Lue keskustelun säännöt.
Isovanhempien muutto ulkomaille
03.01.2023 |
Meillä on 1- ja 4-vuotiaat lapset. Vanhempani ovat lapsieni ainoat isovanhemmat, he ovat jääneet eläkkeelle pari vuotta sitten ja nyt muuttavat Kanarialle. He aikovat olla siellä ainakin 7 kk vuodesta, Suomessa heillä on enää mökki.
Tuntuu jotenkin tosi pahalta kun he muuttavat niin kauas. Koronan takia he eivät ole olleet läheisiä viime vuosien aikana lapsillemme ja nyt vielä tämä muutto. Emme ole saaneet hoitoapua eivätkä vanhempani ole oikein luoneet suhdetta lapsiini. Minulla on itselläni lämpimiä muistoja isovanhemmistani, kävin usein hoidossa ja yökyläilin myös paljon lapsuudessani. Lapseni jäävät tällaisesta paitsi. Harmittaa myös tukiverkottomuutemme, nyt kun isovanhemmat ovat kaukana.
Yritän ajatella positiivisesti, että kesällä voimme sitten ehkä vierailla heidän mökillään heidän luonaan ja talvikaudella soitella videopuheluita. Onhan heillä oikeus asua mussä haluavat, mutta en oikein osannut odottaa tällaisia isovanhempia lapsillemme, suren sitä, etteivät he saaneet osallistuvampia mummoa ja vaaria.
Kommentit (23)
He ovat kuitenkin hengissä eivätkä kuolleet. Mun vanhemmat kuolivat 62- ja 63-vuotiaina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaista se joskus on.
Mä olen itse se ulkomaille muuttanut ja täällä perheen perustanut tytöt. Eikä tämä varmasti ollut sitä mistä mun vanhemmat olivat haaveilleet kun isovanhemmuutta aikanaan miettivät.
Nyt lapset on jo teinejä, toinen kohta täysikäinen. Meillä on ollut välissä useamman vuoden taukoja kun ei olla tavattu ollenkaan. Lasten suomenkieli ei ole vahvin mahdollinen, ovat kolmikielisiä ja suomi näistä heikoin mikä sekin on vaikuttanut heidän yhteydenpitoon isovanhempien kanssa.
Mun äiti kuoli 5 vuotta sitten ja siinä huomasi että välimatkasta ja harvoista tapaamisista huolimatta isovanhemmat ovat olleet mukana elämässämme. Ollaan puhuttu paljon asioista ja monella tapaa äiti ymmärsi arkeamme ja tilanteitamme paremmin kuin monien kavereideni vanhemmat jotka asuvat lähes naapurustossa. Vaikkei hän lapsiani koskaan hoitanut, henkisesti hän oli tukena aina. Samoin kuin itse kävin äidin kanssa läpi tämän taistelua parantumatonta syöpää vastaan. Isän kanssa puhun yhä videopuheluja vähintään pari kertaa viikossa.
Mun vanhemmat eivät onneksi ikinä syyllistäneet mua ulkomaille muuttamisesta. Varmaan se on osaltaan vaikuttanut siihen kuinka läheiset välit meillä on näin etänäkin ollut. En siis sun tilanteessa ainakaan näyttäisi vanhemmilleni tyytymättömyyttäni heidän muuttoonsa vaan pyrkisin löytämään ilon siitä että saavat noin elää omanlaistaan arkea jonka ovat varmasti ansainneet. Pyrkisin mahdollisuuksien mukaan vierailemaan talvisin heidän luonaan ja ehkä jossain vaiheessa voitte jo lähettää lapset keskenään sinne mummolaan lomailemaan. Ottaisin sen mahdollisuutena ja rikkautena että pystyisi noin tarjoamaan lapsille vähän erilaisen mummolan.
Lapsiperhearki ei aina mene niin kuin on itse haaveillut mutta silti se voi olla mukavaa ja antoisaa. Omalla asenteella voi vaikuttaa yllättävän paljon asioihin.
Minun isovanhempani asuivat talvet Espanjassa. Kävin siellä heidän luonaan kylässä. En toki ihan pienenä, koska vanhempani eivät halunneet matkustaa sinne, mutta kun olin sen ikäinen, että pystyin yksin matkustamaan, lähdin heidän luokseen. Aivan huippua!