Onko "oma syy", jos ei herätä muissa ihmisissä empatiaa tai kiinnostusta?

Jotenkin olen alkanut ajattelemaan näin. Minulla on aina ollut ystäviä, sisaruksiakin 3.
Viime kuukausina olen havahtunut siihen, että minä olen aina se, joka ottaa yhteyttä. Tai jos joskus harvoin ystäväni ottaa yhteyttä, hän ei kysy mitä minulle kuuluu, vaan haluaa purkaa omaa sydäntään.
Vähäsen ontto olo, kun ajattelen, miten vähän minun asiani ketään kiinnostaa. Ole pari kertaa yrittänyt keroa huolistani jollekin ystävistäni, mutta nopeasti on puhe kääntynyt muihin asioihin.
Miten oppisin elämää se asian kanssa, että minun on pärjättävä ilman kuuntelijaa?
Pakkohan minussa on jotain vialla olla, olenko niin tylsä tai turha, ettei kukaanviitsi kuunnella huoliani? En edes kovin usein ole rasittanut ihmisiä asioillani.