Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

"Kyllä sulla sitten kuitenkin sitä isääsi tulee ikävä"

Vierailija
10.01.2023 |

Tätä minulle sanottiin lapsuudessa ja nuoruudessa hyvin usein kun tuli puheeksi, että en ole tekemisissä "isäni" kanssa. Kyseinen ihminen kun ei ole koskaan ollut minulle mikään isä. Käytökseltään oli arvaamaton, itsekäs, lapsellinen ja kaikin puolin epäluotettava. Ei osallistunut lastenhoitoon eikä perhe-elämään muutenkaan. Joskus 10-vuotiaana kakkasin sanomasta tätä isäksi. Koen, että minulla ei ole koskaan ollut isää.

Muille ihmisille tämä tuntuu olevan paljon kovempi paikka. Olen saanut kuulla ihmettelyä tilanteesta ja esimerkiksi siitä etten kutsunut tätä isäksi. Tietty se on vain yksi esimerkki monien muiden joukossa. Olen saanut myös monia kertoja kuulla, miten minun pitäisi arvostaa isääni jne. Samoin siitä, miten minulla kuitenkin tulee ikävä tätä sitten kun tämä kuolee.

No. Tämä kuoli reilu kuukausi sitten. Eipä ole näiden tyyppien sanomiset toteutuneet. Itse asiassa en oikeastaan koe menettäneeni mitään. Tosin ei tarvitse enää kuulla kyseisen ihmisen raivokohtauksia tai kuunnella kuitenkin pitämättömiä lupauksia. Se nyt ei ole niin negatiivinen asia.

Kommentit (23)

Vierailija
21/23 |
10.01.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Oma isä jäi minulle vieraaksi, kun isää ei omat lapset kiinnostaneet yhtään. Oli ihan hirveää, jos isän kanssa jäi kaksin kotiin, yleensä hiippailin jonnekin piiloon. Ei meillä aikuisenakaan ollut mitään puhuttavaa toisillemme. Nyt isä on kuollut enkä silti ole tuntenut ikävää. Ainoastaan surua, että olin isätön. On ikävä tunne tietää olleensa vanhemmille pettymys.

Mutta ethän sinä ollut pettymys, koska vika oli isäsi käyttäytymisessä!   

Vierailija
22/23 |
10.01.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kun exästä jaksaa jauhaa, homma kaivelee vieläkin. Mites on vanhempien kanssa?

Totta kai se kaivaa ihmistä, jos sen lapsuus opn ollut p*ska. Joka muuta väittää, valehtelee. Ei sitä välttämättä päivittäin ajattele, mutta kyllä se vaikuttaa sun reaktioihin, ihmissuhteisiin ja toimintaan ihan lopun elämää, jos (varhais)lapsuus on ollut pelon ja stressin värittämää aikaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/23 |
10.01.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Huvittavimpia on nämä joiden vastaus on, että ei kukaan vanhempi ole täydellinen. Juu, ei varmaan olekaan, mutta vähän työkiireinen iskä joka unohti kerran pianotunnin ja joka joutui perumaan kenkienshoppailureissun, on vähän eri asia, kuin mitättömistä asioista pitelemättömiä raivareita saava epävakaa ihminen, joka pitää lapsia vain arvottomina palvelijoina ja nyrkillätapettavina riesoina.