Yliopistosta ammattikouluun? Olenko luuseri jos teen näin?

Fiksu veto. Akateemisia valmistuu kortistoon liikaa.

Ehdottomasti kyllä. Kenelle elät elämääsi? Itsellesi, vai jollekin joka ehkä saattaa ihmetellä valintaasi? Itse olen aikuisopiskelija amiksessa ja eräs luokkakaverini on valmistunut korkeakoulusta, mutta ei pitänyt alasta, joten vaihtoi alaa ja se nyt sattuu olemaan amispohjainen. Itse en ainakaan näe siinä mitään pahaa ja amis on hyvä valinta

Teet niin kuin parhaaksi näet, ei tuossa ole mitään häpeämistä.

Hyvä veto. Akateemiset työt on usein suht kuormittavia. Puhtaassa duunari hommassa elämä voi olla onnellisempi. Ihan avauksesta kuvittelisin, että voisi olla näin.

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti kyllä. Kenelle elät elämääsi? Itsellesi, vai jollekin joka ehkä saattaa ihmetellä valintaasi? Itse olen aikuisopiskelija amiksessa ja eräs luokkakaverini on valmistunut korkeakoulusta, mutta ei pitänyt alasta, joten vaihtoi alaa ja se nyt sattuu olemaan amispohjainen. Itse en ainakaan näe siinä mitään pahaa ja amis on hyvä valinta

Ainoa mikä arveluttaa on mun vanhemmat. Ovat korkeakoulutettuja ja avoimesti halveksuvat muita välillä. Musta kaikki työ on arvokasta, mutta jännittäisi vanhempien reaktio. T ap

Jos sinulla on itselläsi mielenterveysongelmia, niin ei varmaan kannata lähteä alalle töihin, jossa kohtaa mielenterveysongelmaisia. Kuinka meinasit heitä auttaa? Vertaistuellako?

Voit hyvin vaihtaa koulutusta ja ammattia, mutta valitse sellainen, joka sinulle sopii. Voithan jatkaa avoimen kautta yliopistoa ja hakea myöhemmin opintojen jatko-oikeutta jos alkaa huvittamaan myöhemmin.

Et olisi ainoa, joka näin tekee. Amistutkinnolla usein varmempi työllistyminen kuin generalisti korkeakoulututkinnolla. Mutta hoida nyt sentään omat mielenterveysongelmasi ensin kuntoon, ennenkuin tähtäät töihin mielenterveyspuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti kyllä. Kenelle elät elämääsi? Itsellesi, vai jollekin joka ehkä saattaa ihmetellä valintaasi? Itse olen aikuisopiskelija amiksessa ja eräs luokkakaverini on valmistunut korkeakoulusta, mutta ei pitänyt alasta, joten vaihtoi alaa ja se nyt sattuu olemaan amispohjainen. Itse en ainakaan näe siinä mitään pahaa ja amis on hyvä valinta

Ainoa mikä arveluttaa on mun vanhemmat. Ovat korkeakoulutettuja ja avoimesti halveksuvat muita välillä. Musta kaikki työ on arvokasta, mutta jännittäisi vanhempien reaktio. T ap

Huh, mahtavat olla vanhanaikaisia. Sano heille, että olet onnellisempi noin ja kysy kumpi heille on tärkeämpää oman lapsen onnellisuus vai joku tutkinto paperilapulla. Tsemppiä ap! Pystyt kyllä tähän!

Yliopistoista valmistuu niin paljon porukkaa, ettei sen pitäisi enää mikään statustekijä olla. Muutenkin ammatti on aika iso asia valittavaksi muiden oletetun mielipiteen perusteella.

Kannattaa kuunnella sydämen ääntä.

Ammattikouluun menee ne jotka ei minnekään muualle pääse

Mitä ihmettä, tuohan on erittäin yleistä. Kurssikaverina ammattiopistossa oli yksi tohtori ja useampi maisteri... Suoritettiin erikoisammattitutkintoa. Sitä suosittelisin sullekin, tai ammattitutkintoa. Antaa paremmat eväät tulevaan.

