Miten tasapainoilla alkoholin kanssa niin että ei olisi dena mutta päivään saisi aina pientä piristystä

Pitkä harjoittelu voi tehdä mestarin. Noin 30 vuotta päivittäiskäyttöä.

Itse olen jo parikymmentä vuotta ollut joka ilta tissuttelija. Hyvinhän tämä sujuu. 

Päivän piristys jostakin muusta kuin alkoholista? Olisiko mahdoton rasti?

Vierailija kirjoitti:

Pitkä harjoittelu voi tehdä mestarin. Noin 30 vuotta päivittäiskäyttöä.

Olet alkoholisti.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jo parikymmentä vuotta ollut joka ilta tissuttelija. Hyvinhän tämä sujuu. 

Sinäkin olet alkoholisti.

Pidä määrä kohtuullisena ja juomattomia päiviä välissä.

Vierailija kirjoitti:

Päivän piristys jostakin muusta kuin alkoholista? Olisiko mahdoton rasti?

Alkoholistia kiinnostaa vain alkoholi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jo parikymmentä vuotta ollut joka ilta tissuttelija. Hyvinhän tämä sujuu. 

Sinäkin olet alkoholisti.

No shit Sherlock!

Eiköhän tuo sama mentaliteetti ole valtaosalla addikteja? Uskallan väittää, että melko pieni kourallinen ihmisiä päättää ruveta elämään pullo kourassa jossain sillan alla.

Ota ohutkärkinen tushi ja piirrä kossupulloon viiva noin sentin välein. Yksi ilta yksi viiva.

Vierailija kirjoitti:

Päivän piristys jostakin muusta kuin alkoholista? Olisiko mahdoton rasti?

Yrtti?

Vierailija kirjoitti:

Ota ohutkärkinen tushi ja piirrä kossupulloon viiva noin sentin välein. Yksi ilta yksi viiva.

Sentin väli kuulostaa masokismilta. Vähän kuin katsoisit elokuvan mutta joka päivä vain viisi minuuttia alusta.

Ei alkoholi piristä. Pikemminkin väsyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päivän piristys jostakin muusta kuin alkoholista? Olisiko mahdoton rasti?

Alkoholistia kiinnostaa vain alkoholi.

Jätän alkoholin sillä sekunnilla kun yrtti laillistuu ja alan täyspäiväseksi PÖSSYTTELIJÄKSI

Siis Ylipäätänsä täytyisi lähteä siitä, että elämä tuntuu niin pahalta, ettei siihen ole muuta piristettä kuin (jonkin asteinen) päihtyminen. Jos sitten päihteen avulla jaksaa paskoja olosuhteita / pääkopan sisäisiä ongelmia pidempään, niin eihän se tilanne siinä parane. Plus kaikella on hintansa, eli siinä missä alkoholi piristää/turruttaa väliaikaisesti, niin eihän ne aivokemiat sillä parane, vaan sekoittuvat entisestään. Eli kuopan kaivamista ja usein myös sellaista no, oon jo kuopassa joka tapauksessa-masennusmentaliteetin omaksumista, josta on todella vaikea päästä eroon.

Eli nyt tarttis oikeasti yrittää korjata muita juttuja, jotta oma olemassaolo olisi mielekästä ihan sellaisenaan. Mikä estää/vaimentaa ilon? Masennus, ahdistus, stressi, menneet ikävät kokemukset? Niistä sitten härkää sarvista ja esim. terapiaan, plus itseä satuttavien elämäntapojen/-olosuhteiden muutoksia. Ainoa tie ulos, päihteet vain vievät syvemmälle suohon.

Vierailija kirjoitti:

Ei alkoholi piristä. Pikemminkin väsyttää.

Riippuu monesta seikasta. Joskus piristää, joskus ei.

Ihminen voi käyttää sitä rauhoittuakseen, piristyäkseen, kivun lievitykseen, tunnelman kohottamiseen.

Pitää oppia tuntemaan itsensä ja omat tapansa.

Just tänään pohdin samaa asiaa!

Mitä alkoholin tuoman mielihyvän ja helpotuksen tilalle?

Olen ruuhkavuosia elävä nainen. Vaikea lapsuus takana josta terapiassa käyty n.5 vuotta.

Väliin on mahtunut masennuslääkkeitä sun muita, ne ei auta samalla tavalla kuin pieni tai isompikin tissuttelu, koska toleranssi kasvaa ajan kanssa.

