Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tyypit, jotka eivät vaan jostain syystä tykkää teistä, vaikka mitä tekisitte, onko sellaisia?
10.01.2023 |
Olen eräässä työpaikalla järjestettävässä koulutuksessa mukana, jossa meillä on ohjaajana eräs työpaikallani eri hommissa oleva henkilö, joka siis töissä minua selkeästi ylemmässä asemassa. Olen jo töissä ollessani huomannut, että tämä henkilö ei selkeästi pidä minusta, vaikkei välillämme mitään skismaa olekaan. Huomaan, että hän ei vaan selkeästi pidä minusta ihmistyyppiä ja siis ärsyyntyy habituksestani. Useasti hän on töksäyttänyt ja mielestäni nälvinytkin. Tuntuu, että aina hänellä on ohimennen jotain kommentoitavaa tekemisestäni ja yleensä se on piiloveetuilua. En osaa veetuilla takaisin.
Nyt koulutuksessa huomaan, että hänellä on minulle selvästi eri tapa arvostella kuin muille. Samasta aiheesta, mistä hän minulle antaa äänekästä kritiikkiä, hän on muiden kohdalla joko hiljaa mainitsematta tai kannustaa. Olen huomannut, että tämän tyypin kohdalla en voi voittaa, teen niin tai näin niin aina hän löytää pelkkää kritisoimista. Myös on todella läpinäkyvä siitä, ketkä suosikkejaan, heitä kehutaan aina vuolaasti joka asiasta ja tsempataan oikein halimalla kerta toisensa jälkeen.
Onko teillä töissä tms sellaisia henkilöitä, että huomaatte, että kerta kaikkiaan he eivät vain tykkää teistä, riippumatta siitä mitä teette tai sanotte, vaan jokin teissä on vain sellaista mikä heitä ärsyttää? Miten toimitte sellaisten kanssa? Huomaan, että itse olen vaan tosi vihainen tälle tyypille ja pelkään, että joku kerta räjähdän, että etkös mullekin voi edes yhtä kertaa sanoa kauniin sanan!?
Kommentit (38)
Ihanne johtaja on tavallinen, hienotunteinen, leppoisa ja huomaavainen kaikkia kohtaan.
Olen ollut tasan yhdessä työpaikassa jossa pomo oli tasavertainen työntekijöidensä kanssa. Työilmapiiri oli hyvä ja töissä oli mukava olla. Ei ollut juoruilua ja kuppikuntia vaan asiat puhuttiin asioina heidän kanssaan joille ne kuuluivat ei muille. Tämä oli varmasti se tekijä mikä piti samat työntekijät samassa työpaikassa ja kaikilla oli hyvä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua aina ihmetyttää, miten tällaiset piikittelijät onnistuvat vuodesta toiseen kiertämään minut kaukaa! Minulle ei ole ikinä sanottu pahasti, missään (!) ja ainoa tölväisy, joka tulee mieleen, on opettajan sanat oppilaalle vuonna 1994!
Minusta ei koskaan tykätä. En tiedä miksi. En ole "räväkkä" tai hissukka, en kaunis enkä ruma. Näin on vaan aina ollut. Kuulin jo alakoulussa kahden opettajan keskustelun että kuinka se * osaa olla rasittava?! En ollut kiusaaja enkä kiusattu, en riehunut, haissut tms. Olin keskivertotasoa.
Joka työpaikassa olen ollut se viimeisin valittu, sukulaiset eivät edes muista että olen olemassa, eksäni sanoi ettei tunne minua kohtaan mitään. Jopa isäni hylkäsi minut pienenä.
Olen itse samoin aika hiljainen, ujo. Pukeudun vielä aika naisellisesti, meikkaan, laitan hiukset (johtuu pitkälti tuosta ujoudesta tuokin). Jostain syystä ärsytän tahtomattani äänekkäitä ja räväköitä naisia, ja he voivat sanoa minulle hyvinkin ilkeästi muiden kuullen. Vääntelevät sanomisiani ja korjaavat, jos ajatuksissani sanon jonkun asian väärin. Eivät tee tätä muille. Nyt vanhemmiten en enää jaksa välittää, totean vain, että taas on tuontyyppinen ihminen vastassa.
