Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Downshiftaus-kokemuksia?
06.01.2023 |
Olen viisikymppinen akateeminen, pitkän kansainvälisen uran tehnyt ja kohta täysin loppuunpalanut asiantuntija. Vihaan sydämeni pohjasta työtäni, jolla ei ole mitään merkitystä. Työpaikan vaihto ei muuta mitään, tarjolla on samaa p:tä eri paketissa.
Stressiä on ollut yli vuosikymmenen verran. Lisäksi jatkuvaa matkustelua ja tämä näkyy kropassa. Kiloja kertyy, mikään ei tuota enää iloa ja vapaa-ajallani olen jo täysin passivoitunut, enkä esim näe kavereita tai sukulaisia, koska en vain jaksa. Ero on tietenkin jo tullut. Työpaikkalääkärin mukaan kärsin keskivaikeasta masennuksesta, itse olen sitä mieltä että olen vain väsynyt ja pettynyt valintoihini.
Ennen kaikkea tätä nykymaailman hulluutta (covid, Ukraina jne) olin jo aika valmis jättämään kaiken tämä taakseni. Nyt päätös on vaikeampi. Lapsista pitäisi huolehtia vielä vajaat 10 vuotta ja yksinhuoltajana ei ole luksusta hypätä tyhjän päälle.
Olen siitä onnellisessa tilanteessa että olen suhteellisen säästäväinen ihminen enkä tarvitse elämääni luksusta. En siis kärsi siitä, jos en saa uutta autoa, ulkomaanmatkoja, tai kalliita merkkivaatteita. Nautin enemmän ajastani metsässä, eväsretkillä, lasten kanssa jne. Säästöjä olisi sen verran että voisin käyttää esim 3-5 vuotta uudelleenkouluttautumiseen, tai perustaa yrityksen. Uskallus vain puuttuu.
Tilanne on inhottava, koska tiedän tekeväni väärin itseäni ja läheisiäni kohtaan, kun vain haen turvallisuutta tilinauhasta. Aina ajattelen, että jos vielä viisi vuotta kestän, niin sitten voisin ehkä uskaltaa tehdä jotain muuta. Jonain päivänä tätä aikaa ei enää ole, tai mikä pahinta terveys pettää ja tiedän että tulen katkerasti katumaan valintojani, jotka olen uran takia tehnyt.
Kysyisin siksi kokemuksia vastaavassa tilanteessa olleilta ihmisiltä. Olitko tyytyväinen ratkaisuun ja miten käytännössä toteutit tämän? Kannattaisiko tällaiseen muutokseen hankkia ihan apua, vai räpiköidä sen läpi itse?
(Kun luen mitä itse ylle kirjoitin, niin tilanne vaikuttaa lähes mielenvikaiselta. Elämä valuu hukkaan, mutta uskallus muutokseen puuttuu). YT-neuvottelut ja niistä seuraava vähintään vuoden irtisanomispaketti voisi olla lähes lottovoitto tilanteessani, kun tarkemmin ajattelee.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Jos oma taloudellinen tilanne on sellainen, että on mahdollista tehdä vain osa-aikaisesti työtä ja silti elellä mukavasti, siitä vain. Jos taas oma taloudellinen tilanne ei mahdollista moista, ei downshiftaaminen onnistu. Ei kai tämä sen ihmeempää ole?
Useinkaan oravanpyöräaloilla ei ole mahdollisuus osa-aikatyöhän, ja tuskin ap haluaa kaupan kassalle tai varastoon, eikä häntä sellaiseen hommaan otettaisikaan tuolla työhistorialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että mulla olisi kapasiteettia käytettäväksi johonkin isompaan ja hyödyllisempään, vaikka nykyinen työni terveydenhuollossa hyödyllistä onkin.
Sinä, joka kirjoitit näin pitkässä kommentissa ekalla sivulla. et taida downshiftausta harkita, jos tavoitteena on vielä jotain isompaa ja hyödyllisempää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oma taloudellinen tilanne on sellainen, että on mahdollista tehdä vain osa-aikaisesti työtä ja silti elellä mukavasti, siitä vain. Jos taas oma taloudellinen tilanne ei mahdollista moista, ei downshiftaaminen onnistu. Ei kai tämä sen ihmeempää ole?
