Te naiset, jotka haluatte lapsia, mikä siihen on syynä?

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miten joku suostuu sellaiseen kidutukseen kuin synnytys.

Keisarileikkaus :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miten joku suostuu sellaiseen kidutukseen kuin synnytys.

Keisarileikkaus :)

Suomessa sitä ei yleensä pyytämällä saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä äitinä olemisessa kiehtoo? Miksi on tärkeää jatkaa sukua?

Että myös minulla olisi joku täysin oma, omilla ja rakastamani miehen geeneillä varustettu paketti. Muiden lapset eivät herätä sellaisia tunteita, mitä oma herättää.

Kuulostaa aika itserakkaalta... Miksi sinun ja miehesi geenit ovat paremmat kuin muiden?

Itserakkaalta? Nazzit yrittivät sitä, että vain hyvägeeniset ansaitsivat lisääntyä, taidat itse olla siihen suuntaan kallellaan kun et tajua vastausta. Kaikilla on oikeus lisääntyä ja se nyt vaan on sisäänrakennettu, että se omilla geeneillä rakennettu poikanen on se rakkain, oli sitten ihminen tai muu eläinlaji.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä äitinä olemisessa kiehtoo? Miksi on tärkeää jatkaa sukua?

Että myös minulla olisi joku täysin oma, omilla ja rakastamani miehen geeneillä varustettu paketti. Muiden lapset eivät herätä sellaisia tunteita, mitä oma herättää.

Kuulostaa aika itserakkaalta... Miksi sinun ja miehesi geenit ovat paremmat kuin muiden?

On varmaan niin huippugeenit, että kertakaikkiaan vaan täytyy siirtää jälkipolville?

lol

Koirat on suloisia. Lapset ja kissat kamalia.

Elämää ylläpitävä voima eli rakkaus

Vierailija kirjoitti:

Koirat on suloisia. Lapset ja kissat kamalia.

Lapset ja kissat on söpöjä. Koirat haisee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä äitinä olemisessa kiehtoo? Miksi on tärkeää jatkaa sukua?

Että myös minulla olisi joku täysin oma, omilla ja rakastamani miehen geeneillä varustettu paketti. Muiden lapset eivät herätä sellaisia tunteita, mitä oma herättää.

Kuulostaa aika itserakkaalta... Miksi sinun ja miehesi geenit ovat paremmat kuin muiden?

Itserakkaalta? Nazzit yrittivät sitä, että vain hyvägeeniset ansaitsivat lisääntyä, taidat itse olla siihen suuntaan kallellaan kun et tajua vastausta. Kaikilla on oikeus lisääntyä ja se nyt vaan on sisäänrakennettu, että se omilla geeneillä rakennettu poikanen on se rakkain, oli sitten ihminen tai muu eläinlaji.

Tuo vastaus vahvisti sen itserakkauden vaikutelman, kiitos. Se on sääli, että kaikilla on oikeus lisääntyä. Ei todellakaan pitäisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä äitinä olemisessa kiehtoo?

Aika monta vastausta olet jo tuohon saanut.

Joo, samankaltaisia ajatuksia on monilla kuin itsellänikin. 

ap.

No niin ja nyt sitten äitiyden pakkotuputtajat pois sekoilemasta.

- oikea ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä äitinä olemisessa kiehtoo? Miksi on tärkeää jatkaa sukua?

Että myös minulla olisi joku täysin oma, omilla ja rakastamani miehen geeneillä varustettu paketti. Muiden lapset eivät herätä sellaisia tunteita, mitä oma herättää.

Tämä kuulostaa näin lapsen roolista katsottuna hivenen kuristavalta.

Koska halusin perheen? Tarkoitan, halusin että meitä asuu useita ihmisiä sanan katon alla ja mielellään ei kaikki samaa sukupolvea. Sitä kodikkuus minulle tarkoittaa, ja sitä kaipaan. 

