Lue keskustelun säännöt.
Yliopistosta ammattikouluun? Olenko luuseri jos teen näin?
07.01.2023 |
Opiskelen tällä hetkellä hallintotieteitä, olen kandi. En ole edennyt lähellekään tavoitetahtia, ja minulla on paljon mielenterveysongelmia. Haluaisin ammattikouluun mielenterveyshoitajaksi. Pääsisi ihan ok siistiin sisätyöhön (ei esim vanhusten kääntelyä tms), vuorotyö ei minua haittaa. Palkka ei häävi ole mutta asun isoäidin omistamassa asunnossa lähes ilmaiseksi Helsingissä.
Mitä mieltä? Kyllä vai ei?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Ammattikouluun menee ne jotka ei minnekään muualle pääse
Höpö höpö. Yliopistosta valmistujatkaan eivät kaikki ole mitään ruudinkeksijöitä.
Ammattikoulussa opiskelee paljon opiskelijoita, jotka ovat valinneet opinnot tietoisesti, kiinnostuksesta alaansa kohtaan. Kun taas yliopistossa istuu paljon isin ja äitin mussukoita, jotka eivät muuta valintaa uskalla tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi, joka lopetti yliopiston kandina kun maisteri ei vaan edennyt mihinkään. Töitä en olisi todennäköisesti saanut maisterinakaan, koska ala sellainen, jossa ainoa uravaihtoehto on tutkija tai opettaja. Tein jonkun aikaa ihan muita töitä, mutta ärsytti se miten epävarmaa on työllistyminen. Läksin sit lähihoitajakouluun, ja olen ollut tosi tyytyväinen valintaani. Yhden harkan kävin palkattomana, sen jälkeen on aina tarjottu oppisopimuksia, eli tutkinnon tekee valmiiksi työelämässä ja saa palkkaa koko ajan. Vanhusten kanssa on ollut mukavaa, eikä se kääntely ja vaipan vaihto ole mitään ihmeellistä, kaikkeen tottuu. Omalle mielenterveydelle on ainakin tehnyt todella hyvää se, ettei tarvitse pelätä työttömyyttä ja rahattomuutta, kun töitä on jo opiskelijanakin niin paljon, kuin suinkin jaksaa tehdä.
En näe mitään järkisyytä jäädä yliopsitoon jos ei kiinnosta. Akateemisten palkat pahasti liioiteltuja, perustehtävissä hyvä jos edes 3500e saa ja silloinkin voi olla burnoutin partaalla. Vain röyhkeät ja ylimieliset pääsee johtajiksi ja suuriin palkkoihin.
Amis-ammatit usein paljon vähemmän stressaavia ja ylitöillä/vkl töillä pääsee samoihin palkkoihin kuin akateemiset.
AMK taas sellainen välimuoto missä ei opeteta oikein kunnolla teoriaa eikä käytäntöä, tuossa suurin riski jäädä kortistoon ellei itse hanki erityistaitoja.
Siis puhutaanko nyt ammattikoulusta vai amk:sta? Ammattikoulusta ei kyllä valmistu mielenterveyshoitajia.
Vierailija kirjoitti:
Siis puhutaanko nyt ammattikoulusta vai amk:sta? Ammattikoulusta ei kyllä valmistu mielenterveyshoitajia.
Mitä oikein selität? Amiksesta valmistuu nimenomaan mielenterveyshoitajia. Ammattikorkeasta psykiatrisia sairaanhoitajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Amis pohja tuntipalkka 120€. Että silleen.
Vierailija kirjoitti:
En näe mitään järkisyytä jäädä yliopsitoon jos ei kiinnosta. Akateemisten palkat pahasti liioiteltuja, perustehtävissä hyvä jos edes 3500e saa ja silloinkin voi olla burnoutin partaalla. Vain röyhkeät ja ylimieliset pääsee johtajiksi ja suuriin palkkoihin.
Amis-ammatit usein paljon vähemmän stressaavia ja ylitöillä/vkl töillä pääsee samoihin palkkoihin kuin akateemiset.
AMK taas sellainen välimuoto missä ei opeteta oikein kunnolla teoriaa eikä käytäntöä, tuossa suurin riski jäädä kortistoon ellei itse hanki erityistaitoja.
Eipä se amis pohjaisessa ammatissa ole palkka kuin jotakin 2500 - 3000 välillä, riippuu toki alasta, voi olla vähemmänkin ja jos jaksaa painaa yötä ja viikonloppua + kaikki pyhäpäivät niin 5000 tonniinkin voi päästä. Vuosien mittaan se nousee. Itellä oli amis pohjolla aikoinaan aloitus palkka 2700 ja muut ruoka ja liikuntaedut päälle, nyt neljä tonnia ja kaikki liikunta, ruoka, kulttuuri edut ja täys työterveyshuolto. Enemmänkin voisi toki muualla saada, mutta ei jaksa hakea kun ei ole velkaakaan ja antaa muiden tehdä pitkää päivää ja stressata töistä. Olen kyllä nähnyt kaikki burn outit ja itkevät loppuun palaneet työntekijät myös ihan akateemiselta tasolta, joten ei kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis puhutaanko nyt ammattikoulusta vai amk:sta? Ammattikoulusta ei kyllä valmistu mielenterveyshoitajia.