Useinkaan oravanpyöräaloilla ei ole mahdollisuus osa-aikatyöhän, ja tuskin ap haluaa kaupan kassalle tai varastoon, eikä häntä sellaiseen hommaan otettaisikaan tuolla työhistorialla.
Oravanpyöräaloilla ei tosiaankaan ole mahdollista osa-aikahommiin. Jos olisi, ei ehkä tarvitsisi hypätä pois.
Jäin pois työstä vuosituhannen lopussa nelikymppisenä erittäin hyväpalkkaisesta työstä, kun sain kohtuu suuren perinnön. Perintörahat riittivät mukavasti aina eläkeikään asti, koska muutin radikaaalisti kulutustapojani, tosin jäi muutama kallis tapa, joista en raaskinut luopua. Vaikka eläkettäkin oli kertynyt hyväpalkkaisesta työstä aika mukavasti, niin näiden kalliiden harrastusten/tapojen takia teen nyt eläkkeellä vielä muutaman viikon töitä vuodessa (palkka tästä on riittävän hyvä rahoittamaan nuo kalliit harrastukset).
Jäi mietityttämään, että ap on viisikymppinen ja lapsista pitää huolehtia vielä 10 vuotta. Downshiftaaminenkaan ei taida olla se, mitä todella ajattelee tekevänsä, koska miettii uudelleen kouluttautumista. Itse downshiftaan, ainakin osittain. Minulla oli mahdollisuus pitkän työrupeaman jälkeen jäädä varhaiseläkkeellee 57 v. Lisäksi oli yksityinen itse maksettu eläke, josta tulee nätti summa kuukausittain tilille. Työeläkkeestä menetin 18% lähtiessäni 57 v. eläkkeelle, mutta se ei paljon paina asiassa. Eläkkeet yht. 3 tonnia tällä hetkellä. Muutin toiseen maahan josta ostin Toscanan kukkuloilta ok-talon. Hoitelen kasvimaata ja puutarhaa, elän ikäänkuin kesämökkielämää kautta vuoden. Lämmitän puilla, säilön ja kerään sieniä, marjoja sekä villiyrttejä ym. Ekologia on tärkeä juttu itselleni. Auto on pakko olla, joten downshiftaaminen on osittaista sen takia. Yksin leskenä päädyin tähän, lapset asuvat kaukana eri maissa ja pärjäävät hyvin. Välillä kyläilläänkin eli he tulevat luokseni. Itse sain työelämässä jo matkustuksesta niin tarpeekseni, etten lentokoneisiin enää astu jalallani. Työrupeama myös tehty ulkomailla joten eläkkeeni ei tule Suomesta. Minua on kohdeltu niin työelämässä kuin täällä Toscanassakin erittäin hyvin. Olen onnellinen valinnoistani, ne menivät aika nappiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli 30 vuotta uraa takana ja olin todella kyllästynyt työhöni, joka olisi muuten edelleen mielenkiintoista, mutta työmäärä ja kiire ovat pilanneet sen. Olin saanut vuosien aikana vastuuta, mutta ne olivat nykytermien mukaan hiljaisia ylennyksiä, joista ei saanut parempaa palkkaa. Palkka oli jo muuten ihan ok, koska olin saanut kaikki ikälisät ja nousukausien korotukset. Pari kertaa olin myös saanut pyytämäni henkilökohtaisen palkankorotuksen.
Aloin vähentämään työkuormaani sanoutumalla irti niistä vastuualueista, joita olin vuosien aikanan saanut. Näihin palkattiin kolme uutta tekijää firmaan. Oma palkka ei luonnollisesti laskenut, koska ei se ollut noussutkaan noista vastuista. Sitten aloin tekemään esimerkkilaskelmia lyhennetystä työajasta ja optimaalinen tuntui olevan 60% työaika. Veroprosentti tippui reilusti ja nettotuloissa muutos oli aika mitätön.
