Lue keskustelun säännöt.
Suomalaiset hurahtivat lääkkeeseen, jolla paino putoaa huimasti Leena, 58, paljastaa nyt villityksen varjopuolen
06.01.2023 |
Ei voi olla niin, että jos joku normaalipainon rajoilla oleva haluaa laihduttaa 15 kiloa ja hänellä sattuu olemaan kukkaro kunnossa, lääkettä ei riitä meille sitä tarvitseville, sanoo vantaalainen Leena Vuorio. https://www.is.fi/terveys/art-2000009308831.html
Kommentit (163)
Hyvä dokumentti lihavuuspandemiasta :
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse läskinä aloitin laihduttamaan pari vuotta sitten muuttamalla ruokavalion ja liikuntaa lisäämällä. Se vaatii itsekuria ja sitä, että ottaa sitä omaa aikaa.
Aloin syömään terveellisemmin, pienensin annoskokoja, enkä santsannut enää. Hikiliikuntaa aloin ensin harrastamaan joka toinen päivä 45 min ja pikkuhiljaa sitten tihensin tahtia kun kroppa alkoi kestämään sitä paremmin.
Päätin, että sallisin itselleni kerran viikossa yhden herkuttelupäivän, jolloin voin syödä rasvaista ja sokerista herkkua. Se on pitänyt, eikä enää tee niin paljon edes mieli rasvaista mättöä.
Kahdessa vuodessa olen tiputtanut 32 kiloa painoa pois ja nyt olen ihan eri ihminen ja voin paljon paremmin.
Perheelliselle tällainen vaatii sitä, että puoliso ja lapset ymmärtää ja tukee prosessissa. Lasten on tiedostettava, että terveyden vuoksi vanhemman on vain lähdettävä liikkumaan, vaikka olisi muutakin puuhaa. On siis oltava tässä itsekäs. Perheessä voi olla myös erilainen ruokailurytmi ja eri aterioita.
Ja jos tämä vaatii sen ruman liikuntavälineen ostoa ja sijoittamista sisälle, niin puolison on se kestettävä vaikka se hyppää sisustuksessa silmille.
Parhaassa tapauksessa koko perhe alkaa syömään yhtä terveellisesti ja lisää liikuntaa kuten se laihduttaja.
Laihduttaminen läskeistä pois ei ole varmasti helppoa kenellekään. Se vaatii sitä tahtoa ja itsekuria, joka voi ulkopuoliselle näyttäytyä myös itsekkyytenä. Palkinto prosessissa on kuitenkin sen verran hyvä, että siinä jää voiton puolelle.
Hyvä että liikut ja olet muuttanut elämäsi suuntaa.
Se ei silti oikeuta olemaan mikään diktaattori. Kannattaa muistaa olla myös mukava ihminen. Perhe ei saa siitä mitään, jos yksi hampaat irvessä terveysintoilee "jotta saatte pitää minut pidempään".
Yhteiset ateriat ovat perheelle tärkeitä. Yksittäiset herkkupäivät on vähän huono juttu. Se vääristää suhdetta ruokaan. Herkkuja voi syödä jälkiruokana joskus. Hammaslääkärikin kiittää. Siinä näyttää myös lapsille hyvää esimerkkiä.
Dm1X kirjoitti:
DM1 täällä. Itsekin olen kamppaillut insuliiniresistenssin kanssa. Heti huomaa, jos ei liiku ja antaa painon nousta, insuliinimäärät kohoavat, koska insuliiniresistenssi kasvaa. Eli tarvitaan lisää insuliinia pitämään verensokerit hyvänä. Isot määrät insuliinia ruokkivat insuliiniresistenssiä. Lisäksi insuliini lisää rasvakudoksen määrää. Tästä voi lähteä noidankehä, joka voi helpottaa tuon metabolisen oireyhtymän kehittymistä.
