Epätasainen työnjako perheessä ja valitus siitä
Meillä on yhden lapsen haasteiden takia kuormittava elämäntilanne, ollut jo vuosia. Tilanne kuormittaa sekä minua että miestäni, mutta epätasaisesti - vastuu on viime kädessä minulla. Olen uupunut, ja jo pitkään yrittänyt puhua miehelleni siitä, että en jaksa tätä.
Mieheni kokee, että ongelma on minun tyytymättömyyteni ja siitä seuraava jatkuva valitus. Minusta taas on entistä raskaampaa jos en voi ääneen sanoa, että työnjakomme on epäreilu.
En odota muutosta, tiedän ettei sitä tule. Mutta kestän paremmin, kun saan edes valittaa sillä välin kun odottelen, että kuormitus lapsen aikuistuessa helpottaa. Olenko kohtuuton?
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen valittaa samalla tavalla, mutta todellisuudessa he ovat vain keksineet itselleen valtavan vastuun. Mies pärjäisi yhtä hyvin, mutta nainen on keksinyt tietynlaisen "ensin lasketaan lompakosta kaikki kuitit, sen jälkeen otetaan kolme viimeisintä kuittia ja lasketaan niiden summat yhteen, sitten jaetaan summa sadalla ja katsotaan vastapäisen kerrostalon ikkunoista, palaako valo ylhäältä päin laskettuna ko. numeron mukaisessa ikkunassa ja jos palaa, otetaan lapselle siniset sukat. Jos ne ovat komerossa kolmannessa korissa, lähdetään lapsen kanssa leikkipuistoon, muussa tapauksessa otetaan punaiset sukat ja mennään omalle pihalle". Ei kukaan mies jaksa moista systeemiä, mutta naiselle tuo on ainoa oikea tapa toimia, hän joutuu kantamaan kaiken vastuun niin sukista, kuiteista kuin laskentamalleista.
Kirjoitit paljon, mutta et mitään konkreettista.
Minusta tuo oli ihan hauskasti kerrottu ja siinä oli kyllä totuutta. Tahallaan oli vain laitettu niin järjettömiä juttuja, ettei niitä uskota. Oikeasti nämä järjettömyydet on sellaisia, että nainen valittaa, miten hänen on aina huolehdittava lapsen tarhavaatteista, koska mies laittaisi lapselle vaaleanpunaiset housut ja kirkkaanpunaiset sukat. Oikeastiko ette ole tavanneet naisia, jotka ajattelee ja puhuu noin? Ja kyllä, eihän ne värit soinnu yhteen, mutta mitä väliä loppupelissä? Ei ole iso juttu. N42
Ap oletko näyttänyt miehellesi tunteet oikein kunnolla. Meillä mies tajusi viimein kun minä todella rauhallinen ihminen paiskasin muovilaatikon seinään palasiksi ja lähdin itkien ulos. Mies oli siihenkin asti osallistunut jonkin verran mutta ei riittävästi huomioiden meidän todella haastavan tilanteen lasten kanssa. Sen jälkeen ollaan hoidettu yhdessä hommia ja vastuita.
Toinen asia on että kerro sille miehelle tai anna vaikka paperilista kouraan että hoida nämä 3 asiaa tänään. Siis älä valita että en jaksa osallistu vaan sano ihan konkreettisesti mitä haluat miehen tekevän. Ja kun pääset alkuun niin siirrä sitten miehen vastuulle joku tai jotkut työt niin ettei sinun tarvi huolehtia niistä muistuttamisesta. Esim mies voi imuroida 2/viikko milloin haluaa kunhan imuroi. Tai vaikka vastata kaupassa käynnistä tai keittiön siivouksesta.
Tsemppiä ap!