Nyt teen vain kolmepäiväistä työviikkoa ja pidän neljä päivää vapaata. Tuossa ajassa jo kerkeää tulla vähän töitä ikävä, mutta kun menee töihin niin nopeasti muistuu mieleen miksi sieltä halusi pois. Sitten on mukana lähteä taas viettämään pitkää viikonloppua. Nyt kun vapaa-aikaa on niin paljon, olen ajatellut perustaa firman. Ehkä se jossain vaiheessa tuottaa sen verran rahaa että voin sanoa itseni irti lopullisesti palkkatyöstä. Pitää tosin odotella tuo YEL hössötys että miksi se menee. Jääkö firma sittenkin perustamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kokemusta. Downshiftasin yli 10v perheeseeni keskittyen. Paluu entiseen ammattiin ei enää onnistunut, sillä työelämässä ei suosita downshiftaajia. Uuden opiskelu tökkii ja jätän opinnot kesken.
Onneksi on varaa downshiftata vielä tarvittavat vuodet ennen kuin alan nostaa eläkevakuutuksesta rahaa. Jään eläkkeelle 7v ennen vanhuuseläkkeen alkamista.
En vaihtaisi missään tapauksessa downshiftaukseen käyttämääni aikaa työhön, jossa palkkani oli yli 100 000 euroa vuodessa. Sen verran stressaavaa työ sillä tasolla on.
Uranvaihdos on työläs ja ei kokemukseni mukaan onnistu. Itsestäni tuli työtön kun lähdin itseäni etsimään. Työttömänä en saa enää työtä. Ehkä voisit vähentää vaan tunteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oma taloudellinen tilanne on sellainen, että on mahdollista tehdä vain osa-aikaisesti työtä ja silti elellä mukavasti, siitä vain. Jos taas oma taloudellinen tilanne ei mahdollista moista, ei downshiftaaminen onnistu. Ei kai tämä sen ihmeempää ole?
Useinkaan oravanpyöräaloilla ei ole mahdollisuus osa-aikatyöhän, ja tuskin ap haluaa kaupan kassalle tai varastoon, eikä häntä sellaiseen hommaan otettaisikaan tuolla työhistorialla.
Miksei voisi ottaa töissä rennommin. Tekee vain sen mikä on pakko.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsin elämän realiteetit jo opiskeluaikoina. Jäin kotipaikkakunnalle, josta ostin nykyrahassa noin 25000e maksaneen rivitalo yksiön. En tehnyt lapsia. Olen säästänyt tuhansia kun ei ole ollut velkaa, lapsia, eikä autoa. Nyt teen kesät keikkatyötä Suomessa ja talvet olen Espanjassa.
- lähihoitaja
Ihana kuulla tällaisiakin elämänpolkuja. Valinnat pitää tehdä niin että on itse tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jäi mietityttämään, että ap on viisikymppinen ja lapsista pitää huolehtia vielä 10 vuotta. Downshiftaaminenkaan ei taida olla se, mitä todella ajattelee tekevänsä, koska miettii uudelleen kouluttautumista. Itse downshiftaan, ainakin osittain. Minulla oli mahdollisuus pitkän työrupeaman jälkeen jäädä varhaiseläkkeellee 57 v. Lisäksi oli yksityinen itse maksettu eläke, josta tulee nätti summa kuukausittain tilille. Työeläkkeestä menetin 18% lähtiessäni 57 v. eläkkeelle, mutta se ei paljon paina asiassa. Eläkkeet yht. 3 tonnia tällä hetkellä. Muutin toiseen maahan josta ostin Toscanan kukkuloilta ok-talon. Hoitelen kasvimaata ja puutarhaa, elän ikäänkuin kesämökkielämää kautta vuoden. Lämmitän puilla, säilön ja kerään sieniä, marjoja sekä villiyrttejä ym. Ekologia on tärkeä juttu itselleni. Auto on pakko olla, joten downshiftaaminen on osittaista sen takia. Yksin leskenä päädyin tähän, lapset asuvat kaukana eri maissa ja pärjäävät hyvin. Välillä kyläilläänkin eli he tulevat luokseni. Itse sain työelämässä jo matkustuksesta niin tarpeekseni, etten lentokoneisiin enää astu jalallani. Työrupeama myös tehty ulkomailla joten eläkkeeni ei tule Suomesta. Minua on kohdeltu niin työelämässä kuin täällä Toscanassakin erittäin hyvin. Olen onnellinen valinnoistani, ne menivät aika nappiin.