Ennaltaehkäisyyn parasta on säännöllinen liikunta ja terveellinen monipuolinen runsaasti erilaisia kasviksia sisältävä ruokavalio, sillä niillä suoliston kunto pysyy hyvänä ja myös suoliston mikrobisto vaikuttaa insuliiniresistenssiin. Butyraattia tuottavat bakteerit ovat tärkeitä, sillä butyraatti auttaa hillitsemään insuliiniresistenssiä. Mm. bifidobakteerit tuottavat butyraattia, ja niitä pitää ruokkia kasviksilla jotka sisältävät erilaiasia liukenevia kuituja.
Toki DM2 ja harvinaisemat erilaiset diabeteksen muodot ovat myös voimakkaasti perinnöllisiä. En minäkään voinut sille mitään, että sairastuin tyypin 1 diabeteekseen.
Ihmisiä pitäisi auttaa eikä syyllistäminen elämäntavoista ole oikea keino. Toki elintavoilla on osasyynsä sairauden puhkeamiseen monilla, mutta osa sairastuu vaikka olisikin hyvät elintavat. Viittaan tällä muihin kuin tyypin 1 diabeteksen, joka on selkeästi autoimmuunisairaus, eli keho on tuhonnut omat insuliinia tuottavat solunsa haimasta.
Suoliston mikrobiston yhteydestä ihmisen terveyteen tullaan puhumaan entistä enemmän tämän vuosikymmenen edetessä. Se todella vaikuttaa vaikka mihin.
Prosessoitu ruoka harvoin sisältää ruokaa hyville pöpöille. Sitten niiden määrä ja diversiteetti heikkenee ,mikä vaikuttaa ihmisen terveyteen negatiivisella tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Dm1X kirjoitti:
DM1 täällä. Itsekin olen kamppaillut insuliiniresistenssin kanssa. Heti huomaa, jos ei liiku ja antaa painon nousta, insuliinimäärät kohoavat, koska insuliiniresistenssi kasvaa. Eli tarvitaan lisää insuliinia pitämään verensokerit hyvänä. Isot määrät insuliinia ruokkivat insuliiniresistenssiä. Lisäksi insuliini lisää rasvakudoksen määrää. Tästä voi lähteä noidankehä, joka voi helpottaa tuon metabolisen oireyhtymän kehittymistä.
Ennaltaehkäisyyn parasta on säännöllinen liikunta ja terveellinen monipuolinen runsaasti erilaisia kasviksia sisältävä ruokavalio, sillä niillä suoliston kunto pysyy hyvänä ja myös suoliston mikrobisto vaikuttaa insuliiniresistenssiin. Butyraattia tuottavat bakteerit ovat tärkeitä, sillä butyraatti auttaa hillitsemään insuliiniresistenssiä. Mm. bifidobakteerit tuottavat butyraattia, ja niitä pitää ruokkia kasviksilla jotka sisältävät erilaiasia liukenevia kuituja.
Toki DM2 ja harvinaisemat erilaiset diabeteksen muodot ovat myös voimakkaasti perinnöllisiä. En minäkään voinut sille mitään, että sairastuin tyypin 1 diabeteekseen.
Ihmisiä pitäisi auttaa eikä syyllistäminen elämäntavoista ole oikea keino. Toki elintavoilla on osasyynsä sairauden puhkeamiseen monilla, mutta osa sairastuu vaikka olisikin hyvät elintavat. Viittaan tällä muihin kuin tyypin 1 diabeteksen, joka on selkeästi autoimmuunisairaus, eli keho on tuhonnut omat insuliinia tuottavat solunsa haimasta.
Suoliston mikrobiston yhteydestä ihmisen terveyteen tullaan puhumaan entistä enemmän tämän vuosikymmenen edetessä. Se todella vaikuttaa vaikka mihin.
Prosessoitu ruoka harvoin sisältää ruokaa hyville pöpöille. Sitten niiden määrä ja diversiteetti heikkenee ,mikä vaikuttaa ihmisen terveyteen negatiivisella tavalla.
