Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ystäväni kokemus synnytysväkivallasta oli sen verran raju, että päätin, että en halua itse kokea sitä koskaan.
07.01.2023 |
Ei saanut sektiota, ei, vaikka kuinka yritti, viimeiseen hetkeen asti yritti saada sektion, mutta pakotettiin alatiesynytykseen, joka ei onnistunutkaan ja lopulta monen yrityksen jälkeen päädyttiin sittenkin sektioon. Kokemus oli todella ruma ja erittäin traumaattinen. JA TIEDÄN, että tämä EI OLE kokemus ainoaalaatuaan. Tiedän näitä olevan enemmänkin, saman tyyppisiä kokemuksia. En halua koskaan kokea tuollaista. Pahimmassa tapauksessa vaarantuu äidin ja/tai vauvan henki.
Kommentit (60)
Synnytystä hoitaville kätilöille se on vain arkipäivän työtä, joka toistuu päivästä toiseen. Olet yksi asiakas tuhansien joukossa. Mutta ensisynnyttäjälle kokemus on ainutkertainen.
Kätilölläkin voi olla huono päivä. Hän voi olla vaikka ahdistunut jostain henkilökohtaisesta syystä tai nukkunut huonosti yms. Nuo eivät kuulemma ole kellekään syy jäädä pois töistä - näin minulle on usein kerrottu - vaikka ne voivat vaikuttaa työsuoritukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Synnytystä hoitaville kätilöille se on vain arkipäivän työtä, joka toistuu päivästä toiseen. Olet yksi asiakas tuhansien joukossa. Mutta ensisynnyttäjälle kokemus on ainutkertainen.
Kätilölläkin voi olla huono päivä. Hän voi olla vaikka ahdistunut jostain henkilökohtaisesta syystä tai nukkunut huonosti yms. Nuo eivät kuulemma ole kellekään syy jäädä pois töistä - näin minulle on usein kerrottu - vaikka ne voivat vaikuttaa työsuoritukseen.
No tuota, kyllähän tuo on helvetisti isompi asia kuin kuitata asiakkaan ostokset kassalla ja tämä on tiedostettava ammattiin mentäessä.
Vierailija kirjoitti:
Synnytystä hoitaville kätilöille se on vain arkipäivän työtä, joka toistuu päivästä toiseen. Olet yksi asiakas tuhansien joukossa. Mutta ensisynnyttäjälle kokemus on ainutkertainen.
Kätilölläkin voi olla huono päivä. Hän voi olla vaikka ahdistunut jostain henkilökohtaisesta syystä tai nukkunut huonosti yms. Nuo eivät kuulemma ole kellekään syy jäädä pois töistä - näin minulle on usein kerrottu - vaikka ne voivat vaikuttaa työsuoritukseen.
En siis ole itse koskaan ollut kätilö, mutta ihmisiä hekin ovat.
Yhden kerran olen synnyttänyt ja silloin tosiaan huomasin tuon tunteen: täällä tämä tapahtuma on ammattilaisille tavallista arkea, vaikka itselle ainutkertainen.
Synnytyskokemukseni sinänsä ei ollut huono. Kerta jäi yhteen muista syistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää tehkö lapsia jos ette halua synnyttää niitä
Ai, että tällä vuosituhannella kokemus ei voisi olla mahdollisimman mukava? Keinot siihen olisi, mutta ei haluja mahdollistaa, joten ehkäisyn myötä moni jää lapsettomaksi. Suomi, sivistysvaltio tukahtukoot vauvakatoonsa. Ihan sama mulle, kun äideistä ei välitetä yhtään.
Ei ole kysymys mukavuudesta vaan siitä että vauvan kannalta alatiesynnytys on suositeltavaa siinä tapauksessa jos se onnistuu luonnollisesti.
Kannattaa silti muistaa, että suunnitellussa sektiossa vauvan vammautumisriski on minimaalinen toisin kuin alatiesynnytyksessä. Meillä ei ole olemassa kattavia tutkimustuloksia siitä, miten epäonnistunut synnytyskokemus vaikuttaa lapseen (on tutkittu vain yksittäisiä asioita, ei kokonaisuutta), mutta ollaan kovasti selittämässä, miten sektiolapsilla on enemmän ongelmia. Eurooppalaisittain tarkasteltuna näin ei ole, muualla sektio on yksi tapa saada lapsi maailmaan, Suomessa poikkeava ja vaarallinen asia, jota halutaan välttää, vaikka tästä syystä meillä vammautuu joka vuosi tuhansia lapsia.