Omituinen ajatus, että downshiftaaminen jotenkin sulkisi pois uudelleenkouluttautumisen? Ei downshiftaus tarkoita sitä että jätetään työt ja aletaan vetämään lonkkaa. Ainakin itselleni tämä tarkoittaisi työn määrän vähentämistä ja poistumista pahaa oloa aiheuttavasta oravanpyörästä. Valtaosa töistä vaatii koulutusta, enkä usko että ap olisi vaihtamassa asiantuntijatyötä Alepan kassaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että mulla olisi kapasiteettia käytettäväksi johonkin isompaan ja hyödyllisempään, vaikka nykyinen työni terveydenhuollossa hyödyllistä onkin.
Sinä, joka kirjoitit näin pitkässä kommentissa ekalla sivulla. et taida downshiftausta harkita, jos tavoitteena on vielä jotain isompaa ja hyödyllisempää?
Ilmaisin ehkä itseäni vähän epäselvästi. 😀 Kyllä haluaisin väsyttävästä ja turhalta tuntuvalta työelämästä pois. Ei minua stressaa eikä väsytä se oikean ja järkevän työn tekeminen. Minusta osa elämän mielekkyydestä on siinä että voi tehdä jotain hyödyllistä ja järkevää. Työelämässä stressaa sen sijaan se kaikki muu, mihin työajasta ja omasta energiasta enin osa menee.
Olen hyvin väsynyt sompailemaan pitkää työmatkaa ja olen hyvin väsynyt jatkuvasti sairastelemaan flunssaa saati kaikkea muuta ikävempääkin infektiotautia, joille väkisinkin altistuu kun on ihmisten kanssa paljon lähikontakteissa. Pelkän sairasloman lisäksi jatkat vielä jonkin aikaa toipilaana ja energiat menee helposti arjesta selviämiseen. Olen hyvin väsynyt siihen aina lisääntyvään tyhmään byrokratiaan, ja olen myös hyvin väsynyt paikkomaan työkavereitani ja siihen, että omien töiden lisäksi täytyy toimia jatkuvana helpdeskinä mitä eriskummallisimpiin asioihin. Koska olen lempeäksi ja tunnolliseksi tunnettu ihminen, minulta myös kysytään apua siksi, että juuri minulta uskalletaan kysyä.
Ei minulla mitään olisi sitä vastaan, että tekisin mielekästä ja hyödyllistä työtä omilla ehdoillani. Tykkään opiskella ja oppia uusia asioita ja olen osaava, lahjakas ja oppivainen. Koen, että olen kuitenkin suhteellisen nuori ihminen ja jos tulen sukuuni, minulla on vielä vuosikymmeniä aikaa olla työkykyinen. En oikein osaisi kuvitella viettäväni elämääni tekemättä mitään, ennemminkin haluaisin jo tässä keski-iässä keskittyä olennaiseen mukaanlukien oman hyvinvointini. Turhat lillukanvarrret jättäisin mielelläni väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko lisää kokemuksia? Kevät tulee ja tuntuu, että haluan muuttaa mökille erakoksi pysyvästi. Työelämä ajaa mut loppuun.
Tässä pitää miettiä miten paljon oikeasti haluaa vapautta. Vapaudelle ei voi asettaa hintalappua, ja elämisen aikaa ei voi ostaa rahalla. Itse koin etten ollut vapaa niin kauan kunnes pääsin irti aamujen pakkoheräämisestä kello 5 aikaan, jonkun kasvottoman tyhjänpäiväisen suuryhtiön vuoksi, joka sai minut vain voimaan pahoin.
