Lue keskustelun säännöt.
Ihastunut! Kuinka tärkeää sinulle on, että..
11.01.2023 |
..ihastuksesi tykkää sinusta yhtä paljon tai enemmän kuin sinä hänestä? Menetätkö mielenkiinnon jos näin ei ole? Jos epäilet toisen tunteita sinua kohtaan, muuttuuko käytöksesi?
Kommentit (34)
Kyllä mulla onneksi menee ihastukset nopeasti ohi jos en saa vastakaikua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sillä ole merkitystä tietenkään. Kyllä ainakin itselläni on aina ollut täysin yksipuolisia ihastukset. Jopa silloin, vaikka toinen osoittaisi välttelemällä tai muuten, että on kiusaantunut huomiostani , järki ei välttämättä heti (samana vuonna) toimi vaan siihen menee oma aikansa. Kun ei ole sitä on/off kytkintä vielä.
Miten sillä ei sinulle ole merkitystä? Vai siis oletko ylipäätään silleen passiivisesti ihastunut tai kaukoihastunut, ettet edes odota tai halua mitään juttua sen ihastuksen kanssa?
Minä en tiedä onko ihastukseni olleet yksipuolisia vai ei, koska olen nainen enkä ole ns. ruma, pullea, haiseva tms. niin saatan saada jonkin asteista vastakaikua ihan vaan sukupuolen vuoksi riippumatta siitä, onko miehellä minkäänlaista ihastusta tai kiinnostusta minua kohtaan. Eli en tiedä, onko ihastukseni olleet yksipuolisia vai ei? Luulisin, että ainakin se ihastuksen/kiinnostuksen voimakkuus on ollut täysin yksipuolista.
Hän varmaan tarkoitti, että sillä ei ole vaikutusta siihen tunteeseen. Voi sillä silti olla merkitystä hänelle.
En menetä mielenkiintoa sen takia. Elämä olisikin helppoa jos kaikki ihastukset aina loppuisivat siihen, että toista ei kiinnosta.
Kaikki elämäni ihastukset ovat olleet (oletettavasti) yksipuolisia. En tiedä varmuudella, koska en arkuuttani ole koskaan uskaltanut tehdä asialle mitään. Ennen pitkää ihastuksen tunteet kyllä laimenevat. Ja hyvä niin, en haluaisi kuukausitolkulla murehtia asiaa.
M
Jos toinen on selvästi kiinnostunut jostakusta toisesta, niin kuumakin ihastus rupeaa kummasti haihtumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos saa vastakaikua, niin kyllä se voimistaa ja syventää ihastusta. Mutta ei ihastus mihinkään haihdu, vaikka olisi yksipuolinen.
Ihannetilanteessa kumpikin on tietysti aivan rakastuneita toisiinsa, mutta jos toinen on vähemmän rakastunut niin mieluummin sitten minä. Tällöin minulla on turvallisempi olo suhteessa ja toisaalta olen niin kiltti, etten halua satuttaa sitä toista.
Vierailija kirjoitti:
Mua alkaa vasta kiinnostaa, kun vastapuolen kanssa oon kontaktissa. Sitä suuremmat halut mitä kiinnostuneempi toinen on minusta.
Käytökseni voi olla epämääräistä kun olen ihastunut tai sitten mä oon ihan jäätynyt.
Mä olen myös tuollainen jääkuningatar ihastuneena. Vasta kun jää rikotaan, alan alkukankeuden jälkeen innostua. Mutta aluksi aina oon ihan jääpökkelö ja monesti miehet sitten luovuttaakin koska ne luulee että en ole ihastunut, vaikka todellisuudessa olen niin ihastunut että panikoin sen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä oon se kiinnostuneempi. Eikä vastakaikua tule. Huonompi juttu. :(
Mulla menee aina niin, että jos itse ihastun niin miestä ei niin kiinnosta, ja minuun taas ihastuu sellaiset jotka ei niin kiinnosta :/
Ihan viehättäviä ja todellakin mukavia kyllä ne jotka minuun ihastuu, mutta ei vaan jotenkin sytytä koskaan.
Kuulostaa tutulta. Treffikutsut tulevat heiltä, jotka eivät värähdytä suuntaan tai toiseen ja jotka eivät vetoa millään tasolla. Ajatusmaailmakin on hyvin kaukana omastani.
Ap:n aloitukseen vastauksena, että jos huomaan ettei ihastuminen saa vastakaikua, niin pyrin laannuttamaan tunteeni. Siinä mielessä käytös saattaakin muuttua, etten enää hakeudu seuraan tai yritä virittää keskusteluja. Yksipuolisessa ihastuksessa roikkuminen pidemmän päälle tuottaa surua ja turhia toiveita. Toisaalta en automaattisesti kiinnostu vaikka minua kohtaan osoitettaisiin kiinnostusta. Lausahdukset, kuten: "Minä ymmärrän sinua" vaikkei edes olla keskusteltu tai sen kummemmin tunneta, saavat niskavillat pystyyn. Liikaa, liian nopeasti lähestyminen ja se, että kuvitellaan tuntevansa ja tietävänsä ajatukseni, heti alkuun ei osoita halua tutustua, vaan oletuksia, oletuksia ja oletuksia. Onko se sitten ihastuksen osoittamista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että Ralph Fiennes edes tietää olemassaolostani. Joten ei haittaa. Valitettavasti.
Täällä on muutama mamma joiden olisi aika rajoittaa jo menoaan ton Fiennesin suhteen. Liika on liikaa..
Mulla tuli tästä mieleen, että en koskaan ole ihastunut mihinkään julkkiksiin. Saatan pitää seksikkäänä ja näin, mutta en voi ihastua mieheen joka ei edes tunne mua. Eli kyllä mulle on tärkeää se, että mies on minuun myös ihastunut ja mielellään vähän enemmän kuin minä häneen, koska muuten en oikein suostu uskomaan että on tosissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin tietysti onnellinen, jos tunne olisi molemminpuolinen, mutta jos ei ole niin ei ihastus siihen lopu. Tai jos loppuu, niin kyseessä on varsin laimea ihastus.
Todellakin epäilen ihastukseni tunteita minua kohtaan ja toivon saavani vastakaikua ja varmuutta asiaan :D en menetä kiinnostustani jos olen oikeasti ihastunut aivan heti tuon vuoksi vaan tietysti pidän toivoa yllä. Jos sitten tajuan, että tunne ei ole molemminpuolinen niin annan vähän ajan kulua ja jatkan elämääni. Kiinnostus menee siinä vaiheessa. Mut jos se kiinnostus voisi mennä vaikken tiedä toisen tunteita niin en olisi edes oikein ihastunutkaan. Toki ehjä mahdollista siinä tavata joku muu, josta kiinnostuu, johon sitten ihastuu ja jolta saa vastakaikua mutta se alkuperäinen ihastus olisi sitten karissut siinä vaiheessa turhuuteensa. En oo oikeastaan tainnut olla kunnolla ihastunut kehenkään koskaan samaan aikaan, enempi kiinnostunut korkeintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ihastus ei ole minusta kiinnostunut niin mielenkiinto kyllä loppuu aika nopeasti. En viitsi haaskata aikaa mahdottomaan.
Kyllä minulla se on se homman nimi, joka pitää juuri sitä jännitettä yllä.
Täällä on muutama mamma joiden olisi aika rajoittaa jo menoaan ton Fiennesin suhteen. Liika on liikaa..