ADHD-lapsi on harvoin saanut kymppiä edes syntyessään.
Mitä mututuntumaa nämä faktat on? Ensinnäkin sektiossa ja alatiesynnytyksessä on molemmissa omat riskinsä vauvalle. Sektiolapsi esim imaisee helpommin lapsivettä keuhkoihin synnytystavan vuoksi.
Toiseksi tuo ADHD väittämä on ihan puppua! Adhd ei näy apgar- pisteissä mitenkään. Adhd:n syntyyn ei vaikuta synnytystapa mitenkään, koska adhd on jo syntyessä. Se ei ole vamma ja sitä ei voi saada jälkikäteen. (Jos jonkun adhd parantuu ruokavaliolla, terapialla tms, silloin ei ollut kyse adhd:sta alunperinkään.)
En ollut tuo kenelle vastasit, mutta pakko kommentoida, kun joku noin itsevarmasti suoltaa tuollaista potaskaa, millä ei ole mitään tieteellistä perustaa.
Olen aina pelännyt synnytystä. Esikoista odottaessani otin neuvolassa puheeksi sektion mutta annoin helposti puhua itseni ympäri alatiehen.
39+5 sikiö todettiin kuolleeksi. Siinä vaiheessa oli turha anella sektiota, koska toki äidin piti kärsiä kaikki täysimääräisenä. Kivunlievitystä annettiin mutta kun piti alkaa ponnistaa, ei enää annettu mitään. Ponnistaminen kesti yli tunnin ja oli helvetin kivuliasta. Luulin repeäväni kahtia. Palkkioksi sain kuolleen vauvan. Tiedättehän "kyllä ne kivut kestää kun tietää minkä palkinnon saa". Tuo kokemus ei mitenkään lievittänyt synnytyspelkoani.
Seuraavalla kerralla aloitin sektiopuheet raskauden puolivälissä sairaalakäynneillä. "Katsotaan sitä sitten" oli aina vastaus. Samalla tavalla sanoo äiti lapselleen, jonka toivoo unohtavan pyyntönsä, johon hänellä ei ole aikomustakaan suostua. Viimein tuli siunattu perätila, jonka vuoksi sain sektiopäätöksen. Pyysin kirjausta, että tehtäisiin sektio vaikka vauva kääntyisikin oikein päin. Tähän suostuttiin. Vauva kääntyi oikein päin ja jouduin vielä kerran tappelemaan sektiosta toisen lääkärin kanssa.
Lapsi syntyi sektiolla ja toivuin siitä nopeasti. Mitään jälkivaivoja ei jäänyt. Seuraavalla kerralla jouduin pelkopolille keskustelemaan sektiosta. Lääkäri puhui kuin ensikertalaiselle, joka ei tiedä mistään mitään ja myöhemmin sain selville, että hän oli jopa valehdellut monessa kohtaa. Esim. sektiohaavat kuulemma tulehtuvat aina ja edellisellä kerralla minulla oli vain satumaisen hyvä tuuri, ettei se tulehtunut mutta tällä kertaa tulehtuisi varmasti ja joutuisin uudelleen sairaalaan.
Ei tulehtunut haava eikä tapahtunut muutakaan. Sitä paitsi niitä haavatulehduksia hoidetaan antibioteeilla ja harvoin joutuu sairaalaan sen vuoksi. Tuo lääkäri on kertonut lehdissä "parantavansa" 75% pelkopotilaista eli käännyttävänsä alatiehen. Varmasti parantaa kun suoltaa sektiosta valheita. Minua ei "parantanut".
Tämän jälkeen on tehty vielä kerran sektio ja se oli itsestäänselvyys. Siis yhteensä kolme sektiota eikä yhdenkään kohdalla toteutuneet ne uhkakuvat, joita minulle maalattiin. Ja minä halusin sektiot nimenomaan ensisijaisesti lasten vuoksi - jotta ne tulisivat elävinä ja terveinä ulos ja toissijaisesti oman kipuni vuoksi.
Jos joku sanoo, että sektion seuraukset voivat tulla esiin vasta paljon myöhemmin , niin niitä odotellessa. Viimeisimmästä sektiosta tulee helmikuun alussa 23 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastasyntynyt vauva otetaan hätääntyneeltä äidiltään ja heitetään teuraaksi, jotta ihmiset joita ei ole liikaa voivat lutkuttaa sille tarkoitetun maidon.