Tässä amerikkalainen asiaan perehtynyt lääkäri kertoo asiasta:
Vierailija kirjoitti:
Ozempicia saa vain lääkärin määräämällä reseptillä, ja sen ensisijainen käyttötarkoitus on diabeteksen hoito. Laihdutusvaikutuksen vuoksi lääkärit ovat kuitenkin ryhtyneet määräämään sitä myös lihavuuden hoitoon.
Sen ensisijainen käyttö on ylilihavien diabeetikoiden hoito.
Ei kai muiden ylilihavien kuulu odottaa, ettäpuhkeaa sen lisäksi vielä diabetes?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jaa mitäs sanoo kaikkitietävä heikkilä
Minulla on kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön määrätyt psyykelääkkeet, joiden pitäisi periaatteessa lihottaa paljon. Mutta olen joutunut itse etsimään työllä ja tuskalla ne keinot, ettei liikapainoa kerry liikaa. Olen siis laskenut kalorimäärän, joka minulla kuluu päivässä ja olen suunnitellut ruokavalion päiväksi tämän mukaan. Jos lääkkeistä alkaa vatsa kurnia, niin olen joutunut opettelemaan sietämään olotilan ja keitän esim. silloin ison kupin teetä, joka auttaa tähän.
Minusta siis ihmisille pitäisi tarjota apua juuri tuohon syyhyn, eli masennus ym. psyykelääkkeiden painonnousuun. Tietääkseni Suomessa kyseisiä lääkkeitä määrätään hurjat määrät ja ylipaino on näidenkin lääkkeiden seurausta. Ei ole sekään oiken, että hoidetaan yhtä sairautta, jonka hoito aiheuttaa lisäksi uusia sairauksia. Ei tämä mitään sairauden hoitoa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni on hyvinkin lihava ja lähes sairaalloisen lihava ja obeesi, mutta ei riittävästi, jolloin he eivät saa näihin suolistohormonimimeetteihin kuten Ozempiciin KELA-korvausta.
Monella niiden käyttö voisi aehkäistä diabeteksen puhkeaminen, mikä voisi tuoda yhteiskunnalle isoja säästöjä tulevaisuuessa. Isompia kuin mitä lääkekorvaus tuosta lääkkeestä maksaisi.
Kela ei tunne juuri ennaltaehkäisyn ajatusta. Ymmärrettäväähän se on kun on kova paine säästää joka asiassa. Pitää priorisoida.
Mutta voitaisiinko käyttää nykyistä tiedettä hyväksi ja esimerkiksi geenitestein seuloa ne ihmiset, jotka ovat suurimmassa riskissä ylipainon aiheuttamaan diabetekseen, ja heille myönnettäisiin korvattavuus ennaltaehkäisevästi ?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön määrätyt psyykelääkkeet, joiden pitäisi periaatteessa lihottaa paljon. Mutta olen joutunut itse etsimään työllä ja tuskalla ne keinot, ettei liikapainoa kerry liikaa. Olen siis laskenut kalorimäärän, joka minulla kuluu päivässä ja olen suunnitellut ruokavalion päiväksi tämän mukaan. Jos lääkkeistä alkaa vatsa kurnia, niin olen joutunut opettelemaan sietämään olotilan ja keitän esim. silloin ison kupin teetä, joka auttaa tähän.
Minusta siis ihmisille pitäisi tarjota apua juuri tuohon syyhyn, eli masennus ym. psyykelääkkeiden painonnousuun. Tietääkseni Suomessa kyseisiä lääkkeitä määrätään hurjat määrät ja ylipaino on näidenkin lääkkeiden seurausta. Ei ole sekään oiken, että hoidetaan yhtä sairautta, jonka hoito aiheuttaa lisäksi uusia sairauksia. Ei tämä mitään sairauden hoitoa ole.
Silti tätä painonnnousuaspektia psyyke- ja masennuslääkkeiden kohdalla vähätellään jos kysyy esim. lääkäriltä tai apteekkarilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näissä uutisissa luodaan vastakkainasettelua kun annetaan ymmärtää että "villityksen" ansiosta Suomessakin normaalipainoiset laihduttaisivat Ozempicillä. Ei sitä noin vain Suomessa lääkärit määrää normaalipainoisille vaikka jossain päin maailmaa näin olisikin.
