ENSKAT viikkolla 35

...jos nyt vihdoinkin yrittäis vaikka kommentoida... meillä vaan on päikkärit taas jääneet tuonne alle puolen tunnin eli voipi jäädä kirjoittelematta...



Aftikselle alkuun tervetuloa! Mukavaa jos kerkiit kertoilemaan kuulumisia!



Mama, mekin ostettiin uudet rattaat kun nuo vaunut on olleet vähän hankalan isot kaupoissa... meille tosin tuli sellaiset superkevyet sattarit (MacLaren Triumph, Pink/Espresso Brown), mutta kauheesti oon kyllä tykännyt, kun ovat vielä vaaleanpunaisetkin :)



Tipulle jaksamista Siennan kanssa... toivottavasti tuo vaihe menee nopeasti ohi!



Biancolle jaksuja remontin keskelle... ja onnittelut seuraavan etapin saavuttamisesta eli yksistä päikkäreistä! (Meillä ei vielä mitään tolkkua päikkäreissä edes ole.)



Susanna, hurjalta kuulostaa tuo teidän tissilakko... meillä Mia lakkoili jo parin kuukauden ikäisenä ja edelleen on sormet ja varpaat ristissä ettei vaan ryhtyis taas samaan...



...ei tästä nyt taaskaan tuu mitään... ehkä seuraavassa elämässä... antanette anteeksi!



Omaan napaan... meillä on nyt löytyneet jalat ja varpaat on jatkuvasti suussa ;) Mia on myös oppinut kierähtämään selältä vatsalle vasemman kautta, kun tähän asti on menty aina oikeelta puolen... Päikkärit on ihan metsässä, kuten jo sanoinkin, mutta yöllä on onneksi nukuttu tosi hyvin ainakin toistaiseksi... mitä nyt toissayö meni ihan pipariksi, mutta keskimäärin siis nukkuu öisin...



Viikonloppuja!



T.Yksis ja Mia 4kk 2vkoa ja 1pvä

Nyt tulee taas valitusvirttä... Eli Lauri on ollu nyt taas kaks yötä sairaalassa. Tauti ei vain ota loppuakseen. mä alan jo kohta huolestua ku tuntuu et vointi menee koko ajan vaan kehnompaan suuntaan. Lääkärin kanssa ilen juttelimmee niin hän sanoi että voi olla aika huono ennuste se että miehen puolen suvussa on astmaa. Että voipi olla että meillä on jatkossa kaks lasta, joilla on infektio astma. Ymmärsin että jos pojat saavat sen diagnoosin niin sitten tulee pidempi aikainen lääkitys, että ei tarvitse aina infektion yhteydessä juosta sairaalassa. No saadaan ainakin olla kiitollisisa että Suomessa on näin hyvä terveydenhuolto. Siltikin surettaa jättää oma lapsi ihan vieraiden ihmisten hoidettaviksi, jotka eivät tiedä mitään Laurin rutiineista tai omista hassutuksista (kuten siitä että Laurilla on sellanen tapa et ruokaillessa työntää kielellä osan ruuasta pois suusta) Eilen ois varmaan jääny hoitajalta Lauri syöttämättä ku luuli että hänellä ei oo nälkä. Vetäspä poika kuitenkin lähes koko pe-po soseen ja hedelmää vielä päälle. En siis tarkoita tällä että hoitajat olisivat ammattitaidottomia vaan että heidän on mahdoton tietää kunkin lapsen ominaispiirteitä. Noh ehkä mun pikkunen pärjää vielä muutaman yön ilman äiskää ja iskää...



Nyt lähdetään sairaalaan. Lopuks vielä nimpparionnittelut Odottelijan Eemilille:)



Terkuin Butterfly & Leevi (ja Lauri kuittaa sairaalasta)

yksin kotosalla, tai siis Kallen kanssa kahdestaan. Lauantai-ilta tällä kertaa sitten näin. No, mä olin eilen iltaa viettämässä kavereiden kanssa, joten miehelle suon saman sitten tänään. Meillä oli vaan Kallen kanssa vähän vaikea ilta - sillä on edelleen nuha joka on nyt kääntynyt myös yskäksi. Se sitten vaivasi iltapuuroa syödessä niin paljon, että siinä vaiheessa kun oli syönyt kahta lusikallista vaille koko lautasellisen niin yskänpuuskan saattelemana kaikki tuli ylös! Siis oikeasti, voitte kuvitella mikä sotku meillä oli kun lautasellinen puuroa oli vaatteissa, tukassa, lattialla, syöttötuolissa... jokapaikassa. Mentiin sitten kylpyyn. Saapa nähdä miten Kalle jaksaa nukkua yön eli pärjääkö ilman puuroa. Annoin puolikkaan banaanin vielä vähän myöhemmin, ja joi paljon maitoa, mutta eihän se ole sama kuin puuro.