Aikoinaan itkin toisinaan kotona. Vaikka hoidin aina työni ja olin mukava, saattoi yllättäen tulla ilkeilyä työparilta. Muistan miten pahalta se tuntui. Mietin pääni puhki olenko tehnyt jotain väärää. Minäkin olen kiltti ihminen, siksi kai helppo uhri. Jotain kiksejä varmaan saavat, että pitää ilkeillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ikinä yritä miellyttää,vaikkei joku tykkäis...olen sellainen mikä olen,olen kuitenkin ystävällinen,avoin,en kiusaa,en ole ylimielinen...ihmisten pitää tottua erilaisuuteen,ei voi odottaa,että kaikki ympärillä olis samaa mieltä sinun kanssa,on ihan ok olla eri mieltä,ei siitä tarvitse suuttua,voi olla ystävällinen silti
Mulla ollut tällainen esihenkilö (yllätys yllätys, nainen) johtaja tasoinen tosi narsistisesti käyttäytyvä toksinen henkilö.
En ollut tiimistämme ainoa joka joutui heti, siis ihan alkumetreiltä hänen silmätikuksi.
Olin tehnyt ko työtä jo 8v ja saanut ainoastaan kiitosta työstäni, työmoraalista, luotettavuudesta ja miten pitkiä asiakassuhteita olin luonut varmaankin sillä miten hyvin hoidin työtäni.
Sitten tuli tämä jo aiemmasta työhistoriastaan todellä toksiseksi persoonaksi tunnettu ert ilkeämielinen johtaja.
Välillä tuntui että hän vaivoin sieti minua. Koskaan ei kiitoksen sanaa vaikka tein valtavia € määräsiä kauppoja ihan vaan omilla luovimisen taidoilla ja hyvän tilannetajuni ansiosta. Kannoin vastuuta, raportoin aina ajallaan, tiesin lähes kaiken omasta vastuualueestani, mutta hän vain kaiveli ja kaiveli yrityäen löytää kysymyksiä joihin en löydä sekunnissa selityksiä. Ja jos joskus en löytänyt, pääsi näpäyttämään. Sairas persoona.
Hän oli myös juuri tällainen että kohteli meitä 12 alaistaan todella korostuneen eriarvoisesti. Ihan sama miten päin olit ja mitä teit. Toisille puhui asiallisesti (ehkä sukupuoleenkin nähden, eli miehille käyttäytyi asiallisesti ja normaalisti jopa joskus korostuneen sovittelevasti ja antoi positiivista palautetta), meille muutamille näpäytteli ja sähisi ilkeään sävyyn.
Eipä aikaakaan kun meistä osa alkoi jopa vähän pelätä häntä. Ja varmasti silloin kierre oli valmis.
Eli kun hän aisti meistä että me emme pidä hänestä (sehän näkyy jo päällepäin ja on aistittavissa) niin hän vaan lisäsi meihin kohdistuvaa ilkeyttään.
Henkilöt jotka jaksoivst pönkittää ja jopa mielistellä häntä pärjäsivät hänen kanssaan. Eteenkin 1 hänen joku ihme suojatti ja lempilapsi joka oli viimeisenä tullut tiimiin (myös iältään nuorin). Tätä hä n kehui ja kiitteli julkisesti ihan niistä tavallisista asioista mitä me muut oltiin tehty vuosia. Nosti jalustalle ja kannusti, tuki ja pönkitti.
Tätä kesti 2 v ja oli pakko lähteä, työpahoinvointi ja aivan liiallinen työmäärä johti jonkinasteiseen työuupumuksern ja irtisanouduin erään konfliktin jälkeen ihan tyhjän päälle. Niin teki muutamat muutkin.
Umpihullu akka joka kosti varmasti meille muutamille itse aikaisemmin kokemiaan vääryyksiä tai lapsuudenaikaisia traumojaan ja takaumia.
Hänen sairas persoonansa ei todellakaan sovi tuollaiseen tehtävään jossa pitäisi olla rauhallinen, harkitseva ja hyväitsetuntoinen henkilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulin aikoinaan uutena tiimiin jossa muut oli ollut jo pitkään.
Olen melko näyttävän näköinen, minulla on aina huoliteltu ulkoasu, uusia siistejä vaatteita, meikkaan hillitysti töihin, laitan joka aamu hiukset jne. Käytän kenkiä joissa edes vähän korkoa.
Teen työtä jossa kuuluu olla huolitelru, sehän lisää myös vaikuttavuutta.
No, eräs harmaa tympeän näköinen, aina johonkin värittömään säkkityyppisiin vaatteisiin puheutuva kiukkunen, yksinäinen vanhapiika tyyppinen kollega alko ihan samantien ilkeillä minulle.