Silmiinpistävää on että jutun Ozempicia käyttävät haastateltavat kertoivat lihoneensa paljon masennuslääkkeiden seurauksena. Tämä on yksi merkittävä syy millä nämä monet muutkin reseptin saaneet esidiabetesvaiheessa olevat ovat lihoneet. Siitä pitäisi puhua enemmän, koska masennuslääkkeitä määrätään tosi yleisesti ja lääkärit usein sanovat että niitä voi huoletta syödä vaikka koko loppuelämän.
Kyllä, näin kävi minulle kun määrättiin masennuslääke. Kysyin ettei vaan tämä lääke lihota sanottiin vaan että eihän tällainen 2kalorin lääke voi ketään lihottaa. Kumma kyllä kun tulin kuukauden päästä takqisin kyseisen lääkärin pakeille 10kg lihavampana niin silloin lääkärikin tunnusti että "joo, monille tämä lääke aiheuttaa lihoamista MUTTA meilläpä on tämä toinen masennuslääke mitä voisit koittaa seuraavaksi! :)". Joo en ryhtynyt uudelleen koekaniiniksi. Kumma kyllä näistä lääkkeiden sivuvaikutuksista ei haluta puhua tai edes tunnustaa.
Vierailija kirjoitti:
Minua ällöttää tämä itsensä taaperon näköiseksi syönyt kansa. Poislukien tietysti ne joilla on syy lihavuuteensa oli ne sitten lääketieteelliset tai traumat, mutta kaikki muut, oikeasti mikä ihmisiä vaivaa?!
Elintarviketeollisuudella on osansa tässä asiassa. He ovat jo pitkään lisänneet elintarvikkeisiin jauhoa ja sokeria, jotta niiden hinnat saadaan halvemmiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennustus: tälle käy samoin kuin Mediator-lääkkeelle. Onneksi lääkkeen käyttö tapahtuu omalla vastuulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallinen lääkeyhtiö, kun ei halua maksimoida tuottoja ja valmistaa enempää lääkettä, jotta riittäisi kaikille?
Siinä tulee isot tappiot elintarvineteollisuudelle ravioliille jne jos ihmiset syö/kuluttaa vähemmän. Lihavuus on bisnestä.
Miten kuule olis, että ihan itse söisit vähemmän kuin kulutat? Ja suomalaiset syö suosituksiin nähden aivan liian vähän kasviksia ja kotimaisua marjoja. Turha on elintarviketeollisuutta syyttää omista paskoista valinnoista. Vai hyppääkö sipsipussi ostospussiisi ilman lupaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön määrätyt psyykelääkkeet, joiden pitäisi periaatteessa lihottaa paljon. Mutta olen joutunut itse etsimään työllä ja tuskalla ne keinot, ettei liikapainoa kerry liikaa. Olen siis laskenut kalorimäärän, joka minulla kuluu päivässä ja olen suunnitellut ruokavalion päiväksi tämän mukaan. Jos lääkkeistä alkaa vatsa kurnia, niin olen joutunut opettelemaan sietämään olotilan ja keitän esim. silloin ison kupin teetä, joka auttaa tähän.
Minusta siis ihmisille pitäisi tarjota apua juuri tuohon syyhyn, eli masennus ym. psyykelääkkeiden painonnousuun. Tietääkseni Suomessa kyseisiä lääkkeitä määrätään hurjat määrät ja ylipaino on näidenkin lääkkeiden seurausta. Ei ole sekään oiken, että hoidetaan yhtä sairautta, jonka hoito aiheuttaa lisäksi uusia sairauksia. Ei tämä mitään sairauden hoitoa ole.
Silti tätä painonnnousuaspektia psyyke- ja masennuslääkkeiden kohdalla vähätellään jos kysyy esim. lääkäriltä tai apteekkarilta.
