Pohdin eroa, vaikka suhteessamme ei ole mitään vikaa
Olemme olleet pitkään yhdessä.
Suhteemme on hyvä, emme riitele, yhteiselo on sujuvaa, makkaritouhut samaten.
Ja mieheni on minuun edelleen rakastunut, halailee, kehuu, pussaa, tuo lahjoja, tekee ruokaa, siivoaa. On luotettava ja uskollinen, hyvällä tuulella, komea ja timmi. Minäkin rakastan häntä, ainakin olen erittäin kiintynyt häneen, haluan hänelle hyvää ja tiedostan että hän on hyvä, kunnollinen mies.
Ei hän silti ole mikään ns. tossukka kilttimies (joku sitä kohta ehdottaa kuitenkin) on hänellä huonotkin puolensa, tupakoi, juo kaljaa liian usein, on välillä karkeakäytöksinen (ei minua kohtaan kylläkään).
No mutta, ongelmana on että minä haaveilen toistuvasti vapaudesta, sinkkuudesta, omasta huushollista, ja siitä että olisi vielä kaikki avoinna, mikään ei sitoisi eikä rajoittaisi. Ja kyllä, haaveilen myös intohimosta. En koe sitä miestäni kohtaan, hän on jotenkin "liian tuttu" ... Harrastaessamme petipuuhia kuvittelen aina hänen tilalleen jonkun toisen, vieraan.
En sinänsä haaveile uudesta parisuhteesta, mutta ajatuksesta että voisin tavata uusia ihmisiä, käydä treffeillä, ihastua, tuntea vetovoimaa, suudella jotakuta ensimmäistä kertaa. Käydä jonkun kivan kanssa lavatansseissa, toisen kanssa vaelluksella tunturissa, kolmannen kanssa... No mitä ikinä tämä elämässään tekeekin ja johon voisin hetken kurkistaa ja osallistua. Minä voisin vastineeksi viedä nämä tyypit omiin kiinnostuksenkohteisiini ja harrastuksiini.
Miksi tuttu, hyvä ja turvallinen on näin pliisua ja tylsää?! Miksei lavatanssit ja vaellukset oman miehen kanssa tunnu yhtään elämykselliseltä? Miksi helkkarissa en voi vain olla tyytyväinen tähän kaikkeen hyvään ja ihanaan, joka minulla tässä on?? Miksi minä kaipaan intohimoa?!
Ja ei, en ole elänyt pumpulissa, joku tulee sitä kuitenkin tähän huutelemaan... Olen sairastanut vakavan sairauden ja riski sen uusimisesta on ylläni koko loppuelämäni. Olen myös tullut aiemmassa nuoruudensuhteessani petetyksi ja jätetyksi, ja on ollut muitakin vaikeuksia.
Pelkään lisäksi, että jos eroan, huomaankin kohta olevani todella yksinäinen. Ja pelkään sitä ikävää, mitä tuntisin miestäni kohtaan. Pidän hänestä todella paljon, enkä haluaisi menettää häntä ja turvallista läheisyyttään elämässäni, mutta tiedän niin käyvän, jos eroamme.
Mutta onko se oma vapaus, kaiken avoinna oleminen, oma huusholli (ja satunnainen intohimo) sen menetyksen väärti?
Kokemuksia?
Kommentit (27)
Jospa sun mies on tylsä. Tai olet itse tylsä. Nyt vaan syytät miestäsi kun sulla on tylsää.
Jos eroaisit niin tuskin uskaltaisit tehdä mitään yksin
Onko sulla nyt omia juttuja elämässäsi?
Vierailija kirjoitti:
Jospa sun mies on tylsä. Tai olet itse tylsä. Nyt vaan syytät miestäsi kun sulla on tylsää.
Jos eroaisit niin tuskin uskaltaisit tehdä mitään yksin
Onko sulla nyt omia juttuja elämässäsi?
On mulla paljonkin omia juttuja elämässäni. Tai ainakin normaali määrä. On pari erilaista harrastusta joissa käyn, toisessa yksin, toisessa kaverin kanssa.
On mukava työ ja työkaverit.
On mm. ulkomaanreissuja joissa käyn naisystävieni kanssa, jne.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota joku uskoton juoppo, joka elää tili-tuli-tili-meni -elämää ja siinä välissä aina käy kehumassa miten ihana nainen olet ja kuinka vain sinua rakastaa. Ei ole elämä tylsää. "Kiva" seurata sivusta.