Naisten pitäisi ottaa rennommin, mutta eivät he osaa. Jos he jonkun ajatuksen ovat saaneet päähänsä, siitä ei jousteta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen valittaa samalla tavalla, mutta todellisuudessa he ovat vain keksineet itselleen valtavan vastuun. Mies pärjäisi yhtä hyvin, mutta nainen on keksinyt tietynlaisen "ensin lasketaan lompakosta kaikki kuitit, sen jälkeen otetaan kolme viimeisintä kuittia ja lasketaan niiden summat yhteen, sitten jaetaan summa sadalla ja katsotaan vastapäisen kerrostalon ikkunoista, palaako valo ylhäältä päin laskettuna ko. numeron mukaisessa ikkunassa ja jos palaa, otetaan lapselle siniset sukat. Jos ne ovat komerossa kolmannessa korissa, lähdetään lapsen kanssa leikkipuistoon, muussa tapauksessa otetaan punaiset sukat ja mennään omalle pihalle". Ei kukaan mies jaksa moista systeemiä, mutta naiselle tuo on ainoa oikea tapa toimia, hän joutuu kantamaan kaiken vastuun niin sukista, kuiteista kuin laskentamalleista.
Kirjoitit paljon, mutta et mitään konkreettista.
Minusta tuo oli ihan hauskasti kerrottu ja siinä oli kyllä totuutta. Tahallaan oli vain laitettu niin järjettömiä juttuja, ettei niitä uskota. Oikeasti nämä järjettömyydet on sellaisia, että nainen valittaa, miten hänen on aina huolehdittava lapsen tarhavaatteista, koska mies laittaisi lapselle vaaleanpunaiset housut ja kirkkaanpunaiset sukat. Oikeastiko ette ole tavanneet naisia, jotka ajattelee ja puhuu noin? Ja kyllä, eihän ne värit soinnu yhteen, mutta mitä väliä loppupelissä? Ei ole iso juttu. N42
En ole tavannut muuta kuin näissä miesten liioittelu tarinoissa.
Vaatteet ovat lapsillani monesti mitä sattuu kun ei sitä yleensä jaksa alkaa suunnittelemaan esteettistä vaatekokonaisuutta. Eli teen juuri tuota, että tytöllä on epäsointuvat housut ja paita tai jonkun tyttömäisen paidan kanssa isoveljeltä pieneksi jääneet kaivinkonesukat jne.
Miehen virheet taas on luokkaa, että unohtaa pukea lapsille kaulurin aamulla päiväkotiin lähtiessä. Tai että puetaan eiliset vaatteet lapsille päälle, vaikka kyseiset vaatteet olisivat todella tahraiset.
Hulluin vastaan tullut virhe on, että mies oikeasti teki puuron kuumaan veteen, jonka otti suoraan hanasta kuumana!! En tiedä kuinka kauan oli meidän lapselle sillä lailla puuron tehnyt, väitti siinä, että ei hän usein niin ollut tehnyt, mutta mistäs minä tiedän kun en minä ole ollut tietoinen, että olisi pitänyt vahtia miehen puuron tekoa. Kuinka epäsivistynyt ja asioista tietämätön aikuinen ihminen voikaan olla!!
Vierailija kirjoitti:
Ap oletko näyttänyt miehellesi tunteet oikein kunnolla. Meillä mies tajusi viimein kun minä todella rauhallinen ihminen paiskasin muovilaatikon seinään palasiksi ja lähdin itkien ulos. Mies oli siihenkin asti osallistunut jonkin verran mutta ei riittävästi huomioiden meidän todella haastavan tilanteen lasten kanssa. Sen jälkeen ollaan hoidettu yhdessä hommia ja vastuita.
Toinen asia on että kerro sille miehelle tai anna vaikka paperilista kouraan että hoida nämä 3 asiaa tänään. Siis älä valita että en jaksa osallistu vaan sano ihan konkreettisesti mitä haluat miehen tekevän. Ja kun pääset alkuun niin siirrä sitten miehen vastuulle joku tai jotkut työt niin ettei sinun tarvi huolehtia niistä muistuttamisesta. Esim mies voi imuroida 2/viikko milloin haluaa kunhan imuroi. Tai vaikka vastata kaupassa käynnistä tai keittiön siivouksesta.
Tsemppiä ap!
Mieheni ei tehnyt mitään kotitöitä. Meillä kaksi lasta. Molemmilla täysi päivätyö.