Vierailija kirjoitti:

Et olisi ainoa, joka näin tekee. Amistutkinnolla usein varmempi työllistyminen kuin generalisti korkeakoulututkinnolla. Mutta hoida nyt sentään omat mielenterveysongelmasi ensin kuntoon, ennenkuin tähtäät töihin mielenterveyspuolelle.

Joo siis mielenterveysongelmat ovat hoidossa. Koen kuitenkin että palloilu yliopistossa ei edistä mun mielenterveyttä

Mielenterveyskuntoutuja mielenterveyshoitajana ei kuulosta hyvältä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä, tuohan on erittäin yleistä. Kurssikaverina ammattiopistossa oli yksi tohtori ja useampi maisteri... Suoritettiin erikoisammattitutkintoa. Sitä suosittelisin sullekin, tai ammattitutkintoa. Antaa paremmat eväät tulevaan.

Jännä että menee näinpäin. Mistähän johtuu? Yliopistossa ei ollut kurssikaverina yhtään amista.

Mielenterveysongelmaiselle en suosittele mielenterveystyötä. Itse olen ollut tilanteessa, jossa omia mt-ongelmiani hoidattaessa vastassa oli henkilö, jolla oli ihan ilmeisesti pahempia ongelmia päänsä kanssa kuin minulla juuri silloin. Sellaista tilannetta en toivo kenellekään, oikeasti.

Jos olet lähtenyt sinne yliopistoon toteuttamaan jonkun muun unelmaa kuin omaasi, vaihda alaa ehdottomasti.

En ole siis varsinaisesti mielenterveyskuntoutuja. Mulla on ollut paha syömishäiriö. Nyt kun oon terveempi (välillä ahdistaa mutta niinhän meitä kaikkia) niin ajattelin että onko mun paikka yliopistossa kun teen nyt neljättä vuotta maisteria eikä se ole yhtään edennyt. Teen vaan hanttihommia töissä ja joskus yhden kurssin sieltä täältä yliopistolla, mitään kauhean suunnitelmallista opintoni eivät ole.

Hölmö valinta.

Vierailija kirjoitti:

Ammattikouluun menee ne jotka ei minnekään muualle pääse

NIinpä, aivan tosi. Pari kaveria kävi amiksen, rakennuspuolen. Perustivat firman, aluksi meni huonosti, sitten paremmin.. sitten työllisti porukkaa ja oli urakoita ympäri suomen... sitten firma myytiin isommalle.. no siitä toinen suuremman yrityksen johtokuntaan, ihan hyvä liksa ja firmasta hyvät rahat.

Yksi kävi sähköpuolen, perusti sekin firman kuin sai työkokemusta alle, nyt vuosien varrella on yli 70 työntekijää, urakoita ympäri suomen. Viimeinen firman tulos yli miljoonan.

Muutamia muitakin esimerkkejä vuosi kymmenien varrelta, jotku käyneet mitään kouluja ja tienaavat sen verran, että ei tarvi enään töitä tehdä.

Ihan hyvää rahaa tekee amiksen tasolla, mutta pääsee kyllä ylenemään ja rahoille

Kuten joku jo sanoikin, niin tee niin kuin sydän sanoo.

Liian moni täällä toteuttaa jonkun muun kuin omia toiveita. Oli ne sitten vaikka vanhempien tai kilpailuyhteiskunnan odotusten. Vanhemmillesi oli myös hyvä kasvunpaikka ymmärtää, että statusta tärkeämpää on työ, jossa viihtyy. Elämätön elämä on kaikista kamalinta - tuli sen myötä vaikka kuinka korkeaa yhteiskunnallista asemaa.

Luulenpa, että sinulla olisi empatiaa juurikin tuohon hoitotyöhön. Kunhan sen lisäksi muistat pitää huolta myös omasta voinnistasi. Tsemppiä!