämä tyypit omiin kiinnostuksenkohteisiini ja harrastuksiini.
Miksi tuttu, hyvä ja turvallinen on näin pliisua ja tylsää?! Miksei lavatanssit ja vaellukset oman miehen kanssa tunnu yhtään elämykselliseltä? Miksi helkkarissa en voi vain olla tyytyväinen tähän kaikkeen hyvään ja ihanaan, joka minulla tässä on?? Miksi minä kaipaan intohimoa?!
Ja ei, en ole elänyt pumpulissa, joku tulee sitä kuitenkin tähän huutelemaan... Olen sairastanut vakavan sairauden ja riski sen uusimisesta on ylläni koko loppuelämäni. Olen myös tullut aiemmassa nuoruudensuhteessani petetyksi ja jätetyksi, ja on ollut muitakin vaikeuksia.
Pelkään lisäksi, että jos eroan, huomaankin kohta olevani todella yksinäinen. Ja pelkään sitä ikävää, mitä tuntisin miestäni kohtaan. Pidän hänestä todella paljon, enkä haluaisi menettää häntä ja turvallista läheisyyttään elämässäni, mutta tiedän niin käyvän, jos eroamme.
Mutta onko se oma vapaus, kaiken avoinna oleminen, oma huusholli (ja satunnainen intohimo) sen menetyksen väärti?
Kokemuksia?
Kommentit (27)
Taas näitä uusavuttomien ulina-aloituksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taisit mennä yhteen liian nuorena. Suosittelen kiimareissua pimeimpään Afrikkaan, eikä mitään vaelluksia.
Tämä on ihan normaalia ihmisen biologiaa. Tutustu aiheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Taas näitä uusavuttomien ulina-aloituksia.
Intohimon kaipuuko on merkki uusavuttomuudesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ihan normaalia ihmisen biologiaa. Tutustu aiheeseen.
Tarkennatko vähän. Jos syötän googleen "ihmisen biologia" niin aika laajasti tulee tutustuttavaa :P
Ap
Olen kouluttautunut parisuhteemme aikana. Tehnyt määräaikaista pätkätyösilppua, saanut lopulta vakituisen työpaikan. Hoidan taloudellisen vastuun. Olen kysynyt vaimolta onko asia ok, haluaako töihin tai alkaa yrittäjäksi, kouluttautua, tehdä elämässä merkityksellisiä asioita huolehtimatta taloudellisista velvoitteista.
Olen tukenut ja kuunnellut. Auttanut kotona ja lastenhoidossa. Kasvanut ja kehittynyt ihmisenä.
Mutta kun olen kouluttautunut aikoinaan väärään tutkintoon ja väärälle alalle. Vaimo haaveilee minulle parempaa työelämää, meille parempaa perhearkea.
Tuntuu vaan ettei mikään riitä.
Itse haaveilen avioerosta joskus 15v päästä jahka lapset lähtee opiskelemaan. Nyt en voi asiasta vaimolle sanoa etten menetä lapsia. Haave voi olla irrationaalinenkin, joskushan ruuhkavuodet hellittää ja mistä sitä tietää kirkastuisiko vaimonkin mieli vielä joskus.
Mutta ei tätä jatkuvaa kritiikkiä kestä koko loppuikää.
- M31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolellakaan eikä maailma etkä sinäkään ole enää sama kuin ennen. Ero ei ole leikin asia.
Vierailija kirjoitti:
Olen kouluttautunut parisuhteemme aikana. Tehnyt määräaikaista pätkätyösilppua, saanut lopulta vakituisen työpaikan. Hoidan taloudellisen vastuun. Olen kysynyt vaimolta onko asia ok, haluaako töihin tai alkaa yrittäjäksi, kouluttautua, tehdä elämässä merkityksellisiä asioita huolehtimatta taloudellisista velvoitteista.
Olen tukenut ja kuunnellut. Auttanut kotona ja lastenhoidossa. Kasvanut ja kehittynyt ihmisenä.
Mutta kun olen kouluttautunut aikoinaan väärään tutkintoon ja väärälle alalle. Vaimo haaveilee minulle parempaa työelämää, meille parempaa perhearkea.
