2 viikkoa elmäntapamuutosta takana, ei mitään vaikutusta
Ennen join joka päivä viiniä pari isoa lasia (viimeiset 20v), söin kohtuu terveellisesti mutta ihan kaikki huononkaltainen jätetty pois, vain kasviksia, hedelmiä ja vähän proteiinia. Lenkkeilyä 6 km päivässä. Kalorivaje n. 700 kval päivä. Milloin voi nähdä että vaaan numerot heilahtaa alaspäin? Nyt eroa 600g kahden viikon takaiseen. Kaikki merkkaat jazioon eli tuo vaje on totta. Laskelmat tehty kehonkoostumusmittauksilla eli peruskulutuskin niin oikein kuin voi olla.
Kommentit (33)
Elämäntapamuutos ei ole dieetti vaan loppuelämän tapa syödä ja liikkua.
Mitä väliä sillä on onko mitään tapahtunut 2 viikkoon kun aiot noin syödä loppuelämäsi?
Kuulostaa kyllä enemmän dieetiltä, kun vain vähän proteiinia ja ilmeisesti ei yhtään hiilihydraatteja (paitsi kasviksista ja hedelmistä). Normaalit laihat ihmiset keskinmäärin syövät hiilihydraatteja esim. puuroa, ruisleipää, kokojyväpastaa, perunaa jne. Ja joskus voi syödä viipaleen vaaleaa leipää tms.
Mikä on lähtöpaino, pituus ja ikä? Minusta 600 g kuulostaa oikein hyvältä
Vierailija kirjoitti:
Mä aloitin myös, eikä paino ole pudonnut. Turhauduin, ja mätin nyt leivonnaisia oikein kunnolla kahvin kanssa. Kolme suklaadonitsia, kaksi mustikkapiirakan palaa ja kolme omenapiirakan palaa. Parin viikon herkuttomuus sai nyt vetämään oikein överit. Tässä nyt mietin koitanko repsahduksen jälkeen jatkaa "paremmalla" tiellä vai annanko olla.
Tuo on just se mikä erottaa onnistujat epäonnistujista aika lailla kaikessa. Heitätkö pyyhkeen kehään heti kun tulee takapakkia vai kykenetkö hyväksymään virheesi ja ottamaan niistä opiksi.
Täällä perinteinen detox vuoden alusta, painoa lähtenyt jo pari kiloa, nestettä pääosin.
Vierailija kirjoitti:
Mä aloitin myös, eikä paino ole pudonnut. Turhauduin, ja mätin nyt leivonnaisia oikein kunnolla kahvin kanssa. Kolme suklaadonitsia, kaksi mustikkapiirakan palaa ja kolme omenapiirakan palaa. Parin viikon herkuttomuus sai nyt vetämään oikein överit. Tässä nyt mietin koitanko repsahduksen jälkeen jatkaa "paremmalla" tiellä vai annanko olla.
Jos kalorivaje on liian suuri, niin käy juurikin noin= ihminen sortuu ahmintaan. Syö riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho! Oikein jo kaksi viikkoa takana. Ja ihmeen olisi tuossa ajassa pitänyt tapahtua?
Nuorena laihtui ihan hirveitä määriä parissa viikossa. Synnytksen jälkeen kuukaudessa lähti 22kg. Siks toivoisi jedes vähän enemmän kuin 600g.
Olet siis jojotellut koko ikäsi? Elimistösi on todennäköisesti ihan sekaisin, voi kestää kuukausia ennen kuin elintapojen normalisointi auttaa sitä parantumaan.
Jo vähentää energian saantia ja tekee voimaharjoituksia, niin silloin voi SUHTEELLINEN lihasmassa laihduttaessa pysyä ennallaan tai jopa kasvaa, jos syö tarpeeksi.
Jo lihavuus sinänsä aiheuttaa lihasten kasvua, koska elimistö joutuu kantamaan ylipainon taakkaa koko ajan, nukkuessaankin.
Mutta. Jos ihminen laihduttaisi paljon, vaikka kymmeniä kiloja ja lihasmassa ei pienenisi, niin hän näyttäisi avarasuushirviöltä, jos vaikka yli 100-kiloisen lihasmassa vielä olisi mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä aloitin myös, eikä paino ole pudonnut. Turhauduin, ja mätin nyt leivonnaisia oikein kunnolla kahvin kanssa. Kolme suklaadonitsia, kaksi mustikkapiirakan palaa ja kolme omenapiirakan palaa. Parin viikon herkuttomuus sai nyt vetämään oikein överit. Tässä nyt mietin koitanko repsahduksen jälkeen jatkaa "paremmalla" tiellä vai annanko olla.