Ja auta armias jos käy niin että kuurin loputtua kilot eivät lähdekään mihinkään kalorien kyttäilystä ja rääkkiliikunnasta huolimatta niin voin kokemuksesta sanoa että apua ei tule kyllä mistään. Eräskin lääkäri huusi pää punaisena minulle että lääkkeet eivät lihota vaan ruoka lihottaa ja jos en laihdu niin olen itse siihen syyllinen. Toiset sanoivat että lääke on voinut vaurioittaa keskushermostossa jotain eikä siihen voi mitään vaikuttaa. Mikä kuulostikin niin hyvältä että minulle annettiin muka niin turvallinen masennuslääke joka on saattanutkin vaurioittaa pysyvästi keskushermostoani. Ei onneksi ollut vaan sain vuosien etsinnällä löydettyä keinon saada painon tiputettua.
Mutta lähti kyllä luotto lääkäreihin tuon kokemuksen jälkeen. Ei ne osaa kuin todeta flunssan ja kirjoittaa reseptilääkkeen siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ällöttää tämä itsensä taaperon näköiseksi syönyt kansa. Poislukien tietysti ne joilla on syy lihavuuteensa oli ne sitten lääketieteelliset tai traumat, mutta kaikki muut, oikeasti mikä ihmisiä vaivaa?!
Elintarviketeollisuudella on osansa tässä asiassa. He ovat jo pitkään lisänneet elintarvikkeisiin jauhoa ja sokeria, jotta niiden hinnat saadaan halvemmiksi.
Ootko sattunut katsomaan, mitä poistuvat ja vanhaksi menevät kuivatuotteet yleensä ovat kaupoissa? Ne on niitä terveellisempiä vaihtoehtoja, joita kukaan ei osta. Porukka haluaa terveellisiä, vähärasvaisia, runsaskuituisia ja vähäsojerisia vaihtoehtoja kaupan hyllylle, mutta ostaa kuitenkin esim. Rice Krispiesejä ja Jacky-makupalaa. Siinä teille kauniit sanat ja todellisuus.
Vierailija kirjoitti:
Turhaan valittaa. Kakkostyypin diabeetikot ovat itse aiheuttaneet sairautensa lihomalla ja paskoilla elintavoilla, joten heidän on aivan turha tuntea moraalista ylemmyyttä tähän toiseen ryhmään nähden.
Niin ne lääkkeellä laihduttavat ei-diabeetikotkin on ihan itse painonsa hankkineet. Diabeetikko on sairas ja tarvitsee lääkettä, se toinen voisi ihan itse kerryttämänsä kilot tiputtaa ilman lääkettäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön määrätyt psyykelääkkeet, joiden pitäisi periaatteessa lihottaa paljon. Mutta olen joutunut itse etsimään työllä ja tuskalla ne keinot, ettei liikapainoa kerry liikaa. Olen siis laskenut kalorimäärän, joka minulla kuluu päivässä ja olen suunnitellut ruokavalion päiväksi tämän mukaan. Jos lääkkeistä alkaa vatsa kurnia, niin olen joutunut opettelemaan sietämään olotilan ja keitän esim. silloin ison kupin teetä, joka auttaa tähän.
Minusta siis ihmisille pitäisi tarjota apua juuri tuohon syyhyn, eli masennus ym. psyykelääkkeiden painonnousuun. Tietääkseni Suomessa kyseisiä lääkkeitä määrätään hurjat määrät ja ylipaino on näidenkin lääkkeiden seurausta. Ei ole sekään oiken, että hoidetaan yhtä sairautta, jonka hoito aiheuttaa lisäksi uusia sairauksia. Ei tämä mitään sairauden hoitoa ole.
Silti tätä painonnnousuaspektia psyyke- ja masennuslääkkeiden kohdalla vähätellään jos kysyy esim. lääkäriltä tai apteekkarilta.