Minä en varmasti ollut ärsyttänyt häntä mitenkään, olin ystävällinen ja kuunteleva ihan kun uuteen työpaikkaan tullessa kuuluukin olla. Muiden kanssa pärjäsin vallan mainiosti. Hauskaa ja ystävällistä porukkaa jotka otti minut heti tiimiin.
Tämän yhden kanssa tuntui ettei mikään auta ja hän kohteli minua niin ilkeästi että tosin sitten oltiin kk sisällä napit vastakkain ja minäkin räjähdin hänelle ja painelin esimihemme puheille tämän hullun käyttäytymisestä ja uhkadin viedä adian työsuojeluvaltuutetuille ellei esihenkilömme puhuttele tätä vanhapiikakiukuttelijaa.
Tosin hän oli kahakoinut erään toisenkin kanssa aluksi tosi railakkaastikin, eli en ollut ainoa.
Mutta se vaan on kumma että hitto aina on tiimissä joku joka ottaa oikeudekseen olla ilkeä jollekin josta ei pidä.
Jos hän ei tykkää siitä että teet kaikkesi miellyttääkseen häntä, silloin et ole rento tapaamisissa.
Teet työsi ja olet jatkossa peruskohtelias, ja elät omaa elämääsi, siinä ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon alottani reilu kk sitten uudessa työssä. Erään itseäni paljon nuoremman (asiantuntijan) henkilön kanssa jotenkin ei vaan tunnu luonnistuvan.
Hän on todella karhakka, eli näpäyttää sanoa ilkeästi heti, siis sekunnissa jos joku ei mene hänen mieleen, loukkaantuu ilmeisesti todella pienestä ja tulkitsee ihan tavalliset kysymykset kyseenalaistamiseksi ja ryntää voimallisesti puolustautumaan ja vielä tosi ilkeään sävyyn.
Onko se oikeutettua meille muille, EI !
Kun hän kiukustuu, juttu lähtee ihan eri raiteille, ihan johonkin kipakkaan kommunikointiin tai vastakysymyksiin jotka ei liity mitenkän alkuperäiseen, ihan viattomaan kysymykseen xx aiheesta, joka hänelle esitin. Ja minä katson silmät selällään että mitä täsä tapahtuu.....
Ja auta armias kun kerran en muistanut jotain asiaa minkä hän varmasti minulle saattoi sanoakin (en sitä epäile) ja kysyin eräältä toiseltä henkilöltä sitä samaa talon toimintatapaa hänen juuri paikalle kävellessä, hän siis suorastaan hyökkäsi kimppuuni sanallisesti korottaen ääntään että minähän sanoin sinulle ja sanoin MONTA KERTAA että asia on niin ja näin. Tilanne oli todella kiusallinen ja viesti täysin ylimitoitettu.
MUTTA tää kiukkuinen ilmeisesti itselleen liian vaativassa ja stressaavassa työssä oleva pikkuprinsessa ei tajunnut että kuulemassa oli myös johtaja ja hänhän vaan kaivoi kuoppaa itselleen.
Minä voitin tilanteen kun osoitin olevani pahoillaan kun en muistanut hänen ohjettaan käänsin pään pois en osallistunut kiukunpuuslaan tai alkanut puolustsutumaan, enkä loukannut häntä.
Yrityksessämme on voimakkaasti esillä toisten arvostus ja kuunteleminen ja nollatoleranssi ilkeilylle ja asiattomalle käyttäytymiselle.
Joten jos tää huonoitsetuntoinen toisia nolaava näsäviisastelija jatkaa niin voi myös alkaa pakata kamppeitaan. Pidän siitä huolen. Minun, kokeneen konkarin silmille ei nää uransa alkutaipaleella olevat märkäkorvat hypi.
Vierailija kirjoitti:
Jos hän ei tykkää siitä että teet kaikkesi miellyttääkseen häntä, silloin et ole rento tapaamisissa.
Teet työsi ja olet jatkossa peruskohtelias, ja elät omaa elämääsi, siinä ratkaisu.
No se on sitten voi voi jos ei tykkää tuommoisen takia! Näiltä kiusaajilta puuttuu empatia. Ujompien ja arkojen pitäisi muuttaa itseään _heidän takiaan_, ettei vaan ärsytä muita. P*skanmarjat! Voisi tämän kommentin opin ottaa itseensä, eli elää vain omaa elämäänsä ja olla niin kovasti ärsyyntymättä jostain harmittomasta kollegasta. Jostain luonnevikaisuudestahan ärsyyntyminen ujon mukamas liiasta miellyttämisestä johtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulin aikoinaan uutena tiimiin jossa muut oli ollut jo pitkään.