Hänen mielestään minä marisin. Kunnes vaihdoin tyyliä. Mies oppii tekemällä yhden asian. Lähdin töihin ja sanoin hänelle, että voisitko laittaa pyykit kuivumaan, kone lopettaa pesun. Kun lähdin työmatkalle näytin ruokapöytää ja sanoin, että tämä pitää olla siisti, kun tulen. Nykyään hän vaihtaa lakanat. Pesee vessat. Laittaa ruokaa.
Toistan. Mies on putkiaivo ja omaksuu yhden asian kerrallaan. Jos nainen valittaa, hän kuulee vain valituksen . Miehet inhoavat pitkiä keskusteluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen valittaa samalla tavalla, mutta todellisuudessa he ovat vain keksineet itselleen valtavan vastuun. Mies pärjäisi yhtä hyvin, mutta nainen on keksinyt tietynlaisen "ensin lasketaan lompakosta kaikki kuitit, sen jälkeen otetaan kolme viimeisintä kuittia ja lasketaan niiden summat yhteen, sitten jaetaan summa sadalla ja katsotaan vastapäisen kerrostalon ikkunoista, palaako valo ylhäältä päin laskettuna ko. numeron mukaisessa ikkunassa ja jos palaa, otetaan lapselle siniset sukat. Jos ne ovat komerossa kolmannessa korissa, lähdetään lapsen kanssa leikkipuistoon, muussa tapauksessa otetaan punaiset sukat ja mennään omalle pihalle". Ei kukaan mies jaksa moista systeemiä, mutta naiselle tuo on ainoa oikea tapa toimia, hän joutuu kantamaan kaiken vastuun niin sukista, kuiteista kuin laskentamalleista.
Sulla on ollut outoja vaimoja.
Miten niin? Moni nainen on keksinyt ihan omituisia vastuita alkaen siitä, että lapsen huoneessa lelujen tulee olla värijärjestyksessä tai että jos ruokalistassaan on tiistaina välipalana mansikkarahka, niin elämä kääntyy nurinpäin, kun mansikat on loppu ja mies menee käyttämään mustikoita. Tai että lapsi ei voi mennä ulos, jos ei ole sinistä kaulaliinaa, vaikka miehen mielestä keltainen on ihan hyvä. No ei ole, kun ei soinnu lapsen haalarin vetoketjuihin!
Mies, joka luulee, että lapselle haalarin kanssa ulkoiluun puetaan kaulaliina, ei ole IKINÄ pukenut lasta pihaleikkeihin, tai leikkinyt lasten kanssa pihalla. Kaulaliina on ihan kiva asuste kaupunkivaatteiden kanssa, mutta leikeissä, joita varten tarvitaan haalari, se on hengenvaarallinen.
Minä äiti puen lapselle aina kaulaliinan ulkoleikkeihin (talvella siis) enkä keksi, miksi se on hengenvaarallinen? Siististi taiteltuna kaulalle haalarin alle puettuna - mikä siinä on tappavaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen valittaa samalla tavalla, mutta todellisuudessa he ovat vain keksineet itselleen valtavan vastuun. Mies pärjäisi yhtä hyvin, mutta nainen on keksinyt tietynlaisen "ensin lasketaan lompakosta kaikki kuitit, sen jälkeen otetaan kolme viimeisintä kuittia ja lasketaan niiden summat yhteen, sitten jaetaan summa sadalla ja katsotaan vastapäisen kerrostalon ikkunoista, palaako valo ylhäältä päin laskettuna ko. numeron mukaisessa ikkunassa ja jos palaa, otetaan lapselle siniset sukat. Jos ne ovat komerossa kolmannessa korissa, lähdetään lapsen kanssa leikkipuistoon, muussa tapauksessa otetaan punaiset sukat ja mennään omalle pihalle". Ei kukaan mies jaksa moista systeemiä, mutta naiselle tuo on ainoa oikea tapa toimia, hän joutuu kantamaan kaiken vastuun niin sukista, kuiteista kuin laskentamalleista.
Sulla on ollut outoja vaimoja.
