Minkä vahingollisen tavan opit lapsuudenkodissasi?
Tahallaan tai vahingossa opetetun. Minä opin isältä, että mekastaminen on ok ja negatiivisten tunteiden kaataminen läheisten niskaan sallittua. Esimerkillään opetti, sanallisesti ei tietenkään.
Tämä tapa ehti vahingoittaa useita ystävyyssuhteita ennen kuin tajusin ja opettelin pois.
Kommentit (32)
Vahingolliseksi on paljastunut se, että hyväksytään muut ihmiset sellaisina kuin he ovat (poislukien rikolliset ja vaaralliset ihmiset). Muut ihmiset kun eivät tätä asiaa hyväksy! Puolisoehdokkaiden on ollut mahdoton ymmärtää sitä, että kaikkia muita ihmisiä/tietynlaisia ihmisiä/tiettyä ihmisryhmää nyt ei vaan halua vihata tai halveksua tai edes muuttaa.
"Kyllä sun pitää olla suuttunut, kun X on tuollainen tai Y sanoi noin!" Ei tarvitse, en loukkaannu herkästi, ja osaan katsoa tilannetta ulkopuolelta, ei aina tarvitse mennä sydänverellä mukaan. Eikä sydän verellä.
Vierailija kirjoitti:
Että riidat ratkaistaan väkivallalla. Olen käynyt pitkään terapiassa tuon takia. Vanhemmat käyttivät väkivaltaa lapsiinsa eli meihin koko ajan. :(
Lapsen esim lyömisestä tuli väkivaltaa vasta vuonna -84.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että riidat ratkaistaan väkivallalla. Olen käynyt pitkään terapiassa tuon takia. Vanhemmat käyttivät väkivaltaa lapsiinsa eli meihin koko ajan. :(
Lapsen esim lyömisestä tuli väkivaltaa vasta vuonna -84.
Eikä kaikki tienneet siitä vielä pitkään sen jälkeenkään. Ei lapset (esim. minä) eikä vanhemmat (esim. minun).
Kaikin tavoin olen pyrkinyt välttelee niitä asioita, mitkä ihmetytti, ärsytti ja inhotti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viinan!
Mulla ei ollut kuin äiti ja sillä viina. Aloin juomaan 9 vuotiaana ja äiti sai kaverin.
Ei kukaan uskoa näitä typeriä keksittyjä tarinoita.
Missä kuplassa sinä oikein elät?
En elä missään kuplassa mutta minä en usko jos joku täällä väittää alkaneensa juopoksi jo 9-vuotiaana. Sellaiset ihmiset eivät tänne kirjoittele.
En oppinut koskaan syömään herkkuja
Eniten haittaa on ollut ihmissuhde- ja erityisesti parisuhdetaidoissa, sillä saamani mallin mukaan on ok kiukutella, uhriutua ja kostaa, jos tulee ristiriitatilanteita. Todella myrkyllistä. En haluaisi olla parisuhteessa itseni kaltaisen ihmisen kanssa.
Sen että mitään ei uskalla tehdä kun voi mennä pieleen tai sattua.
Liiallisen leivän puputtamisen. Nyt onneksi päässyt tavasta eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viinan!
Mulla ei ollut kuin äiti ja sillä viina. Aloin juomaan 9 vuotiaana ja äiti sai kaverin.
Ei kukaan uskoa näitä typeriä keksittyjä tarinoita.
Ymmärrän, että on vaikea uskoa kun on itse elänyt sen suht normaalin lapsuuden.
Voi olla. Minut vain pakkosijoitettiin ollessani noin 10v. Sijais"perheen" äiti joi paljon, usein lasten läsnä ollessakin mutta uskoiko sitä kukaan kun kerroin asiasta? Ei uskonut koska akka osasi peittää sen helvetin hyvin ja ukko oli täysin tossun alla. Ilmeisesti lapsuuteni kuitenkin oli suhteellisen normaali vaikka olen luullut muuta ja onkin hyvä, etten kokenut huonoa lapsuutta.
Turha kuitenkaan kenenkään väittää täällä, että alkoi ennen teini-ikää juopottelemaan äitinsä kanssa.
Järjettömän auringon oton ilman suojakertoimia.
Mä opin vähän äidiltä sen, että vaikeista asioista on helpompaa vaieta ( vaikka ei olekaan), isäni taas opetti toisin. Mieheni on monta kertaa sanonut että mun kanssa on tosi vaikea jutella vaikeemmista asioista ( tai keskivaikeista, sitten taas tosi vaikeista ei ).