Olen melko näyttävän näköinen, minulla on aina huoliteltu ulkoasu, uusia siistejä vaatteita, meikkaan hillitysti töihin, laitan joka aamu hiukset jne. Käytän kenkiä joissa edes vähän korkoa.
Teen työtä jossa kuuluu olla huolitelru, sehän lisää myös vaikuttavuutta.No, eräs harmaa tympeän näköinen, aina johonkin värittömään säkkityyppisiin vaatteisiin puheutuva kiukkunen, yksinäinen vanhapiika tyyppinen kollega alko ihan samantien ilkeillä minulle.
Minä en varmasti ollut ärsyttänyt häntä mitenkään, olin ystävällinen ja kuunteleva ihan kun uuteen työpaikkaan tullessa kuuluukin olla. Muiden kanssa pärjäsin vallan mainiosti. Hauskaa ja ystävällistä porukkaa jotka otti minut heti tiimiin.
Tämän yhden kanssa tuntui ettei mikään auta ja hän kohteli minua niin ilkeästi että tosin sitten oltiin kk sisällä napit vastakkain ja minäkin räjähdin hänelle ja painelin esimihemme puheille tämän hullun käyttäytymisestä ja uhkadin viedä adian työsuojeluvaltuutetuille ellei esihenkilömme puhuttele tätä vanhapiikakiukuttelijaa.Tosin hän oli kahakoinut erään toisenkin kanssa aluksi tosi railakkaastikin, eli en ollut ainoa.
Mutta se vaan on kumma että hitto aina on tiimissä joku joka ottaa oikeudekseen olla ilkeä jollekin josta ei pidä.
Itse tekstissäsi arvostelit edessä olevaa ihmistä ulkoisesti.Syylistyt itse samaa tekstisi ja varmaan itse tosielämässäkin pärstäkerran ja vatetuksen mukaan.Et itse hhuomaa oma käytöksesi kun se on sinun normisi!
Parin kolmen tuontyylisen kanssa on joskus pitänyt työskennellä. Ei onneksi sentään yhtaikaa kaikkien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun neuvo on että älä jää miettimään, älä provosoidu, pyri vaan välttämään. Sinussa on jotain varmaan mikä saa hänet ärsyyntymään, mutta se ei oikeasti johdu sinusta.
Meillä oli yt:t ja tuli uusi tiimi jossa ihan heti eräs kollega alko käyttäytymään minua kohtaan eri tavalla kuin muita kohtaan. Alkoin huomata että puhui toistuvasti päälle, täydensi sanojani ja ikäänkuin viimeisteli lauseitani jollain ihan itsestään selvillä asioilla (jota en vanhana konkarina edes katsonut tarpeelliseksi sanoa ääneen) AINA kun esihenkilömme oli läsnä. Hän myös teki silmillään ihan fyysistä ilveilyä, hymähteli itsekseen ja samalla katsoi hänen suosikkikollegaansa kun puhuin erityisesti jotain mikä ei ollut hänen mieleen. Hän myös ryntäsi monesti neuvomaan minua vaikka itseasiassa olen koulutetumpi ja ollut hiukan pidempään ko tehtävässä kuin hän. Daa....
Nokkelaälyisenä, ympäristöäni ja muiden käyttäytymistä seuraavana henkilönä huomasin tämän nopeasti kaavan. Kun olimme kahdestaan jossain hän käyttäytyi ihan asiallisesti minua kohtaan.
Ensin yritin vältellä tätä daamia, vältin ihan fyysistä katsetta, kun näin hänet toimistolla, hyppäsin toiselle käytävälle tai pakoon tyhjään neukkariin luuri korvalla ettei tarvitse illa hänen kanssaan tekemisissä.
Mutta, sitten otinkin toisen lähestymistavan. Ihan kun en olisi huomannutkaan hänen lapsellista koulukiusaamistyylistä ilkeilyään.
Aloinkin jutella hänen kanssaan kyselin työkuulumisia, pyysin mukaan lounaalle tai aamukahville, olin "muka" kiinnostunut hänen jaksamisestaan ja kehuin miten valtavan työn on eräässä isossa projektissa tehnyt..... vaikka siis tiesin toisaalta ettei hän ollut siihen juurikaan osallistunut vaan jätti alaisensa selviämään yksin ja lähti heti projektin startin jälkeen heti 4 vk lomalle.
