Työelämän ja yliopiston suhde
Kävin vasta yhtä yliopiston kurssia, jossa opettaja puheli jotain siitä, miten maisterin tutkinto on hyvä, mutta vihjasi tohtorin tutkinnon olevan parempi. Hän oli aineen X professori. Tästä puheesta ei oikein selvinnyt, että mitä opiskelija sillä tohtorintutkinnolla sitten tekisi.
Sen toki tiedän, että tutkimustehtäviin haluaville se on hyödyllinen.
Kuitenkin neljä vuotta yhden hyvin kapean aiheen parissa tuntuu isolta uhraukselta, kun samassa ajassa voisi oppia niin paljon muutakin ja tulla paljon paremmaksi omassa työssään, joka ei välttämättä liity tutkimukseen.
Olen itse eniten kiinnostunut ihmissuhde- ja auttamisaloista ja minulla on sellainen tunne, että näillä aloilla asiantuntijuus perustuu usein puoliksi näyttelemiseen ja mielikuvien herättämiseen tutkintojen kautta. Tämä siis tarkoittaa sitä, että kunhan tutkinto on tarpeeksi hieno, voidaan sen kautta saada jalka oven väliin ja uskotella tietävänsä sellaisista asioita, joille on ehkä altistuttu, mutta ei ymmärretty.
Joku voi esim.tehdä tohtoriväitöksen siitä, miten ihmiset kääntävät katsettaan ryhmissä ja sitten sosiaalipsykologian tohtorina kommentoida jotain mielenterveyteen liittyvää tai joku käy sosiaalityön tohtoriksi Kelan päätösten historiasta ja on kertomassa lääkehoidosta jossain lehdessä. Nämä tutkintojen aiheuttamat mahtipontiset mielikuvat mahdollistavat sen, että ihmiset pääsevät esiintymään monen alan asiantuntijana, vaikka erikoistuessa asiantuntijuus periaatteessa koko ajan kapenee. Eräässä lehdessä professori ehdotti, että nuoret kävisivät saamassa terapiajuttelua yhteiskuntatieteilijöiltä.
Jos joku käyttää neljä vuotta vaikka tutkiakseen kreikkalaisten houru-ukkojen ajatuksia ortodoksiasta 1500-luvun Kyproksella, hän voi sitten pahastua siitä, jos ei pääse oppilaitospastorina läpi mielipidettään opiskelijoille juttelemisesta.
Joskus keskiajalla ilmeisesti keksittiin tämä temppu, että laitetaan oppiarvo ihmisen nimen eteen ja tätä jippoa käytetään edelleen mielikuvien luomiseen. Ihmisen on todella vaikea päätellä, että mitä siellä kirjainyhdistelmän takana oikeasti on ja ihmiset, joilla ei ole tutkintoa eivät voi käyttää tätä markkinointijippoa, joka tekee ihmisestä pelottavamman vastustajan, kuten toppaukset takissa.