Mitä tehdä, kun vanhat vanhemmat eivät jätä aikuista lastaan rauhaan?
Lapsuuteni oli aika traumaattinen ja vanhempani olivat kyvyttömiä antamaan minulle asioita, joita olisin tarvinnut. En saanut tukea ja valmiuksia itsenäiseen elämään ja koin fyysistä ja henkistä väkivaltaa sekä syyllistämistä. En aktiivisesti vihaa vanhempiani, mutta haluaisin elää omaa elämääni ja olla vain harvakseltaan tekemisissä. Tämä ei vanhojen vanhempieni kanssa onnistu.
Vanhempani ovat alkaneet soitella hyvin usein, monta kertaa viikossa. Minua nämä puhelut ahdistavat tosi paljon ja useimmiten en kykene vastaamaan. Sitten, kun vastaan, niin saan valtavan puheryöpyn asioista jotka lievimmilläkään eivät kiinnosta ja pahimmillaan ahdistavat valtavasti. Vanhemmat saattavat vielä alkaa itkeäkin ja syyllistävät, etten vastaa puhelimeen. Näissä puheluissa ei ole syyllistämisestä huolimatta millään tavalla kyse minusta, vaan heistä itsestään. Minun asiani eivät kiinnosta, vaan kyseessä on tasan heidän omat tarpeensa.
Olen yrittänyt selittää, että olen kiireinen, enkä voi vastata koko ajan puhelimeen ja että lisäksi minua ahdistaa jatkuvat puhelut, oli soittaja sitten kuka tahansa. Lisäksi olen pyytänyt, että kuulumiset voitaisiin koittaa vaihtaa mieluummin viestillä, joihin on helpompi vastata (toinen vanhempi on ihan taitava älypuhelimen käyttäjä ja viestit ahdistaisivat minua 1000 kertaa vähemmän kuin puhelut). Tämä pyyntö menee kuuroille korville. Jos vastaan heidän puheluunsa, niin eiköhän uutta puhelua tule jo seuraavana päivänä.
Tämä sairas dynamiikka omien vanhempieni kanssa korostuu, kun näen, miten miehelläni on terve suhde vanhempiinsa (olemme lapseton pariskunta). Yhteydessä ollaan säännöllisesti, mutta harvakseltaan ja puheluiden tarkoitus on kuulumisten vaihto tasavertaisina ihmisinä. Kylässä käydään miehen vanhemmilla muutamia kertoja vuodessa ja tapaamiset ovat hauskoja, ei syyllistämistä. Miehen vanhemmilla on myös oma elämänsä ja mukavaa sisältöä elämässään ilman lapsiaankin, vaikka ovatkin vielä iäkkäämpiä kuin omat vanhempani.
Onko joku kokenut jotakin vastaavaa? Miten olet toiminut? Onko muuta vaihtoehtoa kuin laittaa välit kokonaan poikki vanhempiini?
Kommentit (27)
Trolli!Vanhemille aikuinen lapsi tekee rajat kasvotuste,eikä omia ongelmia tällä itke. Jos rajt ei menen perille,herää kysymys ovatko he niin vanhoja että on alkava muistisairautta tai pällä jo keskivaiheen muistsairaus?Tosin alzmer tauti voi alkaa jopa 40 vuotiaana. Alzmerin taudin/ muistisairaan liiton sivuja voi maksutta lukea netissä .Valaisee vanhemman ihmisen käytöksen muttuminen ja takertuminen,kenties ilkeilykin?
Rajoitat puhelinsoittoja ja tapaamisia. Muuta ulkomaille tai kauas heistä Suomessa.
Estä puhelut tai vaihda numeroa. Ei ole pakko olla missään yhteydessä.
Etkö osaa käyttää älypuhelinta. Turhat kyselijät pukataan mustalle listalle. Sielläpähän kuuntelevat tuuttailua.