Vielä on olemassa biomassaa jota ei ole muutettu ihmisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Synnytystä hoitaville kätilöille se on vain arkipäivän työtä, joka toistuu päivästä toiseen. Olet yksi asiakas tuhansien joukossa. Mutta ensisynnyttäjälle kokemus on ainutkertainen.
Kätilölläkin voi olla huono päivä. Hän voi olla vaikka ahdistunut jostain henkilökohtaisesta syystä tai nukkunut huonosti yms. Nuo eivät kuulemma ole kellekään syy jäädä pois töistä - näin minulle on usein kerrottu - vaikka ne voivat vaikuttaa työsuoritukseen.
Mua ainakin henk. koht. vtuttais se, että tuun synnyttämään ekan lapseni, olen kovissa kivuissa ja mahd. jopa peloissani, ja hoitsu on sitä mieltä et hänellä on huono päivä tänään ja ei kiinnosta. Se nyt vaan ei voi mennä noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä mieltä niin pitkälle jalostettujen elukoiden lisääntymisestä, etteivät ne enää selviä siitä ilman avustusta?
Vierailija kirjoitti:
Lopulta lapsi vammautuu ja ilon sijaan perheellä on koko loppuelämä pelkkää surua. CP-vamma syntyy yleensä vasta synnytyksessä eli täysin terve lapsi vammautetaan, koska etenkin kätilöiden mielestä alatiesynnytys on äidille ja lapselle voimaannuttava kokemus.
Ja hapenpuute aiheuttaa myös nepsyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluaa sektion, se kuuluu kertoa ensimmäisellä neuvolakäynnillä. Seuraavalla jatkaa jne. Jos neuvolahenkilö ei itse ota asiaa puheeksi, pyydetään lähete pelkopolille. Sitä kautta tulee lähete synnytystapa-arvioon ja raskauden ollessa tietyssä vaiheessa saadaan sektioaika.
Asiat suunnitellaan ja pohjustetaan kunnolla. Ja pyydetään oikeassa järjestyksessä, oikeilta henkilöiltä.
Mulla jäi esikoinen ainoaksi hirveän synnytyssaisaalakokemuksen jälkeen. Hyvä ettei kuoltu molemmat, kun minut hylättiin ponnistamaan vuoronvaihtopalaverin ajaksi. Jäätiin siis miehen kanssa ihan kaksin pitkäksi aikaa, ja lapsi oli jumissa.
Myös olisin halunnut sektion ja painostettiin alatiehen. Lapsi oli tosi iso ja isopäinen, ja minä ensisynnyttäjä.
Repesin niin että meni pidätyskyky, tuli laskeuma, mitä ei kolme gyneä huomanneet. Vasta kymmenen vuotta myöhemmin lopulta sain avun yksityiseltä ja pääsin leikkaukseen.
Nämä kun alkuun laitettaisiin kuntoon, voisi syntyvyys nousta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa sektion, se kuuluu kertoa ensimmäisellä neuvolakäynnillä. Seuraavalla jatkaa jne. Jos neuvolahenkilö ei itse ota asiaa puheeksi, pyydetään lähete pelkopolille. Sitä kautta tulee lähete synnytystapa-arvioon ja raskauden ollessa tietyssä vaiheessa saadaan sektioaika.
Asiat suunnitellaan ja pohjustetaan kunnolla. Ja pyydetään oikeassa järjestyksessä, oikeilta henkilöiltä.
Just näin. Se aiemmin kommentoinut joka sai lähetteen keskussairaalan pelkopolille jo raskauden alkuvaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Synnytystä hoitaville kätilöille se on vain arkipäivän työtä, joka toistuu päivästä toiseen. Olet yksi asiakas tuhansien joukossa. Mutta ensisynnyttäjälle kokemus on ainutkertainen.
Kätilölläkin voi olla huono päivä. Hän voi olla vaikka ahdistunut jostain henkilökohtaisesta syystä tai nukkunut huonosti yms. Nuo eivät kuulemma ole kellekään syy jäädä pois töistä - näin minulle on usein kerrottu - vaikka ne voivat vaikuttaa työsuoritukseen.