Mites ap.lle kävi?
Mä oon nelikymppinen perheenäiti, ajattelin haistattaa asialliset v#tut 40 h / viikko työelämälle ja alkaa osa-aikasiivoojaksi. Menot pienet ja pääomatulojakin on, joten taloudellista tarvetta itsensä rääkkäämiselle työssä ei ole.
Purran ja Orvon kyykytystalkoot myös myötävaikuttivat päätökseeni. Tunkekaa tuottavuus p€rseeseenne.
Olen 51-vuotias ja saimme ensimmäisen lapsen kun minä olin 46-vuotta ja toisen kun olin 50-vuotta. Perheen perustaminen on todella rankkaa kun tulee ikää vaikka olisi miten hyvä kunto.
Sairastuin suorittamiseen ja nyt tuli päätös erosta kesällä ja viime marraskuussa muutin omaan asuntooni ja lapset asuvat äidillä. Näen lapsia kolme kertaa viikossa.
Olen jo aiemmin miettinyt miten tätä hulluutta jaksaa mutta monesti itselleni sanonut, että pitää vaan yrittää ja puskea mutta lopussa tuli vaan seinä vastaan että en enää jaksa. Oravanpyörä töissä 8 tuntia ja ei saa siitä mitään iloa ja kotia päästessäni on vain aivan puhki ja väsynyt. Teet vain tulosta toiselle. Kivat työkaverit eivät auta jos työnkuva on sata lasissa joka päivä.
Ja nyt olen ollut vain osa-aikaisesti taksikuskina. Kuskin homma ei stressaa ollenkaan. Kuluja ei itselläni ole paljon mutta luottokorttivelkaa hieman.
Voisin miettiä downshiftaamista vielä vähän pidemmälle ja mahdollisesti hakea omaishoitajuutta ja hoitaa vanhaa isääni hänen kotonaan. Toki omat lapset vielä pieniä niin tarvitsevat vielä isääkin. Meillä on vähän tämä perinne suvussa että hoidetaan vanhukset kotona ainakin isäni puolella. Ketään ei ole sysätty vanhainkotiin.
Omaishoidossa säästyisi itselläni rahaa jos asuisin isäni luona. Siitä saisi jonkin korvauksen ja ehtona näissä on päivittäinen hoitaminen.
Nykyään menee jo paremmin erosta huolimatta.
Alue: Aihe vapaa
Jäin pois töistä 56-vuotiaana. Tämä oli mahdollista itse maksamani eläkesäästön avulla. Lisäksi olin töissäollessani säästänyt jonkin verran rahastoihin ja maksanut oman asunnon joten asumiskulut ovat edulliset. En ole ilmoittautunut työttömäksi koska saisin koulutukseni vuoksi kyllä töitä enkä jaksaisi mitään työnhakurumbaa. Näin on parempi koska pärjään kuitenkin rahalla jonka olen itselleni budjetoinut. Asiaa tietysti helpottaa se että lapsia ei ole ja eläkkeellä olevan miesystävän kanssa harrastetaan edullisia asioita. Hänellä on kesämökki joka on henkireikänä meille molemmille, toki osallistun siellä töihin sekä matkakuluihin ja ruokaan. Vaatteita ei tule enää paljon hankittua koska kaapit pursuavat työaikansa ostettua, onneksi ajatonta, edustusvaatetta, toki ulkoilu- ja kotivaatteita joutuu silloin tällöin hankkimaan. Ruokaa laitetaan itse, välillä käydään lounailla myös ulkona. Leivotaan itse, autoa ei ole itselläni mutta osallistun miehen auton kuluihin jonkun verran. Nautin joka aamusta kun ei tarvitse lähteä töihin ja verenpainelääkityskin on jo historiaa. Jos vaan taloudellisesti pystyt jäämään pois oravanpyörästä niin suosittelen lämpimästi. Sitä hämmästyin itsekin kun huomasin miten vähällä pärjään. Työaikana sain matkustella tarpeeksi joten kaukomaillekaan ei ole kaipuuta.