Mutta Butterflylle iso halaus! Voin vain kuvitella, täytyy olla rankkaa kun oma lapsi on sairaalassa. Mulla on kaverin lapsella astma, ja heillä ainakin meni niin että kun saivat diagnoosin niin saivat sellaisen hengitettävän lääkityksen, ja ovat säästyneet sen jälkeen sairaalareissuilta. Useinhan nuo infektioastmat ymmärtääkseni myös häviää iän lisääntyessä. Kovasti tsemppiä!



Aftikselle moikka, onnea pienokaisesta ja tervetuloa joukkoon! Muistan sut hyvin l-enskapuolelta, ja olen seuraillut sieltä tuttujen kuulumisia kyllä!



Yksiksen Mia oli löytänyt varpaat, suloista! Kalle löysi omat kätensä jouluaattona, mä muistan vielä sen mahtavan ilmeen kun se piti vasenta kättään pitkät ajat naaman edessä sitterissä istuessaan ja ihmetteli :)



Tipu oli ollut Babybiossa, menikö siellä nyt MammaMia vai jotain muuta? Mä en oo ollut Kallen kanssa kuin kerran, se hermostui silloin kun siellä oli pimeää ja se luuli joutuvansa nukkumaan...



ÄitijaEdwina: onnea puurosyöntiharjoitteluun! Mä annoin alkuun kaurapuuroa niin että hienonsin ihan normihiutaleita sauvasekottimella (kuivana, siiis) ja se upposi meillä hyvin. Niistä saa tosi hienoa jauhoa sillä konstilla.



Deselle tsemppiä yöhulinoihin. Ehkä ne kokonaiset yöt tulee sit kun tuo lapsi täyttää 18 vuotta tai jotain (tai sit valvotaan ja odotetaan sitä kotiin kaupungilta...). Meillä ne on valitettavasti olleet tosi yksittäisiä, vaikka meillä hyvä nukkuja onkin. Mutta itse sit kuitenkin sitä havahtuu herkästi.



Buuffa: kiva että tykkäsitte muskarista! Mä kävin Kallen kanssa aikoja sitten kerran muskarissa, enkä tykännyt vetäjästä, ja se jäi sitten siihen, valitettavasti. Ite laulan kyllä tosi paljon...



Dajm kyseli töistä. Mulla alkaa lokakuun alussa työt ihan virallisesti, nyt oon vähän perehtynyt projekteihin. Olen yhden sortin konsultti, kaikki työt tehdään asiakasyrityksille tilauksesta.



Gaiole pohdiskeli puuron määrää. Mä teen illalla 3/4 dl hiutaleita + 1,5 dl vettä/maitoa, ja se menee yleensä melkein kaikki. Sit maitoa lisäksi, ja vähän hedelmää makuna puuron joukossa.



Odottelijalle paranemista flunssasta. Ne on kurjia, niin lapsella kuin itselläkin.



Huh, tuli taas romaani. Ja istuntokin vanheni. Heilutukset vielä Hermionelle, MamajaJustukselle, Heltsylle ja Gaiolelle, ja ihan kaikille muillekin enskoille!!



Bianco+Kalle 10kk

Se siitä viikonlopun aktiivisesta palstailusta sitten. Ja ne luvatut kommentitkin taitavat jäädä...



Kokeiltiin tänään yksiä päikkäreitä, koska Sienna kieltäytyi nukkumasta kun yritin laittaa sitä ap-päikkäreille klo 10. Lähdettiin sitten ulos, syötiin lounasta ja laitoin Siennan päikkäreille puolen päivän jälkeen. Tyttö oli ihan sippi, mutta veti yli puolen tunnin itkuraivarit kun ei olisi halunnut nukkua... Sitten kun vihdoinkin nukahti niin olisi varmaan vetänyt kolmekin tuntia, mutta jouduin herättämään sen 2,5 tunnin jälkeen kun lähdettiin kavereiden kanssa Lintsille. Siellä meni ihan hyvin, paitsi loppua kohti alkoi melkoinen kitinä. Suht nopeasti tyttö sitten simahti yöunille.



Hirveää veivausta on kyllä nukahtaminen, ei pysyisi hetkeäkään paikallaan vaan istumaan on pakko päästä koko ajan. Silloinkin kun makaa hetken paikallaan niin kädet ja jalat räpiköivät kauheasti. Jotenkin se rauhoittuminen on tosi vaikeaa.



Huomenna meille tulee pieni kaveri leikkimään joskus yhden-kahden maissa, mikä on tietysti älytöntä, koska meidän päikkäriaikataulu heittää taas häränpyllyä. Saas nähdä minkä ratkaisun keksin. Koko elämä tuntuu pyörivän nyt näiden unijuttujen ympärillä...



Olisikohan ensi viikolla jotain kivampia juttuja kerrottavana...



Tipu & Sienna 11,5kk