Lapsellista kuvitella, että joillain on oikeus näyttää henkilökohtaisten ongelmien aiheuttaman vit*tuksen tilanteessa kuin tilanteessa. Ne ongelmat eivät katoa sillä märehtimisellä ja ihmisten kaltoinkohtelulla. Ja töissä olet ammattilainen, tuli mikä tuli. Vai voiko kirurgikin leikellä mitä sattuu, kun hänellä on huono päivä? Ei, ettekä voi te kätilöt, hoitajat, tai yhtään kukaan, edes Alepan kassat. Töissä ollessa pidetään kiinni ammattimaisesta asenteesta ja käytöksestä. Potilaat eivät ole teidän nyrkkeilysäkkejänne tai terapeuttejanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aina pelännyt synnytystä. Esikoista odottaessani otin neuvolassa puheeksi sektion mutta annoin helposti puhua itseni ympäri alatiehen.
39+5 sikiö todettiin kuolleeksi. Siinä vaiheessa oli turha anella sektiota, koska toki äidin piti kärsiä kaikki täysimääräisenä. Kivunlievitystä annettiin mutta kun piti alkaa ponnistaa, ei enää annettu mitään. Ponnistaminen kesti yli tunnin ja oli helvetin kivuliasta. Luulin repeäväni kahtia. Palkkioksi sain kuolleen vauvan. Tiedättehän "kyllä ne kivut kestää kun tietää minkä palkinnon saa". Tuo kokemus ei mitenkään lievittänyt synnytyspelkoani.
Seuraavalla kerralla aloitin sektiopuheet raskauden puolivälissä sairaalakäynneillä. "Katsotaan sitä sitten" oli aina vastaus. Samalla tavalla sanoo äiti lapselleen, jonka toivoo unohtavan pyyntönsä, johon hänellä ei ole aikomustakaan suostua. Viimein tuli siunattu perätila, jonka vuoksi sain sektiopäätöksen. Pyysin kirjausta, että tehtäisiin sektio vaikka vauva kääntyisikin oikein päin. Tähän suostuttiin. Vauva kääntyi oikein päin ja jouduin vielä kerran tappelemaan sektiosta toisen lääkärin kanssa.
Lapsi syntyi sektiolla ja toivuin siitä nopeasti. Mitään jälkivaivoja ei jäänyt. Seuraavalla kerralla jouduin pelkopolille keskustelemaan sektiosta. Lääkäri puhui kuin ensikertalaiselle, joka ei tiedä mistään mitään ja myöhemmin sain selville, että hän oli jopa valehdellut monessa kohtaa. Esim. sektiohaavat kuulemma tulehtuvat aina ja edellisellä kerralla minulla oli vain satumaisen hyvä tuuri, ettei se tulehtunut mutta tällä kertaa tulehtuisi varmasti ja joutuisin uudelleen sairaalaan.
Ei tulehtunut haava eikä tapahtunut muutakaan. Sitä paitsi niitä haavatulehduksia hoidetaan antibioteeilla ja harvoin joutuu sairaalaan sen vuoksi. Tuo lääkäri on kertonut lehdissä "parantavansa" 75% pelkopotilaista eli käännyttävänsä alatiehen. Varmasti parantaa kun suoltaa sektiosta valheita. Minua ei "parantanut".
Tämän jälkeen on tehty vielä kerran sektio ja se oli itsestäänselvyys. Siis yhteensä kolme sektiota eikä yhdenkään kohdalla toteutuneet ne uhkakuvat, joita minulle maalattiin. Ja minä halusin sektiot nimenomaan ensisijaisesti lasten vuoksi - jotta ne tulisivat elävinä ja terveinä ulos ja toissijaisesti oman kipuni vuoksi.
Jos joku sanoo, että sektion seuraukset voivat tulla esiin vasta paljon myöhemmin , niin niitä odotellessa. Viimeisimmästä sektiosta tulee helmikuun alussa 23 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Mulla jäi esikoinen ainoaksi hirveän synnytyssaisaalakokemuksen jälkeen. Hyvä ettei kuoltu molemmat, kun minut hylättiin ponnistamaan vuoronvaihtopalaverin ajaksi. Jäätiin siis miehen kanssa ihan kaksin pitkäksi aikaa, ja lapsi oli jumissa.
Myös olisin halunnut sektion ja painostettiin alatiehen. Lapsi oli tosi iso ja isopäinen, ja minä ensisynnyttäjä.
