Lue keskustelun säännöt.
Ihastumisen kemia. Millaisia tunteita ihastuminen teissä herättää?
Kommentit (36)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekaisesti monenlaisia tunteita, eikä todellakaan pelkästään positiivisia. Koko ajan käy jotenkin ylikierroksilla, ja lisäksi itselläni epävarmuuden tunne nousee voimakkaasti pinnalle. Vaikka on ihanaa, silti takaraivossa on ajatus, ettei ihastuksen kohde kuitenkaan oikeasti minusta välitä ja kaikki menee pieleen. Niin kuin yleensä meneekin.
Tapasin juuri tutun, viisikymppisen miehen, joka oli juuri rakastunut. Olipa yhtä hymyä ja iloa, oli hauska kuunnella.
Olen ihastunut mieheen mutta mies ei usko sitä koska mies sanoi ettei kukaan koskaan siihen ihastu niin yhtäkkiä muka joku ihastuisi. Ei usko millään. Ei halua seurustella kuulemma koska on työtön.
En ole koskaan kunnolla ihastunu. Mielenkiintoa ollut, mutta lakannut sitten johonkin syyhyn - muutti muualle, koulut loppu ja katosi jonnekin, vaihto työpaikkaa, on jo suhteessa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikein vituttaa se aivokemian häiriö. En pysty miettimään mitään muuta. Vaikka tiedän ettei se toinen mikään täydellinen ole, ei ole kukaan, mutta aivot ei suostu uskomaan sitä. Yhtä outoa on miten lopulta nopeasti se tunne sit vaan kuolee pois, jos toista ei näe tai kuule mitään. Ehkä 6kk ja mietit että miten ihmeessä sitä olikin niin sekaisin jostain ihmisestä ja ei olis halunnu maailmalta muuta kuin hänet. Esim. jos vaihtaa työpaikkaa ja se salaihastus jää sinne, niin ensin sitä on surun murtama, mutta joku aika ja miettii itseään että miksi. On se hullu tunne. Mutta aivokemian häiriöhän se on! Toki ihmiskunnan jatkumisen takia välttämätön.
Vierailija kirjoitti:
Oikein vituttaa se aivokemian häiriö. En pysty miettimään mitään muuta. Vaikka tiedän ettei se toinen mikään täydellinen ole, ei ole kukaan, mutta aivot ei suostu uskomaan sitä. Yhtä outoa on miten lopulta nopeasti se tunne sit vaan kuolee pois, jos toista ei näe tai kuule mitään. Ehkä 6kk ja mietit että miten ihmeessä sitä olikin niin sekaisin jostain ihmisestä ja ei olis halunnu maailmalta muuta kuin hänet. Esim. jos vaihtaa työpaikkaa ja se salaihastus jää sinne, niin ensin sitä on surun murtama, mutta joku aika ja miettii itseään että miksi. On se hullu tunne. Mutta aivokemian häiriöhän se on! Toki ihmiskunnan jatkumisen takia välttämätön.
Paljon vaikeampaa päästä yli, jos ihastuksen kanssa on ollut jonkinlaisessa romanttisessa, intiimissä suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isällinen ja äidillinen tunne.
Haluaa auttaa lastansa selviytymään pahassa maailmassa.
Sellainen suojelevainen ja huolehtivainen fiilis. Puolustaa pahoilta ihmisiltä, antaa eväitä selvitä elämässä, tsemppaa.
On taustalla niin kauan kuin tarvitaan, henkisenä tukena ja turvana.
Sitten kun lapsi seisoo omilla jaloillaan ja pärjää, menen pois hänen elämästään.
En ihastu. Tunteet hyvä kuolettaa. Ei pety
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin juuri lehdessä erään, johon kävin kuumahkona joitakin vuosia sitten. Enemmän fyysistä vetovoimaa kuin henkistä.
Ei herättänyt niin mitään mielenkiintoa.
Vierailija kirjoitti:
https://thl.fi/fi/ajankohtaista/kampanjat/kesaterveys/rakastumisen-kemi…
Tämä oli kiinnostava. Kiitos linkistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kunnolla ihastuu, se on ihan pakkomielteinen tila, eikä silloin pysty keskittymään mihinkään, kun ajattelee koko ajan vain ihastuksensa kohdetta. Sitä käy ihan ylikierroksilla tavallaan, menettää yöunet ja ruokahalun. Ihastuminen herättää romanttisia tunteita, mutta myös epävarmuutta, ja ehkä epätoivoa.
