Te miehet, jotka haluatte lapsia, mikä siihen on syynä?

Aika primitiivinen lähtökohta oli itsellä. Kun tapasin tuon silloin tulevan vaimoni, tunsin seksuaalisen himon lisäksi hyvin voimakkaasti haluavani tehdä hänet raskaaksi. Siis ihan näin brutaalisti sanoen. Oli ensimmäinen kerta elämässäni kun tuli tuollainen tuntemus naisesta, jonka kanssa seurustelen.

Toisaalta olin aina ajatellut, että jos sopiva ihminen löytyy niin haluaisin lapsia, joten niin niitä sitten saimme.

Ei kannata hullun vaivata päätään moisella asialla.

Ettei elämä tunnu tyhjältä vanhoilla päivillä. Perhe ja läheiset on oleellinen osa ihmisen onnellisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Aika primitiivinen lähtökohta oli itsellä. Kun tapasin tuon silloin tulevan vaimoni, tunsin seksuaalisen himon lisäksi hyvin voimakkaasti haluavani tehdä hänet raskaaksi. Siis ihan näin brutaalisti sanoen. Oli ensimmäinen kerta elämässäni kun tuli tuollainen tuntemus naisesta, jonka kanssa seurustelen.

Toisaalta olin aina ajatellut, että jos sopiva ihminen löytyy niin haluaisin lapsia, joten niin niitä sitten saimme.

Lisäänpä tähän vielä 20 avioliittovuoden jälkeen sellaisen vinkin, että jos alkaa seurustelun aikana tulla naisesta sellaisia ajatuksia, että kylläpä tuo näyttäisi söpöltä kun sen vatsa alkaisi kasvaa ja siellä olisi mun lapsi, niin kosikaa. Ei toki ainoa peruste avioliitolle, mutta yksi ihan hyvä peruskivi.

T: Sama

Kyllä se oma jälkikasvu jostakin syystä on sellainen juttu. Haluaa näyttää tätä hienoa maailmaa jollekulle toisellekin. Toki varmaan puolisonkin aiemmat lapset saavat aikaan jotakin saman kaltaista, mutta ei ehkä ihan samalla tasolla, kun ei ole ollut alusta asti mukana heidän elämässään.

Haluan sukutarinan ja nimemme jatkuvan. Tähän ei käy muuta kuin omaa lihaa ja verta oleva jälkeläinen. Uusperheet eivät kiinnosta, sellaiseen en ryhdy.

Mun miesserkku nuorempana ei halunnut omia lapsia silloisen tyttöystävän kanssa. Sitten lähemmäs nelikymppisenä hänelle tuli sellainen fiilis, että haluaa oman lapsen siksi, jotta ei jäisi yksin sitten kun vanhemmista on aika jättää.

nainen painostaa. siihen on pakko vastata, että haluan

Onko kenenkään syynä se, että haluaisi elää lapsiperheen elämää - viedä lapsia harrastuksiin, hoivata, ruokkia, opettaa sytyttämään takka ja keskustella elämästä jne.?

Vai onko ajatus aina se, että kyllä lasten äiti niistä arkiasioista kuitenkin huolehtii, itselle riittää kunhan töissä käy?

Vierailija kirjoitti:

nainen painostaa. siihen on pakko vastata, että haluan

Ei ole, ellet ole törppö.

Viime kädessä se on elämän tarkoitus,

Vierailija kirjoitti:

Haluan sukutarinan ja nimemme jatkuvan. Tähän ei käy muuta kuin omaa lihaa ja verta oleva jälkeläinen. Uusperheet eivät kiinnosta, sellaiseen en ryhdy.

Vaikuttaisiko asiaan jos heillä olisi äitinsä nimi? He olisivat silti sinun sukuasi.

Vierailija kirjoitti:

Onko kenenkään syynä se, että haluaisi elää lapsiperheen elämää - viedä lapsia harrastuksiin, hoivata, ruokkia, opettaa sytyttämään takka ja keskustella elämästä jne.?

Vai onko ajatus aina se, että kyllä lasten äiti niistä arkiasioista kuitenkin huolehtii, itselle riittää kunhan töissä käy?

Kun lapsella on kaksi aikuista vanhempaa, niin kyllä se yhdessäolo ja "velvollisuudet" nykyään jakautuu hyvinkin tasaisesti. Aika jännästi palstan mieskuva on kovasti 50-60-luvuilta. Kertooko sitten jotain kirjoittajien keski-iästä..?

Vierailija kirjoitti:

Onko kenenkään syynä se, että haluaisi elää lapsiperheen elämää - viedä lapsia harrastuksiin, hoivata, ruokkia, opettaa sytyttämään takka ja keskustella elämästä jne.?

Vai onko ajatus aina se, että kyllä lasten äiti niistä arkiasioista kuitenkin huolehtii, itselle riittää kunhan töissä käy?

Hyvä kysymys. Ehkä ne miehet, jotka hankkivat lisää lapsia uuden kumppanin kanssa, oikeasti pitävät lapsista ja lapsiperhearjesta, miksi muuten he haluavat lisää lapsia, kun heillä on jo?