Miten niin? Moni nainen on keksinyt ihan omituisia vastuita alkaen siitä, että lapsen huoneessa lelujen tulee olla värijärjestyksessä tai että jos ruokalistassaan on tiistaina välipalana mansikkarahka, niin elämä kääntyy nurinpäin, kun mansikat on loppu ja mies menee käyttämään mustikoita. Tai että lapsi ei voi mennä ulos, jos ei ole sinistä kaulaliinaa, vaikka miehen mielestä keltainen on ihan hyvä. No ei ole, kun ei soinnu lapsen haalarin vetoketjuihin!
Mies, joka luulee, että lapselle haalarin kanssa ulkoiluun puetaan kaulaliina, ei ole IKINÄ pukenut lasta pihaleikkeihin, tai leikkinyt lasten kanssa pihalla. Kaulaliina on ihan kiva asuste kaupunkivaatteiden kanssa, mutta leikeissä, joita varten tarvitaan haalari, se on hengenvaarallinen.
Minä äiti puen lapselle aina kaulaliinan ulkoleikkeihin (talvella siis) enkä keksi, miksi se on hengenvaarallinen? Siististi taiteltuna kaulalle haalarin alle puettuna - mikä siinä on tappavaa?
Tietääkseni se kaulaliina voi leikeissä alkaa kiristyä lapsen kaulan ympärille ja näin kuristaa lapsen hengiltä eikä lapsi välttämättä saa sitä auki (riippuen toki iästä).
Vierailija kirjoitti:
Naisten pitäisi ottaa rennommin, mutta eivät he osaa. Jos he jonkun ajatuksen ovat saaneet päähänsä, siitä ei jousteta.
Moni nainen voisi varmaan joustaa. Valitettavasti naisia arvostellaan vielä tänäkin päivänä enemmän tai vähemmän sen mukaan miltä koti ja lapset näyttävät.
Muistan varmaan aina sen kun mieheni isä tuli meille kylään ja kysyi minulta miksi en imuroinut. Jos lapsilla ei ole päiväkodissa sopivia vaatteita, he soittavat minulle. Ihan sama vaikka mies olisi heidät pukenut ja vienyt.
Ei kai tässä nyt yksinään kotitöistä ole kyse vaan siitä ettei vastuut missään muussakaan asiassa jakaudu tasaisesti vaan kaikki jää viimekädessä ap:n vastuulle.
Ja vaikka vastuut menisikin tasan mutta jos se toinen ei oma-aloitteisesti niitä ala hoitaa ilman muistutuksia, pyyntöjä tai jopa käskyjä niin se jos mikä on uuvuttavaa.
Puolittakaa hommat, tai erotkaa. Miten helvettiä sietää koko ikä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap oletko näyttänyt miehellesi tunteet oikein kunnolla. Meillä mies tajusi viimein kun minä todella rauhallinen ihminen paiskasin muovilaatikon seinään palasiksi ja lähdin itkien ulos. Mies oli siihenkin asti osallistunut jonkin verran mutta ei riittävästi huomioiden meidän todella haastavan tilanteen lasten kanssa. Sen jälkeen ollaan hoidettu yhdessä hommia ja vastuita.
Toinen asia on että kerro sille miehelle tai anna vaikka paperilista kouraan että hoida nämä 3 asiaa tänään. Siis älä valita että en jaksa osallistu vaan sano ihan konkreettisesti mitä haluat miehen tekevän. Ja kun pääset alkuun niin siirrä sitten miehen vastuulle joku tai jotkut työt niin ettei sinun tarvi huolehtia niistä muistuttamisesta. Esim mies voi imuroida 2/viikko milloin haluaa kunhan imuroi. Tai vaikka vastata kaupassa käynnistä tai keittiön siivouksesta.
Tsemppiä ap!
Mieheni ei tehnyt mitään kotitöitä. Meillä kaksi lasta. Molemmilla täysi päivätyö.
Hänen mielestään minä marisin. Kunnes vaihdoin tyyliä. Mies oppii tekemällä yhden asian. Lähdin töihin ja sanoin hänelle, että voisitko laittaa pyykit kuivumaan, kone lopettaa pesun. Kun lähdin työmatkalle näytin ruokapöytää ja sanoin, että tämä pitää olla siisti, kun tulen. Nykyään hän vaihtaa lakanat. Pesee vessat. Laittaa ruokaa.