Itse koin vähän aikaa sitten rajun ihastumisen, jota on kestänyt useamman kuukauden. Tämä ihastuksen kohde vain sattuu olemaan sen verran hankala luonne ja kaiken lisäksi jollain tapaa varattu, että vaikka olemme päätyneet harrastamaan seksiäkin, niin ihastumisen tunne on onneksi alkanut hiipua pikkuhiljaa. Hankalalla luonteella tarkoitan sitä, että kaikki yhteydenpito on tapahtunut koko ajan hänen ehdoillaan, eli kun itse ottaa yhteyttä, meillä on kivaa ja juttelemme monista asioista, mutta minun yhteydenottoni hän torppaa monesti todella tylysti.
Olen alkanut varomaan sanojani, enkä enää uskalla olla aloitteellinen millään tavalla. Ja tämä on se seikka, mikä on saanut vihdoin ihastukseni hiipumaan. Ajattelen edelleen tätä ihmistä päivittäin, mutta tunne ei enää ole samalla tavalla huumaava, vaan ennemminkin sellainen haikea ja vähän ärsyyntynyt.
Häntä ajattelee koko ajan. Minulla muuttui juuri ihastumisesta ihailuksi, tällaista ei ole käynyt ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun kunnolla ihastuu, se on ihan pakkomielteinen tila, eikä silloin pysty keskittymään mihinkään, kun ajattelee koko ajan vain ihastuksensa kohdetta. Sitä käy ihan ylikierroksilla tavallaan, menettää yöunet ja ruokahalun. Ihastuminen herättää romanttisia tunteita, mutta myös epävarmuutta, ja ehkä epätoivoa.
Itse koin vähän aikaa sitten rajun ihastumisen, jota on kestänyt useamman kuukauden. Tämä ihastuksen kohde vain sattuu olemaan sen verran hankala luonne ja kaiken lisäksi jollain tapaa varattu, että vaikka olemme päätyneet harrastamaan seksiäkin, niin ihastumisen tunne on onneksi alkanut hiipua pikkuhiljaa. Hankalalla luonteella tarkoitan sitä, että kaikki yhteydenpito on tapahtunut koko ajan hänen ehdoillaan, eli kun itse ottaa yhteyttä, meillä on kivaa ja juttelemme monista asioista, mutta minun yhteydenottoni hän torppaa monesti todella tylysti.
Olen alkanut varomaan sanojani, enkä enää uskalla olla aloitteellinen millään tavalla. Ja tämä on se seikka, mikä on saanut vihdoin ihastukseni hiipumaan. Ajattelen edelleen tätä ihmistä päivittäin, mutta tunne ei enää ole samalla tavalla huumaava, vaan ennemminkin sellainen haikea ja vähän ärsyyntynyt.
No totta kai varattuna torppaa yhteydenotot, koska haluaa vain seksiä, ja vain kun hänelle sopii.
Äh, miten oli kiusallista lukea.
Ajattelen häntä koko ajan, kuinka ihanalta hän näyttää, tuoksuu, kuulostaa. Hän vaikuttaa juuri sellaisena kuin on-täydelliseltä. Juuri kuten joku yllä kirjoitti, aivot eivät ota vastaan järkitietoa, että kukaan ei ole täydellinen-edes hän.
Kun kosketan häntä, koko maailma pysähtyy ja mielihyvän tunne posauttaa aivoihin ilotulituksen.
Ei kannata ottaa vakavasti. Nauttii siitä mitä on ja jos se loppuu niin mitä sitten. Elämä kulkee eteenpäin. Jotkut muistaa hyvin miltä se keppi tuntui haaroissa.
Vierailija kirjoitti:
https://thl.fi/fi/ajankohtaista/kampanjat/kesaterveys/rakastumisen-kemi…
Eikö ihastuminen ole vähän eri asia kuin rakastuminen?
Epätoivoa 😭
Tykkään hänestä niiin paljon. Hän vaan flirttailee.
Vähän kuin olis pienessä nousuhumalassa. Hihittelen ja lauleskelen yksinäni. Olen juuri ihastunut työkaveriin ja on sellainen hoopon mukava ja vähän sekava olo koko ajan. Ihan teinifiilis.
M45