Laskelmoivat että hoidat heidät ja huolehdit heidän asioistaan. Olet liian kiltti etkä uskalla saati halua loukata kertomalla todelliset mielipiteesi ja tunteesi. Laita viesti että nyt riittää ja pistät estot päälle. Kun ei vanhempien puhelu hälytä niin lakkaa stressaamasta.
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään kokemuksia? T. Ap
Monella on tuo kokemus siinä vaiheessa, kun vanhemmat eivät kunnolla pärjää ja syyllistävät siitä aikuisia lapsiaan, joilla on omakin perhe huolehdittavana töiden lisäksi ja etäisyys lapsuudenkotiin satoja kilometrejä.
Kun äiti itse oli 50 v. en kuullut hänestä juuri mitään. Nyt kun hän 80 v. soittelee jatkuvasti ja kaataa elämänsä katkeruudet niskaani... olemme etäisiä.
Ehdotan, että kun soittavat, vastaat tekstiviestillä, että et ehdi nyt puhua, mutta mikä hätänä?
Joka kerta.
Tuskin jaksavat niin pitkiä vuodatuksia kirjoittaa, sinä ahdistut vähemmän, mutta et torju heitä kokonaan.
Jos saat ohjattua kanssakäymisen tekstareihin, voit vähitellen pitkittää ja lyhentää vastaamista.
Samantapaisia kokemuksia. Miten voikin olla että ihmiset jotka mokasivat olla jo pikkulapsen vanhempia, koululaisen vanhempia, teinin vanhempia, nuoren aikuisen vanhempia, isovanhempia ja aikuisen lapsen vanhempia, mokaavat myös oman vanhuutensa ripustautumalla tähän aikuiseen lapseensa kynsin hampain? Roikkuvat kiinni tuollaisissa em. oudoissa puheluissa vaikka kyseinen lapsi kasvatettiin mahdollisimman itsenäiseksi ja riippumattomaksi? Niin nyt sen lapsen pitäisi aikuisena yhtäkkiä alkaa osata hoitaa omia vanhempiaan? Kun niistä itsestään ei turvalliseksi hoitajaksi sen lapsen elämän aikana koskaan ollut?
Tuon takia hankin kolme lasta päälle 40-vuotiaana: on hyvä alibi, miksen jouda vanhustenhoitoon.
Suosittelen samaa kaikille.
Läksyn lässyn lässyn ja mässyn mässyn mässyn.
Keksikää jo jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Tuon takia hankin kolme lasta päälle 40-vuotiaana: on hyvä alibi, miksen jouda vanhustenhoitoon.
Suosittelen samaa kaikille.
On vittumaista olla itse vanhana teinien mutsi.
Minulla olin 43 v, kuopus oli 9 v, ja minulla alkoi uusi nuoruus. Nyt olen kyysikymppinen, olisi hirveää jos kotona pyörisi kolme teiniä.
Minä hoidin asian niin, että ilmoitin, etten hoida asioitaan enkä puhu puhelimessa heidän kanssaan. Mutta minulla onkin aivot, toisin kuin sinulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon takia hankin kolme lasta päälle 40-vuotiaana: on hyvä alibi, miksen jouda vanhustenhoitoon.
Suosittelen samaa kaikille.
On vittumaista olla itse vanhana teinien mutsi.
Minulla olin 43 v, kuopus oli 9 v, ja minulla alkoi uusi nuoruus. Nyt olen kyysikymppinen, olisi hirveää jos kotona pyörisi kolme teiniä.
Minä hoidin asian niin, että ilmoitin, etten hoida asioitaan enkä puhu puhelimessa heidän kanssaan. Mutta minulla onkin aivot, toisin kuin sinulla.
Siis:
Minä olin 43 v, kuopus oli 19 v.
Rajoita yhteydenpitoa. Jos se ei heille käy, katkaise välit kokonaan.
Itse olen katkaissut jo 15v sitten välit vanhempiin. Sitä ennen varsinkin äitini yhteydenpito oli juuri tuollaista, vaativaa narsistin yhteydenpitoa. Minun piti olla aina tavoitettavissa häntä varten.
