On outoa että 1830-luvun Helsingissä on elänyt kreivejä ja markiiseja
Luen parhaillaan Kaari Utrion Rakas Henrietta-kirjaa. (Tammi, 1977).
Hgin seurapiirit vaikuttavat kauhean yläluokkaisilta mutta kaupunni itse kuvataan lähinnä maalaiskyläksi missä kadutkin hiekkateitä ja talot yksikerroksisia puutaloja kuin jossain Raumalla nykyään.
Kommentit (30)
Onhan Suomessa edelleen aatelisia. Osa elää ihan tavallista elämää, osassa sukuja vanhaa rahaa on edelleen niin, että voidaan asua kaupungissa arvoasunnossa tai jossain maalaiskartanossa. Ritarihuoneella pidetään vain aatelisille tarkoitettuja tapahtumia, ei ihan tätä päivää olevia tapahtumia, kuten tanssiaisia. Varmasti on jokin aatelisten sisäpiiri, jossa edelleen juonitaan perillisten keskinäisiä naimakauppoja ja keskustellaan hevosten jalostamisesta.
Eli Hki oli silloinkin kylä joka luulee liikoja itsestään! :D
Ah, Rakas Henrietta! Luin sen joskus 15-vuotiaana, oli isovanhempieni kirjahyllyssä. Muistan että tykkäsin siitä valtavasti, ja muistan monia kohtauksia vieläkin 40 vuotta myöhemmin. Tuo oli muistaakseni Suuren Suomalaisen Kirjakerhon erikoispainos jossa oli kuva- ja tietoliite "Henriettan Helsinki" josta oli paljon apua tapahtumapaikkoja hahmotellessa. Esim. Tuomiokirkkohan näytti ihan erilaiselta silloin.
Suomen aateli on ruotsalaista, saksalaista tai venäläistä alkuperää, ja näiden maiden aateli ei käytä markiisin arvoa.
Olen nähnyt markiiseja Tampereellakin.
Vierailija kirjoitti:
Eli Hki oli silloinkin kylä joka luulee liikoja itsestään! :D
Suomi oli kaikkialta tuolloin hyvin erilainen kuin nyt. Helsinki juu oli paljon pienempi, Turulla oli iso etumatka siihen, sanoikin Viipurilla.
Nythän Helsinki ei luule oikeastaan liikoja, on kasvanut paljon suuremmaksi. Eikä onneksi silti miljoonakaupunkikokoluokkaan.
Maalla ehkä helpompi väheksyä, kun vastassa ei olekaan Lontooseen verrattava suurkaupunki.
Kirjan ainoa markiisi ei lopulta ollut markiisi. Mutta Suomen aatelistossa kyllä oli kreivejä, vapaaherroja, paroneja. Ruhtinaita meillä ei ollut omasta takaa.
Vierailija kirjoitti:
Onhan Suomessa edelleen aatelisia. Osa elää ihan tavallista elämää, osassa sukuja vanhaa rahaa on edelleen niin, että voidaan asua kaupungissa arvoasunnossa tai jossain maalaiskartanossa. Ritarihuoneella pidetään vain aatelisille tarkoitettuja tapahtumia, ei ihan tätä päivää olevia tapahtumia, kuten tanssiaisia. Varmasti on jokin aatelisten sisäpiiri, jossa edelleen juonitaan perillisten keskinäisiä naimakauppoja ja keskustellaan hevosten jalostamisesta.
Ei jo nyt kukaan koulutettu ihminen lähde tuohon aatelispelleilyyn. Säälittävää omanarvonkohotusta luusereille
Nykyään työkkärissä asioi paljon vapaaherroja. Markiiseja näkee kauppojen edustalla.
Joo nykyään Suomessa ei tarvitse olla hienoa syntyperää voidakseen vain vetelehtiä
Vierailija kirjoitti:
Joo nykyään Suomessa ei tarvitse olla hienoa syntyperää voidakseen vain vetelehtiä
Rahvaanomainen näkemys. On Luojan säätämä järjestys että on aatelisia joilta työnteko olisi rikos tätä järjestystä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Ah, Rakas Henrietta! Luin sen joskus 15-vuotiaana, oli isovanhempieni kirjahyllyssä. Muistan että tykkäsin siitä valtavasti, ja muistan monia kohtauksia vieläkin 40 vuotta myöhemmin. Tuo oli muistaakseni Suuren Suomalaisen Kirjakerhon erikoispainos jossa oli kuva- ja tietoliite "Henriettan Helsinki" josta oli paljon apua tapahtumapaikkoja hahmotellessa. Esim. Tuomiokirkkohan näytti ihan erilaiselta silloin.
Minä pidän enemmän Pappilan neidoista joka ilmestyi samana vuonna ja käsittelee samaa aikaa.
On Suomessa vieläkin kreivejä. Ei toki montaa kun aatelissuvut ovat sammuneet, kun aatelisuus periytyy vain miespuoliselle jälkeläiselle. Ei nykypäivän Suomessa aatelista erota.
No jos Helsinki määriteltiin pääkaupungiksi 1810, niin ei tuohon ole vielä kovin suuria rakennushankkeita ole ehtinyt tapahtua, mahtoikohan Senaatintorikaan olla kuin rakennustyömää vielä tuolloin kun Nikolainkirkko valmistui vasta 1850-luvulla.. Sitä ennen Helsinki oli vain pikkuruinen kaupunki ilman sen kummempaa statusta jopa hieman eri paikassa ja nykyisellä paikallaan se tuotti rakentajille paikoin kovastikin päänvaivaa joko kallioilla tai vettyneellä maalla.
Vierailija kirjoitti:
On Suomessa vieläkin kreivejä. Ei toki montaa kun aatelissuvut ovat sammuneet, kun aatelisuus periytyy vain miespuoliselle jälkeläiselle. Ei nykypäivän Suomessa aatelista erota.
.
Onhan tuo yksikin kreivillinen aatelissuku jonka edustajan tapasin, ja jonka sukusääntö määrää että koska vaan sukuun syntyy miespuolinen jälkeläinen niin se on kreivi. Tällä reseptillä kreivillisyys säilyy.
Toisaalta Suomen ainoa ruhtinassuku, venäläinen Menshikovin suku, sammahti kun viimeinen jälkeläinen oli nainen. Eli kuulemma jonnekin 60-70-luvun taitteeseen asti omalaatuista ja yksinäistä yläaatelin elämäänsä, legenda kertoo että oli huonosti suomea taitanut emigrantti joka liikkui autonkuljettajan kyydittämänä silloin kun kotinsa jätti.
Asuu vieläkin.
Nykyisin vaan aatelisilla ei ole erioikeuksia muihin nähden samalla tapaa kuin entisaikaan oli.
aateliset ovat voimissaan vieläkin. Yksi suku hallinnoi montaa pörssi ym yritystä. Palkkaavat aateliskalenterin nimiä lähipiiriinsä.
Mitäs outoa siinä nyt on?
Suome peitti jää jääkaudella ja ensimmäiset asukit tulivat Suomeen 10 000 - 11 000 vuotta sitten. Ja sukit oli metsästäjä-keräilijöitä.
Mennään muutama sata vuotta eteenpäin niin ajatellaan, miten kukaan on uskaltautunut lentokoneisiin sisään