Toistan. Mies on putkiaivo ja omaksuu yhden asian kerrallaan. Jos nainen valittaa, hän kuulee vain valituksen . Miehet inhoavat pitkiä keskusteluja.
Minä en tekisi lapsia vajaaälyisen miehen kanssa. Itse valitsin aviomieheni, joka on fiksu ja osaava. Osaa myös ilman minun ohjeistamistani tehdä kaikkia mahdollisia kotitöitä. Tuo asenne miehiä kohtaan isoina avuttomina lapsina mahdollistaa juuri tuollaisen kotitöistä laistamisen. Oikeasti miehet ymmärtävät asioita ihan siinä missä naisetkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten pitäisi ottaa rennommin, mutta eivät he osaa. Jos he jonkun ajatuksen ovat saaneet päähänsä, siitä ei jousteta.
Moni nainen voisi varmaan joustaa. Valitettavasti naisia arvostellaan vielä tänäkin päivänä enemmän tai vähemmän sen mukaan miltä koti ja lapset näyttävät.
Muistan varmaan aina sen kun mieheni isä tuli meille kylään ja kysyi minulta miksi en imuroinut. Jos lapsilla ei ole päiväkodissa sopivia vaatteita, he soittavat minulle. Ihan sama vaikka mies olisi heidät pukenut ja vienyt.
Tämä. Mieheni olisi mielellään kutsumassa ihmisiä aina lyhyellä varoitusajalla. Minä sanon, että ok, jos siivoaa sitä ennen kunnolla. Hän ei tajua, että ihmiset, mukaan lukien hänen vanhempansa, haukkuvat nimenomaan naisia kodin epäsiisteydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten pitäisi ottaa rennommin, mutta eivät he osaa. Jos he jonkun ajatuksen ovat saaneet päähänsä, siitä ei jousteta.
Moni nainen voisi varmaan joustaa. Valitettavasti naisia arvostellaan vielä tänäkin päivänä enemmän tai vähemmän sen mukaan miltä koti ja lapset näyttävät.
Muistan varmaan aina sen kun mieheni isä tuli meille kylään ja kysyi minulta miksi en imuroinut. Jos lapsilla ei ole päiväkodissa sopivia vaatteita, he soittavat minulle. Ihan sama vaikka mies olisi heidät pukenut ja vienyt.
Tämä. Mieheni olisi mielellään kutsumassa ihmisiä aina lyhyellä varoitusajalla. Minä sanon, että ok, jos siivoaa sitä ennen kunnolla. Hän ei tajua, että ihmiset, mukaan lukien hänen vanhempansa, haukkuvat nimenomaan naisia kodin epäsiisteydestä.
Niinpä. Palstallakin näkee miesten valitusta siitä, miten naiset eivät nykyään tee ruokaa tai siivoa. Eli naisen pitäisi olla siisti kodinhengetär samalla kun käy töissä ja maksaa perheen kulut. Moni nainen menee juuri tähän lankaan ja suorittaa elämää.
Miehillä on hieno taito olla välittämättä muista ihmisistä ja tehdä vain sitä, mikä heitä itseään kiinnostaa. Monen naisen pitäisi opetella tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samassa veneessä ollaan. En voi sietää miehen tapoja toimia (esimerkiksi hänen mielestään kaikki keittiön pöytätasot voivat olla täynnä likaisia astioita, biojätettä ja kierrätykseen menossa olevia pahveja). En tosin tiedä kuinka kauan jaksan katsella tätä, mutta vielä ollaan oltu yhdessä. Lapsia kolme ja yhdessä 13 vuotta. Ilman lapsia sujuisi, lasten kanssa minä uuvun työtaakan alle kun oletan, että hänkin osallistuisi..
Huokaus. - Ja tietysti sinullekin tuli täytenä yllätyksenä nämä miehen sietämättömät tavat toimia ja käyttyätyä. - Ja taas olisi minulla oiva tilaisiuus uhrutua ja vaikertaa, että miksi niin moni nainen sallii tällaista kumppaniltaan kun meitä muunkinlaisia miehiä on.
Mutta tiedänhän minä, että tämä paikka vääristää otantaa ja on varmasti osalle oiva tapa purkaa paineista ja puhaltaa höyryjä ulos. Vaan silti turhauttaa.