Minäkin tiedän yhden miehen, jolla on 8 lasta yht. 3 eri naisen kanssa. Siinä sitä onkin lapsirakas ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kenenkään syynä se, että haluaisi elää lapsiperheen elämää - viedä lapsia harrastuksiin, hoivata, ruokkia, opettaa sytyttämään takka ja keskustella elämästä jne.?

Vai onko ajatus aina se, että kyllä lasten äiti niistä arkiasioista kuitenkin huolehtii, itselle riittää kunhan töissä käy?

Kun lapsella on kaksi aikuista vanhempaa, niin kyllä se yhdessäolo ja "velvollisuudet" nykyään jakautuu hyvinkin tasaisesti. Aika jännästi palstan mieskuva on kovasti 50-60-luvuilta. Kertooko sitten jotain kirjoittajien keski-iästä..?

Mutta kun eihän ne jakaudu tasaisesti. Ks. esim kotihoidontuen sukupuolijakauma tai tilastot kotitöiden jakautumisesta, tai kuka jää kotiin sairaan lapsen kanssa. 

Epätasainen vastuunjako on muuten yksi olennainen syy miksi naisten halu tehdä lapsia vähenee jatkuvasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan sukutarinan ja nimemme jatkuvan. Tähän ei käy muuta kuin omaa lihaa ja verta oleva jälkeläinen. Uusperheet eivät kiinnosta, sellaiseen en ryhdy.

Vaikuttaisiko asiaan jos heillä olisi äitinsä nimi? He olisivat silti sinun sukuasi.

Menen naimisiin vain, jos nainen ottaa minun sukunimeni, niin kuin perinteisiin kuuluu. Perhe on yksi yksikkö, jolla on yhteinen sukunimi. Se tekee heistä yhden tiimin.

Minä haluaisin kolme lasta. Kyllähän elämä ilman lapsia olisi aika merkityksetöntä ja onhan lapset rakkaita, tuovat iloa elämään ja ovat suuri rikkaus. Iskäx3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kenenkään syynä se, että haluaisi elää lapsiperheen elämää - viedä lapsia harrastuksiin, hoivata, ruokkia, opettaa sytyttämään takka ja keskustella elämästä jne.?

Vai onko ajatus aina se, että kyllä lasten äiti niistä arkiasioista kuitenkin huolehtii, itselle riittää kunhan töissä käy?

Kun lapsella on kaksi aikuista vanhempaa, niin kyllä se yhdessäolo ja "velvollisuudet" nykyään jakautuu hyvinkin tasaisesti. Aika jännästi palstan mieskuva on kovasti 50-60-luvuilta. Kertooko sitten jotain kirjoittajien keski-iästä..?

Mutta kun eihän ne jakaudu tasaisesti. Ks. esim kotihoidontuen sukupuolijakauma tai tilastot kotitöiden jakautumisesta, tai kuka jää kotiin sairaan lapsen kanssa. 

Epätasainen vastuunjako on muuten yksi olennainen syy miksi naisten halu tehdä lapsia vähenee jatkuvasti. 

Jos miehen palkka on suurempi niin syy on puhtaasti taloudessa. Kotihoidon tuessa tämä pitäisi ottaa paremmin huomioon. Nykymallilla se on miestä syrjivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kenenkään syynä se, että haluaisi elää lapsiperheen elämää - viedä lapsia harrastuksiin, hoivata, ruokkia, opettaa sytyttämään takka ja keskustella elämästä jne.?

Vai onko ajatus aina se, että kyllä lasten äiti niistä arkiasioista kuitenkin huolehtii, itselle riittää kunhan töissä käy?

Kun lapsella on kaksi aikuista vanhempaa, niin kyllä se yhdessäolo ja "velvollisuudet" nykyään jakautuu hyvinkin tasaisesti. Aika jännästi palstan mieskuva on kovasti 50-60-luvuilta. Kertooko sitten jotain kirjoittajien keski-iästä..?

Mutta kun eihän ne jakaudu tasaisesti. Ks. esim kotihoidontuen sukupuolijakauma tai tilastot kotitöiden jakautumisesta, tai kuka jää kotiin sairaan lapsen kanssa. 

Epätasainen vastuunjako on muuten yksi olennainen syy miksi naisten halu tehdä lapsia vähenee jatkuvasti. 

Kyllä meillä ainakin ne jakaantuvat tasan. Ihmeellinen ajatusmaailma vielä yleistää että isä ei osallistu. Meillä ollaan tasaisesti molemmat kotona jos lapsi sairastuu, samoin käytetään lääkärissä, molemmat käy kaupassa, siivoaa ja laittaa ruokaa.

Eräs ex-kollegani ilmaisi asian - 'lapset ovat jotain tosi fantastista'. Tämä ilmeisesti selitti korkean lapsiluvun (kuusi).  Jostain kummallisesta syystä vaimo kuitenkin tuntui huolehtivan lapsista lähes yksin, koska kysesein mies ressasi työn takia noin 250 päivää vuodessa. Silloin kun oli toimistolla niin kaveri jäi melkein joka päivä vapaaehtoisesti pariksi tunniksi ylitöihin.