Ja auta armias jos käy niin että kuurin loputtua kilot eivät lähdekään mihinkään kalorien kyttäilystä ja rääkkiliikunnasta huolimatta niin voin kokemuksesta sanoa että apua ei tule kyllä mistään. Eräskin lääkäri huusi pää punaisena minulle että lääkkeet eivät lihota vaan ruoka lihottaa ja jos en laihdu niin olen itse siihen syyllinen. Toiset sanoivat että lääke on voinut vaurioittaa keskushermostossa jotain eikä siihen voi mitään vaikuttaa. Mikä kuulostikin niin hyvältä että minulle annettiin muka niin turvallinen masennuslääke joka on saattanutkin vaurioittaa pysyvästi keskushermostoani. Ei onneksi ollut vaan sain vuosien etsinnällä löydettyä keinon saada painon tiputettua.
Mutta lähti kyllä luotto lääkäreihin tuon kokemuksen jälkeen. Ei ne osaa kuin todeta flunssan ja kirjoittaa reseptilääkkeen siihen.
Asenteesi on kyllä niin pielessä kuin vain voi olla. Kalorien kyttäily ja rääkkiliikunta indikoi, että heti kun dieetti loppuu, niin palaat takaisin vanhaan. Luuletko, että ne ikänsä hoikat ihmiset valitsee huonoja valintoja joka päivä? Olen itse 166 ja 53. Mitäs lottoat, onko ihan tuuria vaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä uutisissa luodaan vastakkainasettelua kun annetaan ymmärtää että "villityksen" ansiosta Suomessakin normaalipainoiset laihduttaisivat Ozempicillä. Ei sitä noin vain Suomessa lääkärit määrää normaalipainoisille vaikka jossain päin maailmaa näin olisikin.
Silmiinpistävää on että jutun Ozempicia käyttävät haastateltavat kertoivat lihoneensa paljon masennuslääkkeiden seurauksena. Tämä on yksi merkittävä syy millä nämä monet muutkin reseptin saaneet esidiabetesvaiheessa olevat ovat lihoneet. Siitä pitäisi puhua enemmän, koska masennuslääkkeitä määrätään tosi yleisesti ja lääkärit usein sanovat että niitä voi huoletta syödä vaikka koko loppuelämän.
Kyllä, näin kävi minulle kun määrättiin masennuslääke. Kysyin ettei vaan tämä lääke lihota sanottiin vaan että eihän tällainen 2kalorin lääke voi ketään lihottaa. Kumma kyllä kun tulin kuukauden päästä takqisin kyseisen lääkärin pakeille 10kg lihavampana niin silloin lääkärikin tunnusti että "joo, monille tämä lääke aiheuttaa lihoamista MUTTA meilläpä on tämä toinen masennuslääke mitä voisit koittaa seuraavaksi! :)". Joo en ryhtynyt uudelleen koekaniiniksi. Kumma kyllä näistä lääkkeiden sivuvaikutuksista ei haluta puhua tai edes tunnustaa.
Ei se lääke lihota, oikeassa oli. Ruokahalu toki voi kasvaa, mutta kyllä se syöminen sen lihomisen aiheutti.
Apua saa vasta sitten, kun on paisunut palloksi. Sitten aukeaa leikkaussali ja muu tuki. Siihen asti kuuntelet vain mäkätystä ja saat paheksuntaa. Miksi ei voi saada apua ennen kuin asiat ovat tosi huonosti?
Mulle on marmatettu vuosia painosta.. about kaikkeni yritin sen pudottamiseen - herkuton ruokavalio, lenkillä päivittäin, 3x vko kuntosalilla 6kk paino putosi 2kg. Kunnes 6kk sitten sain vihdoin diagnoosin ja siihen hoidon ja ilman muita muutoksia paino pudonnut nyt n 12kg ja oletettavasti jatkaa vielä koska normaalitilanteeseen diagnoosin osalta on luultavasti vähintään vuoden puolentoista matka. Ilmeisesti menee sun kategorialla lääketieteelliseksi syyksi kyllä.