Mä olen NIIN katkera kaikille joilla on lapsia. ov

Tyttö ja poika!

Jos mitenkään voit, koeta nauttia vapaudestasi. Ja ajattele, että moni väsynyt äiti vaihtaisi osia kanssasi. Sinun elämässäsi on paljon sellaista, mikä äiti-ihmisiltä puuttuu. Ja usko pois: pikkulapsiarki ei ole maailman ihaninta aikaa parisuhteenkaan kannalta.

Ymmärrän kyllä täysin tunteesi vaikka itsellä yksi lapsi onkin. Toista ei sitten tullutkaan ihan helposti ja voi olla ettei tule ollenkaan =(

Eri asia jos sitten myös näytät esim. ystävillesi ne negatiiviset tunteet, jos kertovat vauvauutisia.

Minkä ikäinen olet? Miten kauan olette yrittäneet raskautta? Oletteko käyneet lääkärillä selvittämässä mikä voi olla vikana?

Toivottavasti joskus koet sen kun oma nyytti lasketaan käsivarsillesi! Toivon sitä sinulle todella.

Vierailija:

Jos mitenkään voit, koeta nauttia vapaudestasi. Ja ajattele, että moni väsynyt äiti vaihtaisi osia kanssasi. Sinun elämässäsi on paljon sellaista, mikä äiti-ihmisiltä puuttuu. Ja usko pois: pikkulapsiarki ei ole maailman ihaninta aikaa parisuhteenkaan kannalta.

Että oikeasti joku äiti vaihtaisi lapsensa lapsettoman osaan! Meillä kärsitään myös lapsettomuudesta, onneksi tuo kamala kateus-vaihe on mennyt ohi. En vaan osaa nauttia elämästä, kun se suurin haave saattaa jäädä toteutumatta. Ehkä sitten, jos joskus juotuu luovuttamaan...

ja masennuksessa usein toivoo, että ei olisi lapsia hankkinutkaan. Eivät kaikki näin ajattele mutta monet kuitenkin hiljaa ja salaa omassa mielessään.

että kun ei lapsia koskaan olisi hankkinut tai että tekee mieli heittää ne seinään.

Vierailija:

ja masennuksessa usein toivoo, että ei olisi lapsia hankkinutkaan. Eivät kaikki näin ajattele mutta monet kuitenkin hiljaa ja salaa omassa mielessään.

Mutta jos näin ajattelee jatkuvasti, kannattaa hankkia asiantuntija-apua...

En enää noin ajattele, mutta lasten vauva-ajat ovat olleet yhtä tuskaa. Ei hävetä tunnustaa, että kaduin lasten hankkimista alkuun: nyt on tosi ihanaa...

kun tajuan, etten ole saanut nukkua yhtään aamua myöhään viimeiseen viiteen vuoteen, suihkuunkaan en ole rauhassa päässyt yli vuoteen, viihteellä en ole käynyt pariin vuoteen, enkä kaupassakaan yksin.



Joskus olisi ihanaa laittaa silmät ja suu kiinni vaikka viideksi minuutiksi niin, ettei tarvitse miettiä mitään;)

Täytyisi kai vaan osata nauttia tästä lapsettomasta ajasta, toivon ja uskon että joskus kuitenkin saamme lapsen. AP

Tai ainakin mua tää kommentti järkyttää:

Vierailija:

että kun ei lapsia koskaan olisi hankkinut tai että tekee mieli heittää ne seinään.

Minulla on kome lasta; 8v, 3v, ja 1v. Odotan lisäksi neljättä.

Ikinä, koskaan, milloinkaan minulle ei ole tullut mainitsemiasi ajatuksia mieleen!!

Ei koskaan!!

Ei edes silloin, kun esikoinen oli koliikkivauva, sen jälkeen korvatulehduskierteessä ja itki ja itki..

Ei, vaikka nyt minulla on vilkas taapero ja todella uhmakas kolmevuotias!

Ikinä en ole niin pahassa jamassa ollut, että olisin katunut lasteni hankkimista. Koskaan en ole niin väsynyt/kiukkuinen ollut, että haluaisin satuttaa lapsiani! Koskaan, koskaan, ei ole mieleeni edes tullut lasten seinäänheittämistä! KAMALAA PUHETTA!!

Miettikää, äidit sanojanne.. Mielestäni tuollaista lausetta ei saa päästää suustaan " huviksi" , ja jos tuollainen lause oikeesti suusta pääsee, niin että sitä myös tarkoittaa, on se hyvin vakava asia! Silloin täytyy olla jo todella, todella uupunut ja masentunut. Hae apua!

olisin katunut joskus lasten tekemistä! En ole, en koskaan. Ja sama juttu kun aiemmallakin kirjoittajalla, kaksi koliikkivauvaa ollut, väsynyt toki olin, muttei silloinkaan käynyt koskaan mielessä että olisipa jääneet hankkimatta!

Osa meistä todella välillä työlääntyy kersoihinsa omassa mielessään. Olemme niin erilaisia keskenämme ja ajatusmaailmoiltamme.

Sulla meni nyt vähän ohi se, että kehoitin myös hakemaan apua, jos tuollaiset ajatukset vaivaavat.



Hyvä sulle, ettei ole tuollaisia ajatuksia koskaan tullut mieleen. Psykologi-äitini työskentelee perheiden parissa ja kertoo että hyvin monelle äidille nuo mainitut asiat on tulleen mieleen (myös hänelle itselleen kun huusin koliikkiani). Harva kuitenkaan oikeasti näin toimii, koska ajatukset ymmärretään järjen vastaisiksi. Ne ajatukset pitää kuitenkin tunnustaa, eikä teeskennellä olevansa täydellinen äiti. Äiti saa olla vähän väsynyt...



t.12

Et voi mitään lapsettomuudellesi, joten lopeta vatvominen ja kateus.