Minusta rehellisesti on kivaa olla hiprakassa. Mikään ei tuo samaa fiilistä. Viinipäissään laittelen pyykkejä, siivoilen. Jaksan olla eri iloinen. On helpompi sietää arjen raskautta hönössä.

Pohdin juuri aamulla, että oisipa joku pilleri joka toisi ton samanlaisen nosteen muutamaksi tunniksi ja sitten nukkumaan, aamulla duuniin.

Itse juon todellakin ihan sen takia, että saan siitä piristystä ja iloa. Vilpittömästi. Ja ei mitään konttauskännejä.

N42

Vierailija kirjoitti:

Siis Ylipäätänsä täytyisi lähteä siitä, että elämä tuntuu niin pahalta, ettei siihen ole muuta piristettä kuin (jonkin asteinen) päihtyminen. Jos sitten päihteen avulla jaksaa paskoja olosuhteita / pääkopan sisäisiä ongelmia pidempään, niin eihän se tilanne siinä parane. Plus kaikella on hintansa, eli siinä missä alkoholi piristää/turruttaa väliaikaisesti, niin eihän ne aivokemiat sillä parane, vaan sekoittuvat entisestään. Eli kuopan kaivamista ja usein myös sellaista no, oon jo kuopassa joka tapauksessa-masennusmentaliteetin omaksumista, josta on todella vaikea päästä eroon.

Eli nyt tarttis oikeasti yrittää korjata muita juttuja, jotta oma olemassaolo olisi mielekästä ihan sellaisenaan. Mikä estää/vaimentaa ilon? Masennus, ahdistus, stressi, menneet ikävät kokemukset? Niistä sitten härkää sarvista ja esim. terapiaan, plus itseä satuttavien elämäntapojen/-olosuhteiden muutoksia. Ainoa tie ulos, päihteet vain vievät syvemmälle suohon.

Tämä on nyt ihan off topic, mutta jakelin ennen tällaisia neuvoja ja puhut sinänsä ihan asiaa. RATKAISUJA ei tässäkään tekstissä ollut kuitenkaan tarjota. "Mene terapiaan", oikeasti? Kaikilla ei sinne terapiaan ole asiaa (esim. täytä masennustesti väärin, tai ole työelämän ulkopuolella niin että olisit todellisuudessa kuntoutettavissa mutta Kelan lääkäri onkin eri mieltä, tai et ole jaksanut kyykyttävää "kuntoutus"polkua kuntouttavine työtoimintoineen ja työkokeiluineen, ole sen verran köyhä ettei rahaa ole edes omavastuuosuuteen (mutta et silti saa toimeentulotukea) jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jo parikymmentä vuotta ollut joka ilta tissuttelija. Hyvinhän tämä sujuu. 

Sinäkin olet alkoholisti.

Ehkä, mutta menestyvä ja onnellinen sellainen. Siitä en välitä, jos tämä lyhentää elämääni jonkun verran, valitsen mieluummin nautinnollisen lyhyemmän elämän kuin ankeamman ja pidemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Just tänään pohdin samaa asiaa!

Mitä alkoholin tuoman mielihyvän ja helpotuksen tilalle?

Olen ruuhkavuosia elävä nainen. Vaikea lapsuus takana josta terapiassa käyty n.5 vuotta.

Väliin on mahtunut masennuslääkkeitä sun muita, ne ei auta samalla tavalla kuin pieni tai isompikin tissuttelu, koska toleranssi kasvaa ajan kanssa.

Minusta rehellisesti on kivaa olla hiprakassa. Mikään ei tuo samaa fiilistä. Viinipäissään laittelen pyykkejä, siivoilen. Jaksan olla eri iloinen. On helpompi sietää arjen raskautta hönössä.

Pohdin juuri aamulla, että oisipa joku pilleri joka toisi ton samanlaisen nosteen muutamaksi tunniksi ja sitten nukkumaan, aamulla duuniin.

Itse juon todellakin ihan sen takia, että saan siitä piristystä ja iloa. Vilpittömästi. Ja ei mitään konttauskännejä.

N42

Miten voi kuvitella että keksii jotain vaihtoehtoisia tapoja elää elämää jos se pulloon tarttuminen on kuitenkin aina vaihtoehtona? Ette kykene ajattelemaan asioita pidemmällä aikavälillä kun se hetken helpotus ja euforia on saatava nyt heti ja _helposti_.