Onko elämässä mitään odottamisen arvoista?
Töitä ja työttömyyttä, ruoanlaittoa, tiskausta, kävelylenkkejä ulkona ja harrastuksia. Joka päivä hampaiden harjaus ja lankaaminen, huolellinen ateriasuunnittelu että ei liho ja pysyy terveenä, jokapäiväistä asioista huolehtimista, laskujen maksua...
Siivousta, tiskausta, ruoanlaittoa, siivousta tiskausta ruoanlaittoa...joka päivä samoja asioita elämän loppuun saakka kunnes kuolee.
Siis tätäkö on elämä, samoja h-vetin rutiineita joka päivä kunnes kuolee, vaa'alla käyntiä, lenkkeilyä, salia, ruoanlaittoa tiskausta siivousta....Voi itku tätäkö tämä vain on? Tämänkö takia synnyin? Tähän loputtomaan suoritukseen?????????
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Haaveista totta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haaveista totta kirjoitti:
Miksei sinulla ole mitään toteuttamiskelpoisia haaveita elämässäsi? Itse olen matkalla Kanarialta kotiin ja suunnittelen jo uutta matkaa. Ensi viikolla aloitan laulutunnit, joista olen haaveillut vuosikaudet.
Miksi luulet ettei ole mitään haaveita elämässä? Johan tuossa lukee, että on harrastuksia. Nekin ja kaikki muukin on silti pelkkää tylsyyden viivästyttämistä. Kirjoitan esimerkiksi artikkeleita harrastuksena. Kyllä moni taitelija ja lääkäri on esimerkiksi väsynyt elämäänsä. Täytyy olla todella yksinkertainen ettei tajua sitä ettei mikään lopulta ole muuta kuin tylsyyden ja tyhjänpäiväisyyden siirtämistä. ap
Et maininnut tulevaisuuden haaveitasi, vain harrastuksiasi, joista et selvästikään saa kylliksi iloa elämääsi. Minä en ainakaan tunnista tuosta kirjoituksestasi omaa elämääni. Minun elämäni ei ole pelkkää tylsyyden siirtämistä, eikä ole monen muunkaan.
Mikään määrä haaveita ei kuitenkaan poista sitä, että joka päivä on syötävä, siivottava, laitettava ruokaa, peseydyttävä, urheiltava ja hoidettava rutiinit ja arkena käytävä töissä. Toisin kuin yläluokkaisella aatelisella taiteilijalla niin minulla on jokapäiväinen pakko tehdä tietyt asiat ja vasta niiden jälkeen voin toteuttaa muita asioita joilla on itselleni merkitystä. Miksei näitä jokapäiväisiä velvollisuuksia saa kirota mielessään? ap
Niin meidän kaikken on elettävä arkea, joka ei aina ole kovin hohdokasta. Toisten lasi vain on aina puoliksi tyhjä, kuten sinulla kirjoituksestasi päätellen.
Minusta hyvän ruuan syöminen on mukavaa, samoin saunominen tai kylpeminen, eli pesytyminen. Pidän ihan vilpittömästi ulkoliikunnasta enkä edes kovin paljon vihaa työtäni. Sitä paitsi alan olla tilanteessa, jossa voisin ryhtyä oloneuvokseksi.
Haaveista totta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haaveista totta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haaveista totta kirjoitti:
Miksei sinulla ole mitään toteuttamiskelpoisia haaveita elämässäsi? Itse olen matkalla Kanarialta kotiin ja suunnittelen jo uutta matkaa. Ensi viikolla aloitan laulutunnit, joista olen haaveillut vuosikaudet.
Miksi luulet ettei ole mitään haaveita elämässä? Johan tuossa lukee, että on harrastuksia. Nekin ja kaikki muukin on silti pelkkää tylsyyden viivästyttämistä. Kirjoitan esimerkiksi artikkeleita harrastuksena. Kyllä moni taitelija ja lääkäri on esimerkiksi väsynyt elämäänsä. Täytyy olla todella yksinkertainen ettei tajua sitä ettei mikään lopulta ole muuta kuin tylsyyden ja tyhjänpäiväisyyden siirtämistä. ap
Et maininnut tulevaisuuden haaveitasi, vain harrastuksiasi, joista et selvästikään saa kylliksi iloa elämääsi. Minä en ainakaan tunnista tuosta kirjoituksestasi omaa elämääni. Minun elämäni ei ole pelkkää tylsyyden siirtämistä, eikä ole monen muunkaan.
Mikään määrä haaveita ei kuitenkaan poista sitä, että joka päivä on syötävä, siivottava, laitettava ruokaa, peseydyttävä, urheiltava ja hoidettava rutiinit ja arkena käytävä töissä. Toisin kuin yläluokkaisella aatelisella taiteilijalla niin minulla on jokapäiväinen pakko tehdä tietyt asiat ja vasta niiden jälkeen voin toteuttaa muita asioita joilla on itselleni merkitystä. Miksei näitä jokapäiväisiä velvollisuuksia saa kirota mielessään? ap
Niin meidän kaikken on elettävä arkea, joka ei aina ole kovin hohdokasta. Toisten lasi vain on aina puoliksi tyhjä, kuten sinulla kirjoituksestasi päätellen.
Minusta hyvän ruuan syöminen on mukavaa, samoin saunominen tai kylpeminen, eli pesytyminen. Pidän ihan vilpittömästi ulkoliikunnasta enkä edes kovin paljon vihaa työtäni. Sitä paitsi alan olla tilanteessa, jossa voisin ryhtyä oloneuvokseksi.
En kyllä usko edes että olet töissä nytkään. Tulet vain provoilemaan palstalle ja olemaan jotenkin parempi. Tyylisi kirjoittaa on hyvin tunnistettava eikä noita itsekehujasi kukaan usko. ap
Mulle riittää elämän tarkoitukseksi se, että vaimo on luvannut imuttaa kikkeliäni kerran viikossa ja niellä mähnät. Voileipiä osaan tehdä itse. Siinähän sitä onkin onnellisen elämän paketti kasassa. Näillä pärjään hyvin hautaan asti. Ja bonuksena pizzaa joka perjantai!
On. Viikonloppu ja megakänni juottolassa.
Mitä sitten oikein saat tästä palstasta ja humblebrag-kommentistasi? ap