Myös minulla on traumataustaa ja vanhempani olivat lapsuudessani ja yhä edelleen rahattomia, epävakaita ja persoonallisuushäiriöisiä sadisteja.
Oli elämäni paras päätös kun lopulta katkaisin välit. En ole katunut päivääkään. Alussa toki oli syyllisyyttä ja muuta, mutta mitä enemmän aikaa kuluu, sitä selvemmin näen, että päätös oli aivan oikea. Sain elämäni jälleen takaisin ja aloin voida psyykkisesti huomattavasti paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon takia hankin kolme lasta päälle 40-vuotiaana: on hyvä alibi, miksen jouda vanhustenhoitoon.
Suosittelen samaa kaikille.
On vittumaista olla itse vanhana teinien mutsi.
Minulla olin 43 v, kuopus oli 9 v, ja minulla alkoi uusi nuoruus. Nyt olen kyysikymppinen, olisi hirveää jos kotona pyörisi kolme teiniä.
Minä hoidin asian niin, että ilmoitin, etten hoida asioitaan enkä puhu puhelimessa heidän kanssaan. Mutta minulla onkin aivot, toisin kuin sinulla.
Mulla on hyvät geenit ja kaikilla sama isä. Työskentelen teinien parissa ja niitä tulee pyörimään ympärillä joka tapauksessa vielä pitkään. :)
Vierailija kirjoitti:
Trolli!Vanhemille aikuinen lapsi tekee rajat kasvotuste,eikä omia ongelmia tällä itke. Jos rajt ei menen perille,herää kysymys ovatko he niin vanhoja että on alkava muistisairautta tai pällä jo keskivaiheen muistsairaus?Tosin alzmer tauti voi alkaa jopa 40 vuotiaana. Alzmerin taudin/ muistisairaan liiton sivuja voi maksutta lukea netissä .Valaisee vanhemman ihmisen käytöksen muttuminen ja takertuminen,kenties ilkeilykin?
Kunpa olisinkin trolli. Vanhempieni rajattomuus on kyllä ollut läsnä aina, eikä mikään uusi ja hiljattain ilmaantunut oire. Jos itselläsi ei ole ollut omien vamhempiensa kanssa ongelmia, niin hieno juttu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Rajoitat puhelinsoittoja ja tapaamisia. Muuta ulkomaille tai kauas heistä Suomessa.
Kiitos. Puheluja olen rajoittanut ihan niillä toimilla, joita ekassa viestissä kuvasin ja jotka eivät ole auttaneet. Toiselle paikkakunnalle olen onneksi muuttanut jo aikaa sitten, vaikka vanhemmat silloin yrittivät puhua minua ympäri.
Ap
ALOITTAJA ON VENÄJÄN TROLLI. Tunnistaa heti aloituksen perään tulleesta kysymyksestä. Kaikki venäjän aloitukset menee tuolla kaavalla.
Onhan tuo tuttua. Se on kontrollointia, manipulointia, alistamista. Olen samaa kokenut äidiltäni. Viilennät ne välit nyt ensin.
Äitini myös syyllistää. Mun pitäisi olla hänen taxinsa, seuralaisensa, neuvojansa jne. Myös lastani yrittää samoin konstein saada alistumaan. Kerroin sitten päin näköä äitille, että jos meidän eli lapseni ja minun väkejä alat sotkea niin otan virkavallan avukseni. Näin myös aion tehdäkin.
Eli rajat laitettava äidillesikin. Vanhemmiten vain pahenee tuo käytös. Uhkailee myös perinnöttä jättämisellä ja todella törkeyksiä latelee päin naamaa.
Muistihoitaja kutsuttava sosiaaliammattilaisen kanssa kylään äitille jossei ala käyttäytyä ihmismäisesti.
Vierailija kirjoitti:
Estä puhelut tai vaihda numeroa. Ei ole pakko olla missään yhteydessä.
Kiitos. Tähän on mahdollisesti mentävä, vaikka syyllistynkin. En vain jaksa tällaistakaan elämää. Ap
Onko kellään kokemuksia? T. Ap