Jos 11-vuotias viiltelee ja yrittää itsemurhaa, mitä pitää tehdä?

Tuon ikäinen kuuluu kai vielä lastenpsykiatriselle eikä nuorisopsykiatriaan? Saisiko perheneuvolasta apua? Entä kouluterveydenhoito?

Hakee vaan huomiota. Ei hätää. 

Aikuisten julkinen terveydenhuolto kun poistettaisiin, olisi varaa hoitaa lapsia.

Katsoa peiliin

Mikäli 11- vuotias haluaa kuolla on hänellä siihen oikeus. Hän ei ole itse valinut syntymäänsä. Hyväksy tosiasia.

Jos ei muuta, niin tee lapsestasi lastensuojeluilmoitus. Lapsi on vaaraksi itselleen. Luulisi, että sitä kautta saisi apua.

Istuu sen lapsen viereen, on läsnä ja kuuntelee ja kestää kuulemansa vaikka sieltä tulisi mitä. Pitää huolta, että viiltojäljet tulee puhdistettua. Säilyttää itsensä järjissään sillä, että koittaa muistaa edes yhden hyvän aisian päivittäin lapsesta, eikä vello jatkuvassa ahdistuksessa ja paniikissa itse.

Ja tätä toistetaan päivästä toiseen, koska välttämättä sitä apua kodin ulkopuolelta ei saa ja jotenkin on vain selvittävä.

Ei aavistusta, mutta sanoisin että ennuste on huono.

Älä panikoidu. Kyseessä pieni lapsi.

Yritä selvittää pehmeästi mikä vialla, yritä vahvistaa teidän sidettä.

Ja kysy itseltäsi miksi haluaa tehdä noin?

Ja kaikki lasu ehdottavat. Miettikää kertoisitteko omalle vanhemmalle vai jollekin kyllästyneelle, ali palkatulle sossulle.

Yritä kaikin voimin säilyttää keskusteluyhteys lapseen (tai löytää joku turvallinen ihminen siihen hommaan, sisarus tai aikuinen ystävä tai sukulainen). Ja olla tuomitsematta viiltelyä ja itsetuhoisuutta. Tosi nuori ihminenkin pystyy analysoimaan omia tekemisiään, ja pohtimaan, helpottaako viiltely pahaa oloa, vai onko se rutiini johon jää koukkuun yms. Jos on hyvät puhevälit, voi jutella, että mikä nyt tekee pahaa oloa, ja voisko sen purkaa vaikka nyrkkeilysäkillä tai ilmapistoolilla ammuskelulla, ettei tartteis itseänsä satuttaa. Joskus se, että voi läheisten kanssa puhua avoimesti ja pohtia tilannetta ja elämää, voi tehdä enemmän hyvää kuin pakkosessiot jonkun (mahdollisesti ihan pihalla olevan) ammattilaisen kanssa. Olen entisen viiltelijän ja itsetuhoisen nuoren äiti, nykyään asiat on jo paremmin, mutta paljon aikaa ja ymmärrystä siihen meni.

Hyvänen aika taas näitä kommentteja. Kyllä on vakava asia, ja lastenpsykalle pitää olla yhteys, lasukaan ei paha - on huoli lapsesta. Paremmin saa apua siten.

kurjaa on kotona, kun tuollaiseen päätyy

Vierailija kirjoitti:

Hyvänen aika taas näitä kommentteja. Kyllä on vakava asia, ja lastenpsykalle pitää olla yhteys, lasukaan ei paha - on huoli lapsesta. Paremmin saa apua siten.

No voi hyvät hyssykät sentään!

Taitaa olla koulukiusaamista.

Tee lasu, sitä kautta saattaisi hoito edetä.

En edes yrittänyt perusterveydenhuollon kautta, käytin yksityisellä nuorten psykiatrilla koska tarvitsi heti sitä apua. 1000€ eli neljän käynnin ja mielialalääkekokeilun jälkeen hän sanoi että nuori tarvitsee moniammatillisempaa apua ja että hän tekee lähetteen nuorisopsykiatrialle, lähete tuli takaisin. Psykiatri kuitenkin sanoi että se on nuorelle oikea osoite ja välttämätöntä, teki uuden lähetteen ja lisäsi tietoja/painotti tilanteen vakavuutta. Toisella yrittämällä lähete meni läpi. Siitä kolmen kuukauden tutkimusjakso nuorisopsykiatrian tutkimus- ja arviointipoliklinikalla, jossa paljastui ADHD. Lisäksi ahdistusta aiheutti elämänolosuhteet (uusi koulu, seksuaalisen suuntautumisen kanssa kipuilu). Nyt kun elämänolosuhteet korjattu ja ADHD:lle löytynyt tarvittaessa käytettävä täsmälääke sekä n. 300 psykoterapeuttia kontaktoitu ja yksi löydetty kenen kanssa kuntouttava psykoterapia pääsi alkuun, on nuori taas kunnossa. 

Itsekin toki tämän seurauksena nyt terapiassa ja jaksamista/mielialaa tukevalla lääkityksellä, kun nuoren pahan olon kannattelu, tilanteen kestäminen ja nuorelle hoidon taistelu vei oman mielenterveyden melko huonoon kuntoon. Myös oma perusturvan tunne mureni aika hyvin tässä episodissa, kun huomasi miten apua ei saa oma lapsi eikä niin monen muunkaan lapset. Eli suosittelen hoitamaan omaa jaksamista tukevat elementit (hyvä psykologikontakti ja että keskityt myös asioihin jotka ovat vielä hyvin ja/tai tuottavat mielihyvää) kuntoon heti, lapsesi tarvitsee että sinä (ja toinen vanhempi) jaksatte itse tämän läpi. Taistele viimeiseen asti ja kaikin mahdollisin ja mahdottomin keinoin lapsellesi ammattiapua, ja tämä ei tarkoita lääkitystä, vaan ensisijaisesti toimivaa keskusteluterapiaa, jotta ahdistuksen syyt paljastuvat ja että niihin pystyy alkaa kohdistamaan toimenpiteitä. Joku elämänolosuhdehan sen ahdistuksen aiheuttaa, ja jos siinä ei tule muutosta, ei lääkitys auta. Voimia, selviätte kyllä, mutta tuleen ei saa jäädä makaamaan!

Julkiselle ei niin vaan mennä yksityisen lähetteellä. Monessa tilanteessa julkisen puolen lääkäriltä halutaan arvio ja taas homma voi tyssätä.

Meillä päästiin psykalle reittiä->  kuraattori-> nuorisoaseman psykhoitaja-tk lääkärin lähete

Minua kiusattiin koulussa, ja kotonakin oli turvaton olo. Paljon lapsia, joten huomiota ei saanut, ellei sitten tehnyt jotain typerää, josta saatu huomio oli rangaistus. Välittämistä vanhemmat eivät osanneet näyttää, ja kiusaamiseen puuttuminen jäi "älä reagoi, niin ne lopettaa" -tasolle. Noista syistä viiltelin itse nuorena. Fyysinen kipu ja adrenaliini auttoi henkiseen kipuun, ja sain hoivata itseäni, kun en kokenut hoivaa tai rakkautta muualta saavani. Mikä sitten olisi auttanut? Kai tunne siitä, että joku oikeasti välittää. Mutta etenkin se, että kiusaaminen olisi loppunut, ja olisin saanut olla rauhassa oma itseni. Myös kotona, sen sijaan että tärkeintä oli olla hiljaa ja kiltti, ettei aiheuta vanhemmille vaivaa.

Up

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla koulukiusaamista.

Tätä pidän todennäköisenä. Onko lapsi puhunut kouluasioista, ap?