Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, jotka ajattelee omasta lapsestaan että se on 99% ihana?
02.01.2023 |
Ei ärsytä yleensä koskaan, päinvastoin tuo niin paljon iloa ja joka päivä ihmettelen vaan miten viisas tuo lapsi osaakin olla. Ikää tosin vasta 4v, mutta toki tässä uhmaa ym vaiheita on ollut tähänkin mennessä, mutta ikinä en ole menettänyt hermoani lapseen, vaan tuntuu että tämän lapsen kanssa selviää aina kaikista tilanteista lopulta kuitenkin suht helposti. Lapsi on hauska, reipas, ei valita turhasta, kaipaa toki huomiota ja juttuseuraa ajoittain, mutta osaa myös viihdyttää itseään tosi hyvin, ja keksiikin mitä hauskempia juttuja.
Muita kenen mielestä se oma lapsi ei ole
juurikaan raskas tai rasittava, tai oman lapsen seurassa oleminen ei uuvuta täysin (moni ystäväni valittaa tätä)?
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Helppoa se varmaan on jos on vaan yksi lapsi.
No tiedän kyllä monia vanhempia, jotka täysin uupuneita, jopa siihen näennäisen helppoon ja rauhalliseen värityskirjatyttöön. Aika paljon on vanhemmat asenteestakin kiinni. Monilla ei tunnu olevan realistisia odotuksia vanhemmuudesta ylipäänsä etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en ajattele. Kyllä minun pojat on sataprosenttisesti ihania.
Ajattelen naapurin kirkuvista kakaroista, että 99% ei ole ihania.
Vierailija kirjoitti:
No en ajattele. Kyllä minun pojat on sataprosenttisesti ihania.
Ihan aina? Sinua ei sekuntiakaan koskaan häiritse mikään mitä he tekevät? Eivätkä varmaan koskaan teekään mitään kamalaa ikinä kellekään, hajota paikkoja tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helppoa se varmaan on jos on vaan yksi lapsi.
Ajattelen 1/3 lapsestani noin 😃
Onhan lapsi 100 % ihana. Eihän se arjen uupuminen siitä lapsen ihanuudesta/kamaluudesta johdu, vaan siitä millainen elämäntilanne kokonaisuudessaan on. Jos on vaikka töissä raskasta, ei hirveästi ilahduta jos taapero on piirrellyt seiniin tai tyhjännyt jauhopaketin lattialle. Ja kun vastaava toistuu, toki siihen väsyy. Ei se silti ole lapsen ihanuudesta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan lapsi 100 % ihana. Eihän se arjen uupuminen siitä lapsen ihanuudesta/kamaluudesta johdu, vaan siitä millainen elämäntilanne kokonaisuudessaan on. Jos on vaikka töissä raskasta, ei hirveästi ilahduta jos taapero on piirrellyt seiniin tai tyhjännyt jauhopaketin lattialle. Ja kun vastaava toistuu, toki siihen väsyy. Ei se silti ole lapsen ihanuudesta pois.
Kaikki lapset eivät koskaan tee mitään tuollaista. Onhan tuollainen ärsyttävää, etenkin jos lapsi ei olleenkaan opi olemaan tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Helppoa se varmaan on jos on vaan yksi lapsi.
Niin on. Siksi juuri on vain se yksi ja 99,99 % ihana.
Tiesin, että jos olisin tehnyt niitä enemmän, vanhemmuus olisi alkanut tuntua (Huom! minulle) liian raskaalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en ajattele. Kyllä minun pojat on sataprosenttisesti ihania.
Ihan aina? Sinua ei sekuntiakaan koskaan häiritse mikään mitä he tekevät? Eivätkä varmaan koskaan teekään mitään kamalaa ikinä kellekään, hajota paikkoja tms.
Eivätkä varmaan koskaan edes tappele
tai riitele keskenään? Tai jos riitelevät, mietit vaan että ovatpa pojat ihania 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan lapsi 100 % ihana. Eihän se arjen uupuminen siitä lapsen ihanuudesta/kamaluudesta johdu, vaan siitä millainen elämäntilanne kokonaisuudessaan on. Jos on vaikka töissä raskasta, ei hirveästi ilahduta jos taapero on piirrellyt seiniin tai tyhjännyt jauhopaketin lattialle. Ja kun vastaava toistuu, toki siihen väsyy. Ei se silti ole lapsen ihanuudesta pois.
Kaikki lapset eivät koskaan tee mitään tuollaista. Onhan tuollainen ärsyttävää, etenkin jos lapsi ei olleenkaan opi olemaan tekemättä.
Onko sellainen lapsi sitten ihanampi, joka ei koskaan te mitään tuollaista? Millä perusteella? Kuuluuko lapsen olla mahdollisimman hajuton, mauton, näkymätön ja hiljaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset OVAT erilaisia. Samoin vanhemmat! Toiset valittaa ihan kaikesta, sekä lapset että vanhemmat. Siinä vasta rasittavaa porukkaa onkin puolin ja toisin.