Minä olen nainen joka erosi pitkäaikaisesta suhteesta, koska meillä oli täysin eri käsitykset kotitöistä. Erosin, koska en halunnut lapsia siivottoman ihmisen kanssa.
En olisi uskonut kuinka moni (jopa oma tätini) ihmetteli tätä kovaan ääneen. Ilmeisesti eksäni olisi pitänyt olla väkivaltainen juoppo, jotta erolle olisi ollut ns. hyvä syy. Kuulin kaikenlaisia selityksiä muilta ihmisiltä sille, miten minun olisi pitänyt olla joustavampi ja ymmärtää miestä. Mietin jopa itse jossain vaiheessa, että erosinkohan liian kevyin syin.
Pointtini on se että moni nainen on todella joustava, jopa liiallisuuksiin asti. Eroon pitää monella olla tosi painava syy, ja toisen kotitöiden tekemättömyys ei ehkä näy niin pahana kuin vasta sitten kun niitä lapsia tulee.
Niin se saattaa olla, että moni nainen saattaa olla todella joustava kotitöiden suhteen. Ja voinet olla oikeassa siinäkin, että osan miehistä (miksei naisistakin) epäsiisteys paljastuu vassta oikeastaan sitten jos saadaan perheen lisäystä.
Itse vain tunnustan mäehtivän ja hukuttavani itseäni välillä täällä itsesääliin kun olen ollut sinkkuna ties kuinka ja kauan, enkä pysty oikein hahmottamaan syytä sille miksi näin on käynyt.
En väitä itseäni täydellsieksi ja virheettömäksi mutta kuten sanottu en myöskään oikein hahmota mikä minussa on vikana tai minulle esteenä, että saan jatkaa sinkkuna samanaikaisesti kun moni nainen elää sen oman porsastelijan kanssa, joka sivuuttaa monen yhteiseksi mielletyistä askareistatekemisetsa ja vastuunottamsien yhteisestä hyvästä.
Ei ole olemassa mitään yksittäistä vikaa jonka takia kukaan ei ole halunnut sinua kumppanikseen, vaan jokaisella on omat syyt. Toisen mielestä olet liian reppana, toisen mielestä et ole reppana mutta olet liian takertuvainen, kolmannen mielestä et ole kumpaakaan edellisistä, mutta hän ei halua suomalaista miestä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten pitäisi ottaa rennommin, mutta eivät he osaa. Jos he jonkun ajatuksen ovat saaneet päähänsä, siitä ei jousteta.
Moni nainen voisi varmaan joustaa. Valitettavasti naisia arvostellaan vielä tänäkin päivänä enemmän tai vähemmän sen mukaan miltä koti ja lapset näyttävät.
Muistan varmaan aina sen kun mieheni isä tuli meille kylään ja kysyi minulta miksi en imuroinut. Jos lapsilla ei ole päiväkodissa sopivia vaatteita, he soittavat minulle. Ihan sama vaikka mies olisi heidät pukenut ja vienyt.
Tämä. Mieheni olisi mielellään kutsumassa ihmisiä aina lyhyellä varoitusajalla. Minä sanon, että ok, jos siivoaa sitä ennen kunnolla. Hän ei tajua, että ihmiset, mukaan lukien hänen vanhempansa, haukkuvat nimenomaan naisia kodin epäsiisteydestä.
Mä vain pyydän miestäni sanomaan itse vieraille että pahoittelut, minä (ali mies) en ole siivonnut. Tai kun hän halusi järkätä meillä illanistujaiset, joissa tarjolla oli pelkkää grillimakkaraa, niin sanoin hänelle että laittaa jo kutsuviestiin että tarjolla ei ole muuta kuin grillimakkaraa, että jos muuta haluaa niin tuo itse.
Näin kätevästi moite menee sinne minne sen kuulukin mennä.
Vierailija kirjoitti:
Naisten pitäisi ottaa rennommin, mutta eivät he osaa. Jos he jonkun ajatuksen ovat saaneet päähänsä, siitä ei jousteta.
