Oletko kohdannut lähetyssaarnaajia koskaan? Mormoneja siis (nyt tulee tv 1 ohjelmaa)?

Vierailija kirjoitti:

Miten noiden usko poikkeaa kristinuskosta?

Puhuivat että Amerikassa on tiedetty ja uskottu Jeesukseen jo ennen tämän syntymää.

Olen joskus,kun ovelta ovelle kiersivät,komeita ja hyväntuulisia miehiä kyllä :)

Soittaako tuo huuliharpulla Finlandiaa?

Olen kohdannut Jehovantodistajia ja Mormoneja. Ei kannata uskoa pätkääkään mitä he sanovat.

Tosi symppis ohjelma! Vilpittömiä nuoria.

Mormonit usein puhuvat kohdatessa aiheista, jotka ovat perus-kristillisiä juttuja. Ja vaikenevat niistä opeista, jotka ovat kristityille tosi vieraita. He uskovat siis moniin samoihin asioihin kun kristityt, mutta sen lisäksi heillä on valtavasti tosi omintakeisia oppeja. Tässä joitain, kun niitä kysyttiin. Viisaammat täydentäkööt ja korjatkoon, jos jonkin kohdan olen  ymmärtänyt väärin.

Mm.

- Jumala ei ole mikään henkinen olento, vaan hänellä on fyysinen ruumis ja Jumalalla on myös puoliso, jonka lapsia me kaikki olemme

- He eivät usko yhteen Jumalaan, jolla on kolme persoonaa, vaan nuo persoonat ovat kaikki erillisiä jumalia 

- Ihmisestä (tai ainakin miehestä) voi tulla kuoleman jälkeen Jumala ja hän voi luoda ja hallita omia maailmoja, joten käytännössä jumalia on jopa miljoonia

- He kastavat ja vihkivät avioliittoon kuolleita ja tekevät siksi ahkeraa sukututkimusta, koska taivaan korkeimpaan selestiseen kirkkauteen pääsee vain avioliiton jne. kautta. Eli kastavat ja vihkivät avioliittoon niitä sukulaisia, jotka eivät olleet mormoneja.

- Heillä on Raamatun lisäksi kolme muuta pyhää kirjaa (joista yksi on Mormonin kirja) 

- He eivät saa juoda kahvia, teetä, alkoholia jne.

Enemmänkin olen kohdannut doggystylisteja.

Meidän lähellä on mormonikirkko ja ovat käyneet ovellakin joskus. Sillointällöin näkee kylällä liikkuessa. Ihan asiallisia tyyppejä olleet.

Lapsena tunsin tällaisen perheen. Asuivat lähellä meitä, heillä oli tyttö Diana ja poika David ja mustavalkoinen skotlannin paimenkoira Bob.

He asuivat siellä monta vuotta ja me leikittiin paljon yhdessä niiden lasten kanssa. Heillä pidettiin kotona jotain sellaista raamattukoulua johon nämä lapset jakoi kutsuja, ei me koskaan menty tietenkään.

Myöhemmin nähnyt näitä hyvinpukeutuneita nuoria herroja, inhottaa katsoa.  Puheisiin en suostu.

Olen tavannut, vuosikymmeniä sitten. Olivat hyvin kohteliaita nuoria, kaukana kotoa.

Itse en ole, mutta kun isoveljeni olivat lapsia joskus 1960-luvulla, niin mormoneja oli liikkunut sillä seudulla, missä he asuivat silloin vanhempiemme kanssa. Kun lapset olivat nähneet heidän tulevat, niin he olivat huutaneet, että hormonit tulee XD.

Istuin kerran bussissa ja itkin, koska oli ollut rasittava työmatka ja olin tosi väsynyt. Mormoni saarnaaja tuli huolestuneena kysymään mikä minulla on. Vakuuttelin, että kaikki ok.

Hyvä ystäväni lukiossa oli mormoni ja hänen kauttaan kävin lähetyssaarnaajien englannintunneilla ja muutenkin tutustuin siihen porukkaan ja tunsin niitä sekä suomalaisia seurakuntalaisia melkein kymmenen vuoden ajan kahdessakin eri kaupungissa. Tuossa dokkarissa oli yksi tuttu rakennus, mutta en tunnistanut niitä sisätiloja. Ilmeisesti muisti pettää tai sitten siellä on remontoitu, neljänkymmenen vuoden aikana kun ehtii tapahtua kaikenlaista.

Jotain juttuja noista piireistä on jäänyt mieleen, esimerkiksi eldereiden (vanhinten) ja naisihmisten välissä piti olla vähintään aina arm's length, käsivarren mitta. Siitä tuli sellainen sisäpiirin vitsi: aina kun joku lähetyssaarnaajista vahingossa tuli liian lähelle, hosuttiin kädellä ja huudettiin "arm's length, arm's length". 😁

Nyt en ole edes vahingossa törmännyt näihin amerikkalaisella aksentilla suomea puhuviin nuoriin miehiin tai naisiin ainakaan pariinkymmeneen vuoteen, vaikka Turun kokoisessa kaupungissa asunkin, en edes keskustassa käydessäni. No, enpä minä heitä erityisemmin kaipaakaan, ateisti kun olen enkä saisi nykyisellään kuin kinaamista heidän kanssaan aikaan. Saan nimittäin suuni vihdoin jo auki näin melkein kuusikymppisenä, vaikka lukiolaisena en sitä tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Olen tavannut. Ihmettelivät että minkä takia kukaan ei ole Suomessa uskovainen tai ajatellut koko asiaa ylipäänsä sen syvällisemmin. Oli kuulemma ihan erilaista kuin Utahissa :D

Tulisivatpa P-Pohjanmaalle...

