Voivatko sisarukset pahoin kun yhden lapsen harrastus on perheen koko elämä?

Eikö vastaus kysymykseen ole itsestään selvä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä siinä tekee, jos yksi lapsi on tosi innostunut urheilusta ja muut ei. Pitäisikö sanoa, että ei voi harrastaa, kun muutkaan ei halua.

Näitä on kuule paljon sellaisia tapauksia joissa se isä on kaikista eniten innostunut osapuoli.

Niin? Miksi se olisi ongelma lapselle joka ei ole kiinnostunut urheilusta?

Koska kysyt, tuskin ymmärtänet edes selityksen jälkeen. Anna kun arvaan, jääkiekko on teidän perheen laji? :D

Väärin arvattu. Ei oikeastaan ole mitään erityistä lajia ei lapsuuden perheessä eikä nykyisessä perheessäni. Kiinnostuksen kohteet toki vaihtelee ja kaikkiin lasten haluaamiin asioihin ei panosteta samalla innokkuudella. En edelleenkään ymmärrä miksi edes pitäisi. Miksi minun pitäisi panostaa vaikkapa siihen jääkiekkoon jos lapsi haluaa vaikka mua ei kiinnostaisi yhtään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä siinä tekee, jos yksi lapsi on tosi innostunut urheilusta ja muut ei. Pitäisikö sanoa, että ei voi harrastaa, kun muutkaan ei halua.

Näitä on kuule paljon sellaisia tapauksia joissa se isä on kaikista eniten innostunut osapuoli.

Niin? Miksi se olisi ongelma lapselle joka ei ole kiinnostunut urheilusta?

Koska kysyt, tuskin ymmärtänet edes selityksen jälkeen. Anna kun arvaan, jääkiekko on teidän perheen laji? :D

Väärin arvattu. Ei oikeastaan ole mitään erityistä lajia ei lapsuuden perheessä eikä nykyisessä perheessäni. Kiinnostuksen kohteet toki vaihtelee ja kaikkiin lasten haluaamiin asioihin ei panosteta samalla innokkuudella. En edelleenkään ymmärrä miksi edes pitäisi. Miksi minun pitäisi panostaa vaikkapa siihen jääkiekkoon jos lapsi haluaa vaikka mua ei kiinnostaisi yhtään?

No miten ajattelit sen harrastuksen onnistuvan, jos et vanhempana yhtään siihen panosta? Vähintään rahallinen panostus on pakollista, jos haluaa mahdollistaa lapselleen mielekkään harrastuksen. Vanhempana ei voi ajatella pelkkää omaa napaa. Tai voi, mutta se ei ole tervettä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä siinä tekee, jos yksi lapsi on tosi innostunut urheilusta ja muut ei. Pitäisikö sanoa, että ei voi harrastaa, kun muutkaan ei halua.

Näitä on kuule paljon sellaisia tapauksia joissa se isä on kaikista eniten innostunut osapuoli.

Niin? Miksi se olisi ongelma lapselle joka ei ole kiinnostunut urheilusta?

Koska kysyt, tuskin ymmärtänet edes selityksen jälkeen. Anna kun arvaan, jääkiekko on teidän perheen laji? :D

Väärin arvattu. Ei oikeastaan ole mitään erityistä lajia ei lapsuuden perheessä eikä nykyisessä perheessäni. Kiinnostuksen kohteet toki vaihtelee ja kaikkiin lasten haluaamiin asioihin ei panosteta samalla innokkuudella. En edelleenkään ymmärrä miksi edes pitäisi. Miksi minun pitäisi panostaa vaikkapa siihen jääkiekkoon jos lapsi haluaa vaikka mua ei kiinnostaisi yhtään?

No miten ajattelit sen harrastuksen onnistuvan, jos et vanhempana yhtään siihen panosta? Vähintään rahallinen panostus on pakollista, jos haluaa mahdollistaa lapselleen mielekkään harrastuksen. Vanhempana ei voi ajatella pelkkää omaa napaa. Tai voi, mutta se ei ole tervettä. 

Eihän se jääkiekkoharrastus mikään pakollinen ole. Eikä moni muukaan.

Mä esim. nuorena panostin lähinnä bilettämiseen. Voi olla että ihan hyvä valinta vanhemmilta että he eivät siihen panostaneet vaan niihin asioihin joista olivat itse kiinnostuneita.

Alkuperäiseen kysymykseen vastaan, että ilmiö todellakin on ja elää vahvana. Mutta siitä on äärimmäisen vaikeaa puhua, monestakin syystä. Näillä paitsioon jäävillä sisaruksilla on kuitenkin yleensä itsesuojeluvaisto... asiasta puhumalla ei voi muuta voittaa kuin katkeran (ehkä jopa laiskan) valittajan roolin :/

Mä en ymmärrä miks niitä lapsia on pakko hankkia monta jos ei paukut riitä. Sydäntä särkevää luettavaa täällä. T. Ainoa lapsi joka lahjoitti joskus puolet ratsastustunnistaan kaverille jonka vanhemmat eivät tukeneet.