Jos kalorivaje on liian suuri, niin käy juurikin noin= ihminen sortuu ahmintaan. Syö riittävästi.
Totta. Haluan keventyä, ja koitan syödä vähemmän ja terveellisemmin. Sit on helposti nälkä ja tulee mielihaluja mättää sokeria ja hiilareita. Kuitenkin, jos en syö yhtään vähemmän kuin aiemmin, en laihdu. Itselläni siis ihan laihdutuskin tavoitteena terveellisempien elämäntapohen lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä aloitin myös, eikä paino ole pudonnut. Turhauduin, ja mätin nyt leivonnaisia oikein kunnolla kahvin kanssa. Kolme suklaadonitsia, kaksi mustikkapiirakan palaa ja kolme omenapiirakan palaa. Parin viikon herkuttomuus sai nyt vetämään oikein överit. Tässä nyt mietin koitanko repsahduksen jälkeen jatkaa "paremmalla" tiellä vai annanko olla.
Jos kalorivaje on liian suuri, niin käy juurikin noin= ihminen sortuu ahmintaan. Syö riittävästi.
Totta. Haluan keventyä, ja koitan syödä vähemmän ja terveellisemmin. Sit on helposti nälkä ja tulee mielihaluja mättää sokeria ja hiilareita. Kuitenkin, jos en syö yhtään vähemmän kuin aiemmin, en laihdu. Itselläni siis ihan laihdutuskin tavoitteena terveellisempien elämäntapohen lisäksi.
Oletko kokeillut sitä, että tekisit oikeasti sen elämäntapamuutoksen laihduttamisen sijaan? Eli nyt alkuun edes vähentäisit herkkuja, mutta söisit ruokaa säännöllisesti sen verran, että se pitää nälän ja taas ruokaa kun ehtii tulla pieni nälkä. Samalla vähän lisäisit liikuntaa, mutta kaikki maltillisilla muutoksilla eikä yhtäkkiä elämää päälaelleen? Ja herkut oikeasti herkkuina eli jos niistä ei ehdi kunnolla nauttia, niin ei sitten. Esim. autossa napostelut, seisaallaan syötävät yms. pois.
Varo kalorivajetta mutta ei liikaa sokeria, suolaa, rasvaa.
Yksi tuttu käytti runsaasti alkoholia ja kun lopetti, ihmetteli ettei paino lähde millään putoamaan. Turvotus toki laski. Meni aika pitkään ennenkun elimistö korjaantui ja sitten paino on pudonnut 20kg. Mietittiin johtuiko hidas alku juurikin alkoholin osuudesta entisessä elämässä.
Elämäntapamuutos on nimensä mukaisesti muutos, jonka mukaan olisi tarkoitus elellä sitten loppuelämä. Nyt ap:n ruokavalio kuulostaa kyllä enemmän dieetiltä ja liian niukalta elämäntapamuutokseksi. Pitemmän päälle tuo ei todennäköisesti tule toimimaan.
Toisekseen kaksi viikkoa on hirvittävän lyhyt aika. Olen itse tehnyt aikoinaan elämäntapamuutoksen, ylipainoa oli alussa noin 25 kiloa. Lisäsin liikuntaa, jätin lisätyn sokerin ja turhat rasvat pois. Huomasin muutokset itsessäsi puolen vuoden päästä aloituksesta, kun housut alkoivat tuntua löysältä päällä ja vyöhän piti tehdä lisää reikiä. Muutos vaatii siis kärsivällisyyttä ja on todennäköisemmin pysyvämpi, kun antaa aikaa keholle ja mielelle tottua uuteen normaaliin. Kitudieeteissä ei ole mitään järkeä. Ne kilot eivät ole tulleet hetkessä, joten ei ne parissa viikossa lähde mihinkään.
Teit elämäntapa-muutoksen, muutoksen jota jatkat seuraavat 40-60 vuotta, ja kahden viikon jälkeen kyseenalaistat sen?
Vai olisiko sittenkin kyse vain laihdutusyrityksestä ja tipattomasta sen apuna?