Sinä voit nauttia elämästä itkemisen sijaan. On kuule paljon ihania asioita, joita voi tehdä kun ei ole lapsia. Minä olin lapseton ja kävin rankkoja hoitoja läpi 5 vuotta. Saimme lapsen 3 vuotta sitten ja toisen 6 kk sitten. Kaipaan usein myös lapsettomia aikoja, lapsiperheen arki on rankkaa vaikka siihen kuinka valmistautuisi.



AP: älä ole " lapsellinen" ja juutu negatiiviseen. Kyllä se lapsi sieltä vielä joskus tulee, olet todennäköisesti vielä lapsentekoiässä useita vuosia. Nykyhoidoilla on hyvät tulokset, lopeta siis itsesääli.

Toki äiti saa olla väsynyt, olen minäkin ollut juuri koliikin ja korvatulehduskierteen aikoihin. Ja olen väsynyt välillä vieläkin.. tän normaalin uhman, vilkkaan 1 vuotiaan ja nyt vielä ison mahan kanssa..

Mutta mun ajatukset väsyneenä pysyy onneksi sillä tasolla, että toivon illan tulevan pian, jotta mieskin on kotona.. ja että saadaan lapset nukkumaan. Joskus tosi väsyneenä päivänä saatan miettiä, että kunpa meillä olisi isovanhemmat tai sukulaiset lähellä jotta saisin lapset edes joskus vaikka vain tunniksi hoitoon, että saisin NUKKUA.



t. 16

mutta kukaan ei osaa sanoa konkreettisia neuvoja. Ja kaikenlisäksi ne neuvojat ei ole itse olleet samanlaisessa tilanteessa joten helppo se on sanoa. Viha ja katkeruus ei häviä vaan voimistuu päivä päivältä mitä enemmän lähipiiriin tulee lapsia.

ap

Kyllä minä sen tunteen ymmärrän. Pitkinä yksinäisinä vanhapiikavuosina olin katkera kaikille joilla oli mies! Häissä olin varsinkin katkera! Sitten kun vihdoin viimein löysin oman kultani, tajusin, että olisipa ollut minulle helpompi elämä, jos vain olisin löytänyt onneni siitä, mitä minulla oli enkä odottanut sitä, mitä minulla ei ollut.



Nyt on talossa uhmaikäinen, joka osaa totisesti kiristää pinnaa. Kaipaan aikaa, jolloin voisi syödä rauhassa ilman että maitomuki kaatuu, lautanen lentää, maitoa syljetään tahallaan pöydälle, ruokaa heitetään tai että voisi olla rauhassa vessassa ilman, että kukaan haluaa syliin, saisi lukea lehtiartikkelin loppuun asti, katsoa tv:tä niin ettei kukaan tule löymään, raapimaan ja hakemaan huomiota.

Viime viikolla lapsi heitti minua saksilla niin että meni täpärästi silmän ohi.

Ennen sanottiin " vitsinä" että myydään lapsi kierteleville mustalaisille. Voi äiti olla välillä totaalisen väsynytkin...

Se kateus mikä äidillä voi lapsetonta kohtaan olla on hetkellistä eikä sitä kyllä voi verrata lapsettoman kateuteen lapsen saanutta kohtaan. Itse taistellessani lapsettomuutta vastaan suorastaan vitutti noi kommentit siitä kuinka te pääsette matkustelemaan ja ei se nyt niin ihanaa ole kun vauva valvottaa jne. Mutta kun lapsetonta ei kiinnosta valvottaako se vauva eikä lapsetonta kiinnosta minne pääsee matkustelemaan, lapseton haluaa sitä mitä sillä " lohduttajalla" on, hinnalla millä hyvänsä: oman vauvan! Sinä " lohduttaja" olet saanut kokea positiivisen raskaustestin, nähdä vauvasi sydämenlyönnit ultrassa, tuntea vauvasi liikkeet sisälläsi ja lopulta saada hänet syliin. Vaikka vauva- aika on hankalaa, olet saanut käydä läpi uskomattoman paljon enemmän kun lapseton! Sinulla on oma lapsi, joku jota hoitaa ja hoivata. Lapseton vaihtaisi vaikka lopun elämänsä etelän matkat siihen lapseen joka valvottaa ja joka buglailee eväät ympäri sohvia. Nuo " kauhukertomukset" vauva- ajoista eivät lohduta yhtään. Ja totta: kateus on rankkaa. Se on jumalauta hirveää, se voi pilata elämän! Mutta minkäs teet? Oman vauvan saaminen on elämän isoimpia ja perustavimpia juttuja. Jos on aina ajatellut itsensä äitinä ja yhtäkkiä tajuaa, että ei, minusta ei tule äitiä niin koko elämä on ajateltava uusiksi. Se voi vaatia vuosien terapiaa, masennuslääkitystä ym. Jotkut selviävät paremmin, jotkut eivät koskaan. Mutta se, että ap vihaa lapsen saaneita on täysin ymmärrettävää. Ap, toivon sydämestäni, että saat sen lapsen tai löydätte jonkun muun ratkaisun kuten adoptio. Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan lapsettomuuden helvettiä.



Itse voin vain lohduttaa muistuttamalla, että nykyään hoidot ovat tosi hyviä ja yhä useampi onnistuu niillä. Niin myös me lopulta. Yhden lapsen saimme, toista ei tule vaikka on 5 vuotta hoitoja tehty. Kiitos tästä yhdestäkin, lapsi on elämää suurempi ihme ja lahja.