Jäin miettimään sitä heidän työparijuttuaan. Ohjelmassa sanottiin, että pari vaihtuu 9 viikon välein. Minulle tuli mieleen, että vältetäänkö siinä huonoille ajatuksille altistuminen. Että jos pari onkin vapaamielisempi, niin useampi sitten suitsii häntä ruotuun. Eikä 9 viikossa ehkä unohdu koko elämänaikaiset opit. Karulta näytti se nuorten elämä, mutta karua se oli minullakin, päihdesekoilujen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ystäväni lukiossa oli mormoni ja hänen kauttaan kävin lähetyssaarnaajien englannintunneilla ja muutenkin tutustuin siihen porukkaan ja tunsin niitä sekä suomalaisia seurakuntalaisia melkein kymmenen vuoden ajan kahdessakin eri kaupungissa. Tuossa dokkarissa oli yksi tuttu rakennus, mutta en tunnistanut niitä sisätiloja. Ilmeisesti muisti pettää tai sitten siellä on remontoitu, neljänkymmenen vuoden aikana kun ehtii tapahtua kaikenlaista.

Jotain juttuja noista piireistä on jäänyt mieleen, esimerkiksi eldereiden (vanhinten) ja naisihmisten välissä piti olla vähintään aina arm's length, käsivarren mitta. Siitä tuli sellainen sisäpiirin vitsi: aina kun joku lähetyssaarnaajista vahingossa tuli liian lähelle, hosuttiin kädellä ja huudettiin "arm's length, arm's length". 😁

Nyt en ole edes vahingossa törmännyt näihin amerikkalaisella aksentilla suomea puhuviin nuoriin miehiin tai naisiin ainakaan pariinkymmeneen vuoteen, vaikka Turun kokoisessa kaupungissa asunkin, en edes keskustassa käydessäni. No, enpä minä heitä erityisemmin kaipaakaan, ateisti kun olen enkä saisi nykyisellään kuin kinaamista heidän kanssaan aikaan. Saan nimittäin suuni vihdoin jo auki näin melkein kuusikymppisenä, vaikka lukiolaisena en sitä tehnyt.

Ateisti usein tuntee Raamattua ja eri lahkojen historiaa.

Saisi pitkän keskustelun aikaan käännyttäjien kanssa.

Se aika olisi pois mahd. tuloksellisesta käännytyksestä.

Ehkä saisi epäilyksen itämään hihhulinkin kuupassa.

Ehdottomasti kutsuisin käännyttäjät pöydän ääreen rupattelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Joo, tulivat lukion englannintunnille kertomaan itsestään ja mainistamaan pitämäänsä englannin keskustelukerhoa. Minusta uskonnollisia käännyttäjiä ei tarvitsisi kutsua kouluun, vaikka se opettajille helppoa opetuksen monipuolistamista olisikin.

Vielä nykyäänkö kutsutaan? Luulin että tämä jäi 1990-luvulle. Kun olin lukion ekalla vuonna 1993, opettaja kutsui mormoneita pitämään englannintuntia.

Yksi hyvin innokas kuvitteli voivansa käännyttää minut, joka olin ollut jäsenenä vähän aikaa. Kun hän sitten kysyi miksi jätin kirkon niin sanoin, kuten asia oli - eli että siellä tuli aina joku Jumalan ja minun väliin säätämään. Se meni kyllä hiljaiseksi. Toinen ei tuntunut osaavan kieltä joten ei sekään sanonut mitään.

Naisillahan ei siellä ole pappeutta vaan vain miehillä, ja pappeuden "valtuus" jota tulee kunnioittaa ja ihallakin.

Yöks. Ei koskaan enää mihinkään lahkoon.

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään sitä heidän työparijuttuaan. Ohjelmassa sanottiin, että pari vaihtuu 9 viikon välein. Minulle tuli mieleen, että vältetäänkö siinä huonoille ajatuksille altistuminen. Että jos pari onkin vapaamielisempi, niin useampi sitten suitsii häntä ruotuun. Eikä 9 viikossa ehkä unohdu koko elämänaikaiset opit. Karulta näytti se nuorten elämä, mutta karua se oli minullakin, päihdesekoilujen kanssa.

Luultavasti jotain tällaista. Kyllähän näissäkin piireissä on myös seksuaalivähemmistöjä vaikka sitä tuskin ääneen kukaan sanoo, menee heteromallin mukaan. Joskus saattaa kohdatakin kaltaisensa työparin muodossa. Tai muuten vaan on lipsumassa uskosta väärille raiteille ihan kokonaan.

Ovat joskus käyneet ovella, kivoja ja kohteliaita tyyppejä. Tosin en ole innostunut koskaan uskonnosta keskustelemaan.

Monta kertaa on tullut nähtyä ohimennen. Kerran jäivät bussipysäkillä juttelemaan ja antoivat kirjan. Jotenkin en osannut kieltäytyä. Onneksi ei mitään yhteystietoja alkaneet kyselemään. Varmasti kaikki ovat kohtelijaita lähetystyössä kuten pitääkin. Se onkin sitten eri asia millaisia elämiä heillä oikeasti on menossa.