Ammattikoulu. Mielestäni tuo on oikea nimike, ja nimenomaan ammattikorkeasta valmistuu sitten psykiatriset sairaanhoitajat.
Itse olen käynyt ammattikoulun ja olen jo vuosia tienannut ilman ylitöitä 70000€ viimevuonna 750000€.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi, joka lopetti yliopiston kandina kun maisteri ei vaan edennyt mihinkään. Töitä en olisi todennäköisesti saanut maisterinakaan, koska ala sellainen, jossa ainoa uravaihtoehto on tutkija tai opettaja. Tein jonkun aikaa ihan muita töitä, mutta ärsytti se miten epävarmaa on työllistyminen. Läksin sit lähihoitajakouluun, ja olen ollut tosi tyytyväinen valintaani. Yhden harkan kävin palkattomana, sen jälkeen on aina tarjottu oppisopimuksia, eli tutkinnon tekee valmiiksi työelämässä ja saa palkkaa koko ajan. Vanhusten kanssa on ollut mukavaa, eikä se kääntely ja vaipan vaihto ole mitään ihmeellistä, kaikkeen tottuu. Omalle mielenterveydelle on ainakin tehnyt todella hyvää se, ettei tarvitse pelätä työttömyyttä ja rahattomuutta, kun töitä on jo opiskelijanakin niin paljon, kuin suinkin jaksaa tehdä.
Kiva kuulla tälläisiä kokemuksia! Itsellä myös junnaa opinnot ja olen aika monta vuotta just tehnyt jotain vaan kun opintotukea ei ole enää. Tunnen oloni täysin hyödyttömäksi. Sen lisäksi kiinnostaa käytännönläheisyys.
Ja itseäkin mietityttää, kun venyneiden opintojen takia tuskin olen ykkösvaihtoehto työnantajalle, että mitä sitten, jos en valmistuttua joskus 2030 (no, vitsi vitsi) en saakaan töitä ja opintolainaakin pitää maksaa takaisin.
Ja varmasti amiksesta voi tienata hyvin, mutta en usko, että lähihoitajat tienaavat hyvin ja se ei ole suurin motivaattorini hakea alalle. T ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opetan amiksessa. On erittäin selkeästi rakennetut tutkinnot. Yleiset aineet saat korvattua kk-tutkinnosta.
Ihmisillä on erilaisia urapolkuja. Tee mitä lystaat.
Vaikuttaa että tarvitset enemmän tukea ja ohjausta.
Vierailija kirjoitti:
Ammattikouluun menee ne jotka ei minnekään muualle pääse
Ap pääsi ja valmistui kandiksi eli hänellä on alempi korkeakoulututkinto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opetan amiksessa. On erittäin selkeästi rakennetut tutkinnot. Yleiset aineet saat korvattua kk-tutkinnosta.
Ihmisillä on erilaisia urapolkuja. Tee mitä lystaat.Vaikuttaa että tarvitset enemmän tukea ja ohjausta.
Yliopistossa ei todellakaan oo selkeästi rakennetut tutkinnot.
Vierailija kirjoitti:
Hölmö valinta.
Mietin juuri kommentoivani, että täällä on harvinaisen fiksuja ja perusteltuja vastauksia ap:lle annettu, kunnes näin tämän kommentin.
Älykkyys on muutakin kuin yliopistotutkinto, ja jos tämän kommentin antaja on korkeakoulutettu, hän vahvisti näkemykseni yksilön subjektiivisesta näkemyksestä koulutustasostaan huolimatta.
Työelämä vie meiltä kymmeniä tunteja viikossa ja yhteensä vuosikymmeniä. Jos tunnistaa omat tarpeensa, kykynsä ja ominaisuutensa ennen ammattiin hakeutumista, välttyy turhalta kouluttautumiselta. Kuten sanottu, mielenterveystyö ei useinkaan sovellu henkilölle, jolla itsellään on mielenterveysongelmia. Se, että on kokemusasiantuntijuutta voi olla hyödyksi, mutta ennen ammattiasiantuntijuutta sinun kannattaa hoitaa itsesi kuntoon niin kykenet tekemään itsellesi tärkeää työtä kauemmin. Se, että on sympatiaa niin saa sinut vaikeuksiin ammatissasi, koska asetut hoidettavan asemaan vrt. hoitotyön empatia, jolloin kykenet hoitotyöhön toisen näkökulmasta käsin. Meistä kukaan ei kuitenkaan voi täysin ymmärtää, mitä toinen kokee, vaikka on vahva kokemus vastaavista ongelmista.
Miten olisi ap esim. hammashoitajan opinnot?
Anna mennä vain, yliopistoon voi sit myöhemmin palata jos siltä tuntuu.
-m
Ei tienaa amiksena kuin känsiä käsiin. 12 vuotta olen ollut töissä ja 2300 brutto. Saman elintason saa työttömänä tukia nostelemalla. Tämä on sairaan kallis maa, jos maksaa kaiken yksin ja itse.
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi ap esim. hammashoitajan opinnot?
Tääkin on kyllä sinänsä hyvä idea että on käsittääkseni työ, jossa ollaan lähinnä virk-aikaan 8-16?
Mieti elämääsi pidemmälle, vuosien päähän. Missä haluat olla? Millaista haluat elämäsi olevan? Sitten mieti, mitkä valinnat parhaiten veisivät sinua sitä kohti.