T. nim. sellaisen vonkaleen tytär
En minä uutta parisuhdetta halua, kerroin kyllä sen aloituksessa. Kaipaan omaa huushollia, ajatusta vapaudesta. Joo, intohimoakin, mutten siis mitään miestä (uskotonta juoppoakaan) vakavaan parisuhteeseen aio ottaa. Kiitos ehdotuksesta kuitenkin...
Ap
Miksi et sit ota sitä huushollia?! Miksi et elä omaa elämääsi? Varsinkin nyt kun siihen alkaa oikeasti olemaan mahdollisuus. Miksi pitää erota?
Ihmeellisiä nää nykyajan keski-ikäisten erot: mä haluan kattoo rauhassa omia ohjelmia, mä haluan ostaa just sitä jogurttia mistä tykkään!!! Minä haluan sisustaa omalla tavalla, prkl!!!Tehkää niin. Siks on mökit, kakkoskodit ja man cavet keksitty. Miksi rikkoa hyvä ihmissuhde?
Entä jos se ei käykään sille miehelle, että vaimo on pitkiä aikoja itsekseen esim. siellä mökillä, eikä halua miehen tulevan mukaan... Ajattelitko tätä mahdollisuutta?
Ap
Voi elämä 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa sun mies on tylsä. Tai olet itse tylsä. Nyt vaan syytät miestäsi kun sulla on tylsää.
Jos eroaisit niin tuskin uskaltaisit tehdä mitään yksin
Onko sulla nyt omia juttuja elämässäsi?On mulla paljonkin omia juttuja elämässäni. Tai ainakin normaali määrä. On pari erilaista harrastusta joissa käyn, toisessa yksin, toisessa kaverin kanssa.
On mukava työ ja työkaverit.
On mm. ulkomaanreissuja joissa käyn naisystävieni kanssa, jne.
Ap
Kenen elämää elät?
Kuulostaa siltä, että sun elämässä kaikki on mennyt hyvin ilman, että sun on tarvinnut ponnistella minkään eteen tai luopua yhtään mistään. Sinulle on elämä antanut automaattisesti kaikki, mitä olet osannut toivoa. Kuulostaa hyvin keskiluokkaiselta ja keski-ikäiseltä unelmalta ulkoa päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota joku uskoton juoppo, joka elää tili-tuli-tili-meni -elämää ja siinä välissä aina käy kehumassa miten ihana nainen olet ja kuinka vain sinua rakastaa. Ei ole elämä tylsää. "Kiva" seurata sivusta.
T. nim. sellaisen vonkaleen tytär
En minä uutta parisuhdetta halua, kerroin kyllä sen aloituksessa. Kaipaan omaa huushollia, ajatusta vapaudesta. Joo, intohimoakin, mutten siis mitään miestä (uskotonta juoppoakaan) vakavaan parisuhteeseen aio ottaa. Kiitos ehdotuksesta kuitenkin...
Ap
Miksi et sit ota sitä huushollia?! Miksi et elä omaa elämääsi? Varsinkin nyt kun siihen alkaa oikeasti olemaan mahdollisuus. Miksi pitää erota?
Ihmeellisiä nää nykyajan keski-ikäisten erot: mä haluan kattoo rauhassa omia ohjelmia, mä haluan ostaa just sitä jogurttia mistä tykkään!!! Minä haluan sisustaa omalla tavalla, prkl!!!Tehkää niin. Siks on mökit, kakkoskodit ja man cavet keksitty. Miksi rikkoa hyvä ihmissuhde?
Entä jos se ei käykään sille miehelle, että vaimo on pitkiä aikoja itsekseen esim. siellä mökillä, eikä halua miehen tulevan mukaan... Ajattelitko tätä mahdollisuutta?
Ap
Me emme tiedä, mitä olet miehesi kanssa puhunut. Vain miehesi osaa keskustella näistä asioista kanssasi ja osaa varmasti kertoa omat näkemyksensä.
Polyamorisista suhteista kiinnostuneilla monella on taustslla Adhd, Add, keskittymishäiriöitä tms.
Osaatko tyytyä yhteen? Vai tylsistytkö ilman haastetta ja monimutkaisuutta?
Tinderistä saa sitä kaipaamasi jännämiesseuraa.