Olen viisilapsisesta perheestä ja tottunut siihen, että ympärillä on ihmisiä ja vilskettä. Vaikka joskus tietysti tulee erimielisyyksiä, ehdottomasti valtaosa ajasta tykätään toisistamme. Lapsuudenkotini on minulle edelleen tärkeä ja rakas ja pidän yhteyttä vanhempiini ja sisaruksiini. Teininä en miettinyt lapsiasiaa, mutta kun muutin omilleni, tuntui tyhjältä ja omituiselta, ja tiesin mikä elämästäni puuttuu. 

Onneksi löysin lapsirakkaan miehen, hoidettiin ensin opinnot nopeasti alta pois, ja sitten olikin lasten vuoro. Meillä on nyt viisivuotias esikoinen ja kolmivuotiaat kaksoset. En pidä poissuljettuna ajatusta enemmistäkin lapsista, mutta odotellaan nyt hetki ja keskitytään näihin. Onneni on tässä. Taloudellisesti on joskus tiukkaa, kaikkea ei saada mitä haluttaisiin, mutta pärjätään kuitenkin. Ei se materia lopultakaan ole niin tärkeää, tai "elämykset". Mikään ei voisi korvata niitä hetkiä, kun saavun väsyneenä kotiin, ja oven avatessani kuuluu iloinen tervehdys "hei äiti!"

Voiko vastata, jos halusi vain yhden lapsen, eikä lapsia monikossa?

Mulla oli oikeastaan 3 syytä:

1. Työuupumus. Halusin tauon kaikesta ja olla jonkin aikaa vain rauhassa kotona. Vaihdoinkin työpaikkaa heti äitiysloman jälkeen.

2. Uteliaisuus. Minua kiinnosti kokea raskaus ja synnytys ja imetys ja nähdä pienen lapsen kehitys.

3. Vaihtelunhalu. Olemme olleet miehen kanssa yhdessä teini-iästä lähtien, joten lapsen syntyessä yhteisiä vuosia oli takana jo 14. Olimme ehtineet saada ihan riittävästi kahdenkeskistä aikaa ja matkustelua ja ostaneet ja remontoineet talon ja hankkineet lemmikeitä. Lapsen hankkiminen ja hoivaaminen ja kasvattaminen on tosi mielenkiintoinen yhteinen projekti.

Nyt kun lapsi täyttää ihan kohta 11 v., niin olen edelleen sitä mieltä, että nuo olivat ihan ok syitä ryhtyä vanhemmaksi. Silti ne ovat aika yhdentekeviä juttuja siihen nähden, kuinka siistiä on, että on se lapsi. Siis tuollainen iso lapsi, kohta teini ja aikuinen. Oli se pienenäkin ihana, mutta nyt se on tosi kivaa seuraa, siitä on paljon apua, kohtalaisen vähän vaivaa ja loputtomasti iloa.

Sitten jos mieheni kuolee ennen minua, niin yhteisistä lapsista on lohtua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä äitinä olemisessa kiehtoo? Miksi on tärkeää jatkaa sukua?

Että myös minulla olisi joku täysin oma, omilla ja rakastamani miehen geeneillä varustettu paketti. Muiden lapset eivät herätä sellaisia tunteita, mitä oma herättää.

En voi ymmärtää tätä vastausta. Minulla on kaksi adoptoitua lasta, ja he ovat minulle tasan yhtä tärkeitä ja rakkaita kuin biologiset lapseni.

Osa vastauksista kuulostaa kyllä siltä, että on jo valmiiksi tietyt odotukset lapselle joita tämän kuuluu sitten toteuttaa...

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miten joku suostuu sellaiseen kidutukseen kuin synnytys.

Mulla oli helppo synnytys. Sain tosi aikaisessa vaiheessa puudutteet, eikä sen jälkeen tuntunut enää kipua. Lähinnä nukuin avautumisvaiheen. Ponnistus kesti 5 min eikä tullut edes nirhaumia. 2 päivän päästä synnytyksestä olin jo tallihommissa ja viikon kuluttua hevosen selässä. Siinä varmaan oli vähän näyttämisenhaluakin, mutta ihan hyvin sujui.

Menisin koska vaan mielummin synnyttämään, kuin vaikkapa hammaslääkäriin.