Tämä tepsi. Hän lopetti tuon oudon käyttäytymisen minua kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulin aikoinaan uutena tiimiin jossa muut oli ollut jo pitkään.
Olen melko näyttävän näköinen, minulla on aina huoliteltu ulkoasu, uusia siistejä vaatteita, meikkaan hillitysti töihin, laitan joka aamu hiukset jne. Käytän kenkiä joissa edes vähän korkoa.
Teen työtä jossa kuuluu olla huolitelru, sehän lisää myös vaikuttavuutta.No, eräs harmaa tympeän näköinen, aina johonkin värittömään säkkityyppisiin vaatteisiin puheutuva kiukkunen, yksinäinen vanhapiika tyyppinen kollega alko ihan samantien ilkeillä minulle.
Minä en varmasti ollut ärsyttänyt häntä mitenkään, olin ystävällinen ja kuunteleva ihan kun uuteen työpaikkaan tullessa kuuluukin olla. Muiden kanssa pärjäsin vallan mainiosti. Hauskaa ja ystävällistä porukkaa jotka otti minut heti tiimiin.
Tämän yhden kanssa tuntui ettei mikään auta ja hän kohteli minua niin ilkeästi että tosin sitten oltiin kk sisällä napit vastakkain ja minäkin räjähdin hänelle ja painelin esimihemme puheille tämän hullun käyttäytymisestä ja uhkadin viedä adian työsuojeluvaltuutetuille ellei esihenkilömme puhuttele tätä vanhapiikakiukuttelijaa.Tosin hän oli kahakoinut erään toisenkin kanssa aluksi tosi railakkaastikin, eli en ollut ainoa.
Mutta se vaan on kumma että hitto aina on tiimissä joku joka ottaa oikeudekseen olla ilkeä jollekin josta ei pidä.
Itse tekstissäsi arvostelit edessä olevaa ihmistä ulkoisesti.Syylistyt itse samaa tekstisi ja varmaan itse tosielämässäkin pärstäkerran ja vatetuksen mukaan.Et itse hhuomaa oma käytöksesi kun se on sinun normisi!
Ei muuten ole. Älä sinä käy sitä määrittelemään kun et tiedä asiasta mitään.
Minä en arvota ihmisiä ulkonäön mukaan JOS he käyttäytyvät minua kohtaan asiallisesti ja ystävällisesti. Tämä mainitsemani tyyppi aloitti ilkeilyn ja minuun kohdistuvan huomauttelun (ylipukeutumisestä mm ) ihan heti.
Minä pärjäsin muiden kanssa tosi hyvin, vieläkin on ikävä niitä muutamia tosi hauskoja, rentoja kollegoita asiallisia kollegoita.
En koskaan arvostellut hänen ulkomuotoaan tai puheutumista silloin kun jouduinntekemään hänen kanssaan töitä, myt jälkikäteen täällä anonyymisti arvostelen koska hän aloitti ja ilkeili avoimesti monta vuotta.
Tosin sai sitten vihdoin potkut yt ssä kun meistä moni oli riittävän usein valittanut yrityksen johdolle ja työsuojeluun hänen ilkeästä käytöksestä. Luojan kiitos.
Mulla on työkaveri, joka on oikeastaan aika hassu. Oltiin ennen kaikki samalla tasolla, mutta kun joukosta napattiin muutama tyyppi, jotka valjastettiin tekemään osa esimiehen töistä, ja tämä yksi valittiin myös, alkoi hän käyttäytyä alentavasti meitä taviksia kohtaan. Ei käy enää syömässä tai kahvilla kuin näiden korotettujen kanssa, eikä muutenkaan juttele niitä näitä. Haluaa selvästi korostaa asemaansa, puuttuu puheeseen kun töistä juttelemme ja lopettaa pohtimisen sanomalla miten asia tehdään ja se on sen jälkeen piste. Katselee silmälasiensa yli, madaltaa ääntään ja osoittaa, että häntä kuuluu totella. Ja puhutaan siis 33-vuotiaata naisesta. Käyttäytyy vain kuin 60 konkari
Alue: Aihe vapaa
Sattuipa tämä aloitus hyvään kohtaan, mietin tätä aihetta juuri pari tuntia sitten aamupalalla.
Omassa olemuksessani on jotain joka ärsyttää jotain ihmisiä. Varmaan sekoitus muutamaa eri asiaa, kuten että perusilmeeni on sellainen kärttyinen ja luonteeni on ilmeisesti ristiriidassa olemukseni kanssa.