Tuntuu vaan ettei mikään riitä.Itse haaveilen avioerosta joskus 15v päästä jahka lapset lähtee opiskelemaan. Nyt en voi asiasta vaimolle sanoa etten menetä lapsia. Haave voi olla irrationaalinenkin, joskushan ruuhkavuodet hellittää ja mistä sitä tietää kirkastuisiko vaimonkin mieli vielä joskus.
Mutta ei tätä jatkuvaa kritiikkiä kestä koko loppuikää.
- M31
Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat.
Mutta älä missään nimessä keskustele asiasta vaimon kanssa.
Olette te mykät kyllä melko pellejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kouluttautunut parisuhteemme aikana. Tehnyt määräaikaista pätkätyösilppua, saanut lopulta vakituisen työpaikan. Hoidan taloudellisen vastuun. Olen kysynyt vaimolta onko asia ok, haluaako töihin tai alkaa yrittäjäksi, kouluttautua, tehdä elämässä merkityksellisiä asioita huolehtimatta taloudellisista velvoitteista.
Olen tukenut ja kuunnellut. Auttanut kotona ja lastenhoidossa. Kasvanut ja kehittynyt ihmisenä.
Mutta kun olen kouluttautunut aikoinaan väärään tutkintoon ja väärälle alalle. Vaimo haaveilee minulle parempaa työelämää, meille parempaa perhearkea.
Tuntuu vaan ettei mikään riitä.Itse haaveilen avioerosta joskus 15v päästä jahka lapset lähtee opiskelemaan. Nyt en voi asiasta vaimolle sanoa etten menetä lapsia. Haave voi olla irrationaalinenkin, joskushan ruuhkavuodet hellittää ja mistä sitä tietää kirkastuisiko vaimonkin mieli vielä joskus.
Mutta ei tätä jatkuvaa kritiikkiä kestä koko loppuikää.
- M31Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat.
Mutta älä missään nimessä keskustele asiasta vaimon kanssa.
Olette te mykät kyllä melko pellejä.
Keskusteltu on, kerran jos toisenkin.
Mikään ei minussa ole kuulemma vikana. Terapia ja muut tukitoiminnot on olleet apuna.
Silti vain jokin mättää perus arjessa.
Ei auta vaikka mitä yritän.
Mutta mitäpä sillä on väliä.
Tupakoiva mies? Kannatan eroamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat ongelmia elämääsi, ota ero.
Minkälaisia ongelmia oletat erosta koituvan? Pyydän, kerro, tarvitsen perspektiiviä.
(Lapset meillä siis jo teinejä eli ainakaan huoltajuuskiistoja ja vuoroviikkokuskaamisia ei tulisi olemaan, pystyvät kulkemaan itse, mopoautolla)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ota joku uskoton juoppo, joka elää tili-tuli-tili-meni -elämää ja siinä välissä aina käy kehumassa miten ihana nainen olet ja kuinka vain sinua rakastaa. Ei ole elämä tylsää. "Kiva" seurata sivusta.
T. nim. sellaisen vonkaleen tytär
En minä uutta parisuhdetta halua, kerroin kyllä sen aloituksessa. Kaipaan omaa huushollia, ajatusta vapaudesta. Joo, intohimoakin, mutten siis mitään miestä (uskotonta juoppoakaan) vakavaan parisuhteeseen aio ottaa. Kiitos ehdotuksesta kuitenkin...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kouluttautunut parisuhteemme aikana. Tehnyt määräaikaista pätkätyösilppua, saanut lopulta vakituisen työpaikan. Hoidan taloudellisen vastuun. Olen kysynyt vaimolta onko asia ok, haluaako töihin tai alkaa yrittäjäksi, kouluttautua, tehdä elämässä merkityksellisiä asioita huolehtimatta taloudellisista velvoitteista.
Olen tukenut ja kuunnellut. Auttanut kotona ja lastenhoidossa. Kasvanut ja kehittynyt ihmisenä.
Mutta kun olen kouluttautunut aikoinaan väärään tutkintoon ja väärälle alalle. Vaimo haaveilee minulle parempaa työelämää, meille parempaa perhearkea.
Tuntuu vaan ettei mikään riitä.Itse haaveilen avioerosta joskus 15v päästä jahka lapset lähtee opiskelemaan. Nyt en voi asiasta vaimolle sanoa etten menetä lapsia. Haave voi olla irrationaalinenkin, joskushan ruuhkavuodet hellittää ja mistä sitä tietää kirkastuisiko vaimonkin mieli vielä joskus.