Repesin niin että meni pidätyskyky, tuli laskeuma, mitä ei kolme gyneä huomanneet. Vasta kymmenen vuotta myöhemmin lopulta sain avun yksityiseltä ja pääsin leikkaukseen.Nämä kun alkuun laitettaisiin kuntoon, voisi syntyvyys nousta.
Nykyisin lapset ovat todella isoja, koska meillä on länsimaissa tarvittavan ravitsevaa. Sitä en tiedä, onko ihmisten lajikehitys onnistunut suurentamaan naisten synnytysteitä samanaikaisesti. Tuskin. Tämän vuoksi todellakin pitäisi antaa sektio sitä kaipaaville.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla jäi esikoinen ainoaksi hirveän synnytyssaisaalakokemuksen jälkeen. Hyvä ettei kuoltu molemmat, kun minut hylättiin ponnistamaan vuoronvaihtopalaverin ajaksi. Jäätiin siis miehen kanssa ihan kaksin pitkäksi aikaa, ja lapsi oli jumissa.
Myös olisin halunnut sektion ja painostettiin alatiehen. Lapsi oli tosi iso ja isopäinen, ja minä ensisynnyttäjä.
Repesin niin että meni pidätyskyky, tuli laskeuma, mitä ei kolme gyneä huomanneet. Vasta kymmenen vuotta myöhemmin lopulta sain avun yksityiseltä ja pääsin leikkaukseen.Nämä kun alkuun laitettaisiin kuntoon, voisi syntyvyys nousta.
Nykyisin lapset ovat todella isoja, koska meillä on länsimaissa tarvittavan ravitsevaa. Sitä en tiedä, onko ihmisten lajikehitys onnistunut suurentamaan naisten synnytysteitä samanaikaisesti. Tuskin. Tämän vuoksi todellakin pitäisi antaa sektio sitä kaipaaville.
Tätäkin olen joskus miettinyt. Kohdun suu avautuu 10cm, mikä tarkoittaa, että siitä mahtuu kunnialla tulemaan 31,4cm ympärysmittainen pää. Päät ovat kuitenkin 33-35cm ja enemmänkin. Miksi viisas luonto ei ole ottanut tätä huomioon? Ainahan hehkutetaan kuin luonto on järjestänyt tämän synnytystavan - miksei evoluutio sitten ole tehnyt tehtäväänsä?
Minulla esikoisen synnytys pitkittyi, kun keho meni ihan shokkiin, koska väkisin pumpatiin koko keho täyteen oksitosiinia. En koskaan ymmärtänyt miksi sitä synnytystä piti lääkkeellisesti kiirehtiä. Ponnistamisen tarvetta ei koskaan tullut ja vielä yritettiin imukupilla väkisin. Vihdoin lääkärit tajusivat ettei se sieltä alakautta tule ja sektioon. Onneksi näin, koska vauva oli reilun kokoinen ja napanuora kaulan ympärillä.
Toinen oli perätilassa ja todettu ettei alakautta ehkä kannata yrittää ellen itse sitä vaadi.. No eipä käynyt mielessäkään haluta. Silti sairaalassa toinen lääkäri mietti synnytyksen jo alettua, että yritetäänkö kuitenkin alakautta. Ei todellakaan. Mikä siinä on että vedätetään ihan viime metreille asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää tehkö lapsia jos ette halua synnyttää niitä
Ai, että tällä vuosituhannella kokemus ei voisi olla mahdollisimman mukava? Keinot siihen olisi, mutta ei haluja mahdollistaa, joten ehkäisyn myötä moni jää lapsettomaksi. Suomi, sivistysvaltio tukahtukoot vauvakatoonsa. Ihan sama mulle, kun äideistä ei välitetä yhtään.
Ei synnytyksen kuulu olla mahdollisimman mukava, sen kuuluu olla mahdollisimman turvallinen ennen kaikkea sille syntyvälle lapselle. Alatiesynnytyksen edut ovat kiistattomat, sektio sitten jos edellinen ei oikeesti onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveää että pakotetaan synnyttämään ilman suostumusta.!
Lienee aika vähissä tapaukset, jossa nainen rais.ka ta an ja sitten van git aan kellariin yhdeksäksi kuukaudeksi. Suomessa kuitenkin on aikalailla vapaa ehkäisy ja vapaa aborttioikeus, joten tapaukset jossa joku tahtomattaan on loppuun asti raskaana ovat hyvin harvinaisia.
Alue: Aihe vapaa
Okei m54