Naisten pitäisi oppia ottamaan mallia miesten suurpiirteisyydestä. Lasta ei haeta huostaa, jossa siltä puuttuu toinen sukka tai se syö karkkiaamupalaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten pitäisi ottaa rennommin, mutta eivät he osaa. Jos he jonkun ajatuksen ovat saaneet päähänsä, siitä ei jousteta.
Moni nainen voisi varmaan joustaa. Valitettavasti naisia arvostellaan vielä tänäkin päivänä enemmän tai vähemmän sen mukaan miltä koti ja lapset näyttävät.
Muistan varmaan aina sen kun mieheni isä tuli meille kylään ja kysyi minulta miksi en imuroinut. Jos lapsilla ei ole päiväkodissa sopivia vaatteita, he soittavat minulle. Ihan sama vaikka mies olisi heidät pukenut ja vienyt.
Tämä. Mieheni olisi mielellään kutsumassa ihmisiä aina lyhyellä varoitusajalla. Minä sanon, että ok, jos siivoaa sitä ennen kunnolla. Hän ei tajua, että ihmiset, mukaan lukien hänen vanhempansa, haukkuvat nimenomaan naisia kodin epäsiisteydestä.
Kuka haukkuu? En usko oikeasti, että kukaan haukkuu...muuta kuin aihe vapaalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten pitäisi ottaa rennommin, mutta eivät he osaa. Jos he jonkun ajatuksen ovat saaneet päähänsä, siitä ei jousteta.
Moni nainen voisi varmaan joustaa. Valitettavasti naisia arvostellaan vielä tänäkin päivänä enemmän tai vähemmän sen mukaan miltä koti ja lapset näyttävät.
Muistan varmaan aina sen kun mieheni isä tuli meille kylään ja kysyi minulta miksi en imuroinut. Jos lapsilla ei ole päiväkodissa sopivia vaatteita, he soittavat minulle. Ihan sama vaikka mies olisi heidät pukenut ja vienyt.
Tämä. Mieheni olisi mielellään kutsumassa ihmisiä aina lyhyellä varoitusajalla. Minä sanon, että ok, jos siivoaa sitä ennen kunnolla. Hän ei tajua, että ihmiset, mukaan lukien hänen vanhempansa, haukkuvat nimenomaan naisia kodin epäsiisteydestä.
Kuka haukkuu? En usko oikeasti, että kukaan haukkuu...muuta kuin aihe vapaalla.
Naiset tutkitusti vatvoo sitä mitä muut heistä ajattelee. Rakastan sitä, että siinä ei tarvitse välittää hittojakaan mitä mieltä joku Pirkko on MEIDÄN kodista.
Aseta rajoja. Vie olohuoneeseen 2 roskista. 1 sohvan viereen ja toinen pienempi pöydälle. Työhuoneeseen vastaavasti 2. Jätä esille eri väriä kertakäyttörätti pakkauksia. Oven kahvoihin PYYKKI nimisiä muovipusseja. Tällöin siirrät vastuun miehelle siisteydestä huolehtimiseen. Vieraille voi osoittaa näytillä olevia roskiksia. Ei sua voida syyttää miehen kädettömyydestä.
Sini myy miniroskiksia. Lisää Torista, Facen roskalavoilta.
Niin se saattaa olla, että moni nainen saattaa olla todella joustava kotitöiden suhteen. Ja voinet olla oikeassa siinäkin, että osan miehistä (miksei naisistakin) epäsiisteys paljastuu vassta oikeastaan sitten jos saadaan perheen lisäystä.
Itse vain tunnustan mäehtivän ja hukuttavani itseäni välillä täällä itsesääliin kun olen ollut sinkkuna ties kuinka ja kauan, enkä pysty oikein hahmottamaan syytä sille miksi näin on käynyt.
En väitä itseäni täydellsieksi ja virheettömäksi mutta kuten sanottu en myöskään oikein hahmota mikä minussa on vikana tai minulle esteenä, että saan jatkaa sinkkuna samanaikaisesti kun moni nainen elää sen oman porsastelijan kanssa, joka sivuuttaa monen yhteiseksi mielletyistä askareistatekemisetsa ja vastuunottamsien yhteisestä hyvästä.