Mutta ei tätä jatkuvaa kritiikkiä kestä koko loppuikää.
- M31
Ehdit katkeroitumaan vielä monta kertaa noiden 15 vuoden aikana. Onko sen arvoista? Ette tule hyvissä väleissä eroamaan ja menetät paljon näiden vuosien aikana.
En ymmärrä tällaista jalka oven välissä-touhua ollenkaan. Lähde lätkimään tai sitoudu jäämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota joku uskoton juoppo, joka elää tili-tuli-tili-meni -elämää ja siinä välissä aina käy kehumassa miten ihana nainen olet ja kuinka vain sinua rakastaa. Ei ole elämä tylsää. "Kiva" seurata sivusta.
T. nim. sellaisen vonkaleen tytär
En minä uutta parisuhdetta halua, kerroin kyllä sen aloituksessa. Kaipaan omaa huushollia, ajatusta vapaudesta. Joo, intohimoakin, mutten siis mitään miestä (uskotonta juoppoakaan) vakavaan parisuhteeseen aio ottaa. Kiitos ehdotuksesta kuitenkin...
Ap
Miksi et sit ota sitä huushollia?! Miksi et elä omaa elämääsi? Varsinkin nyt kun siihen alkaa oikeasti olemaan mahdollisuus. Miksi pitää erota?
Ihmeellisiä nää nykyajan keski-ikäisten erot: mä haluan kattoo rauhassa omia ohjelmia, mä haluan ostaa just sitä jogurttia mistä tykkään!!! Minä haluan sisustaa omalla tavalla, prkl!!!
Tehkää niin. Siks on mökit, kakkoskodit ja man cavet keksitty. Miksi rikkoa hyvä ihmissuhde?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota joku uskoton juoppo, joka elää tili-tuli-tili-meni -elämää ja siinä välissä aina käy kehumassa miten ihana nainen olet ja kuinka vain sinua rakastaa. Ei ole elämä tylsää. "Kiva" seurata sivusta.
T. nim. sellaisen vonkaleen tytär
En minä uutta parisuhdetta halua, kerroin kyllä sen aloituksessa. Kaipaan omaa huushollia, ajatusta vapaudesta. Joo, intohimoakin, mutten siis mitään miestä (uskotonta juoppoakaan) vakavaan parisuhteeseen aio ottaa. Kiitos ehdotuksesta kuitenkin...
Ap
Miksi et sit ota sitä huushollia?! Miksi et elä omaa elämääsi? Varsinkin nyt kun siihen alkaa oikeasti olemaan mahdollisuus. Miksi pitää erota?
Ihmeellisiä nää nykyajan keski-ikäisten erot: mä haluan kattoo rauhassa omia ohjelmia, mä haluan ostaa just sitä jogurttia mistä tykkään!!! Minä haluan sisustaa omalla tavalla, prkl!!!Tehkää niin. Siks on mökit, kakkoskodit ja man cavet keksitty. Miksi rikkoa hyvä ihmissuhde?
Entä jos se ei käykään sille miehelle, että vaimo on pitkiä aikoja itsekseen esim. siellä mökillä, eikä halua miehen tulevan mukaan... Ajattelitko tätä mahdollisuutta?
Ap
Ei hätää, olet ihan normaali av-mamma. Jätä se sika!
Onko sun oma elämä tylsää? Vika ei välttämättä ole puolisossa ja intohimon puutteessa vaan oma elämä voi olla liian rutinoitunutta ja tylsää ja se heijastuu omiin ajatuksiin parisuhteessa. Voit myös puhua miehesi kanssa, että suhde tuntuu tylsältä, että tehtäiskö jotakin. Menette tekemään jotakin ihan uutta yhdessä mitä kumpikaan ei ole koskaan tehnyt. Terapia voisi myös olla hyödyllistä.
Minä voin tarjota huumaa ja nusasta sua.
Normaaleja tuntemuksia. Tarvitset turvasanan, jota voi käyttää kun liian pitkä tasapaksu suhde ahdistaa. Vastaus ongelmaasi on tietenkin monisuhteisuus.