Itse olen huomannut, että mitä ärsyttävämpi lapsi, niin voit olla varma että vanhempikin on todella raskas. Toki poikkeuksiakin löytyy. Kasvatus vaikuttaa myös. Tai sen puute, johon nykyään törmää jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan lapsi 100 % ihana. Eihän se arjen uupuminen siitä lapsen ihanuudesta/kamaluudesta johdu, vaan siitä millainen elämäntilanne kokonaisuudessaan on. Jos on vaikka töissä raskasta, ei hirveästi ilahduta jos taapero on piirrellyt seiniin tai tyhjännyt jauhopaketin lattialle. Ja kun vastaava toistuu, toki siihen väsyy. Ei se silti ole lapsen ihanuudesta pois.
Kaikki lapset eivät koskaan tee mitään tuollaista. Onhan tuollainen ärsyttävää, etenkin jos lapsi ei olleenkaan opi olemaan tekemättä.
Onko sellainen lapsi sitten ihanampi, joka ei koskaan te mitään tuollaista? Millä perusteella? Kuuluuko lapsen olla mahdollisimman hajuton, mauton, näkymätön ja hiljaa?
Ei vastakohta todellakaan ole tuo mitä esität. Lapsi voi olla ihmeellinen ja todella väriläiskä tekemättä noita tai vastaavanlaisia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan lapsi 100 % ihana. Eihän se arjen uupuminen siitä lapsen ihanuudesta/kamaluudesta johdu, vaan siitä millainen elämäntilanne kokonaisuudessaan on. Jos on vaikka töissä raskasta, ei hirveästi ilahduta jos taapero on piirrellyt seiniin tai tyhjännyt jauhopaketin lattialle. Ja kun vastaava toistuu, toki siihen väsyy. Ei se silti ole lapsen ihanuudesta pois.
Kaikki lapset eivät koskaan tee mitään tuollaista. Onhan tuollainen ärsyttävää, etenkin jos lapsi ei olleenkaan opi olemaan tekemättä.
Onko sellainen lapsi sitten ihanampi, joka ei koskaan te mitään tuollaista? Millä perusteella? Kuuluuko lapsen olla mahdollisimman hajuton, mauton, näkymätön ja hiljaa?
On. Aika puupää tai vaihtoehtoisesti uhmakas (ei kovin ihanaa) täytyy olla jos jatkuvasti tyhjentää jauhopusseja ja muuten tekee tuhoja.
Kiva kuulla joskus muutakin kuin valitusta vanhemmuudesta!
Mun molemmat lapset on ihan 100% ihania, mutta silti elämä on välillä raskasta ja lasten kaitseminen myös. Ei se lapsiperhe-elämän ja kasvatuksen raskaus ja uuvuttavuus vaan ole mitenkään heidän vikansa, hehän on hyviä juuri omina vasta harjoittelevina itsenään. Syy on siinä etten ole täydellinen ihminen itse, vaan joskus väsyn ja uuvun.
Vierailija kirjoitti:
Mun molemmat lapset on ihan 100% ihania, mutta silti elämä on välillä raskasta ja lasten kaitseminen myös. Ei se lapsiperhe-elämän ja kasvatuksen raskaus ja uuvuttavuus vaan ole mitenkään heidän vikansa, hehän on hyviä juuri omina vasta harjoittelevina itsenään. Syy on siinä etten ole täydellinen ihminen itse, vaan joskus väsyn ja uuvun.
Eli et koskaan ajattele lapsesta, että onpa ärsyttävä, ei vitsi en nyt jaksa tuota, kun on niin raskas?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun molemmat lapset on ihan 100% ihania, mutta silti elämä on välillä raskasta ja lasten kaitseminen myös. Ei se lapsiperhe-elämän ja kasvatuksen raskaus ja uuvuttavuus vaan ole mitenkään heidän vikansa, hehän on hyviä juuri omina vasta harjoittelevina itsenään. Syy on siinä etten ole täydellinen ihminen itse, vaan joskus väsyn ja uuvun.
Eli et koskaan ajattele lapsesta, että onpa ärsyttävä, ei vitsi en nyt jaksa tuota, kun on niin raskas?
Outo ajattelutapa vetää jotain miinusprosentteja lapsesta pois tai ihmisistä ylipäätään. Annatko prosenttilukuja myös kumppaneille ja ystävillesi? Ihan sairas ajatustapa suorastaan, ja koko aloitus on taas sarjassa aivottoman kanan ajatuspieru.
A. Paskattiko se siellä taas laskee ja jakelee prosentteja lapselleen? 50% cute ja 50% evil, hehheh, hauskaa, pistetään pakkaseen ja uhataan ketun vievän, jos luvut siitä muuttuis. Dubai kutsuu 100% bimboa.
Helppoa se varmaan on jos on vaan yksi lapsi.