Miten visualisoit vuodenkierron?

Minulle vuodenkierto visualisoituu vahvasti vastapäivään kulkevana kellotauluna; joulu on kello kuudssa, maaliskuu kello kolmessa, juhannus kahdessatoista ja syyskuu kello yhdeksässä.

Suomessa syksy-talvi on liian piiiitkä.

Ja vuodessa on 2 talvea. Vain 1 kesä.

Eli tammikuusta alkaen talvi, kevät, kesä, syksy ja taaaas talvi joulukuussa. Eli 2 talvea kalenterivuonna.

Kylmä realismi. hyrh taas pakkanen...

Nonin meitsillä taas on sillai ajatus etä joo ypyrä se on mutta alkaa sieltä kellotaulun kutosesta sit ysi on kevättä 12 kesää ja kolme syksyä. 

-A

Kellotauluksi niin, että joulu on klo 12, kevät klo 9, juhannus klo 6 ja syksy klo 3.

Vierailija kirjoitti:

Myötäpäivään, ehdottomasti myötäpäivään.

Te jotka meette vastapäivään, niin oletteko esim. matemaattisesti lahjakkaita?

Vai mikähän tähän olisi selityksenä?

Lastentarhassa oli meillä huoneentaulussa vastapäivään, muistan kuvan

Jatkuva aaltoviiva. Joulukuu on ylhäällä ja siitä laskeutuu kohti kesää ja juhannuksen aika on viivan alin kohta. Siitä taas uuteen nousuun kohti joulua. Viikon päivä on tasainen päättymätön viiva.

Peikko kävelee onton maapaalon sisällä ja saa sen pyörimään ja siitä syntyvät vuodenajat.

Visualisoin vuodenkierron siten, että teen seinälle näkyvät viikkonumerot. Sitten poistan aina kuluneen viikon numeron, kun viikko on mennyt.

Sen näkeminen, kauanko vielä on viikkoja jäljellä esim. tästä kevättalvesta kestettävänä, antaa lisää jaksamista kevään ja kesän odotukseen, kun näkee niiden viikkonumerojen seinällä vähenevän yksi kerrallaan.

Myös armeijassa ja vankilassa aamujen laskeminen on ihan tuttua puuhaa. Se helpottaa pysyykkisesti. Itse en jaksa aamuja laskea, joten itselle riittää viikkokalenteri. Joskus kyllä olin sellaisessa määräaikasityöpaikassa, joka oli niin raskas henkisesti ja fyysisesti, että sen aikana laskin vankilatyyliin, paljonko vielä on "kakkua" jäljellä. Olo helpottui, kun piti kirjanpitoa vähenevistä aamuista.

Vierailija kirjoitti:

Peikko kävelee onton maapaalon sisällä ja saa sen pyörimään ja siitä syntyvät vuodenajat.

Siis maapallon, anteeksi huolimattomuuteni.

Vierailija kirjoitti:

Visualisoin vuodenkierron siten, että teen seinälle näkyvät viikkonumerot. Sitten poistan aina kuluneen viikon numeron, kun viikko on mennyt.

Sen näkeminen, kauanko vielä on viikkoja jäljellä esim. tästä kevättalvesta kestettävänä, antaa lisää jaksamista kevään ja kesän odotukseen, kun näkee niiden viikkonumerojen seinällä vähenevän yksi kerrallaan.

Myös armeijassa ja vankilassa aamujen laskeminen on ihan tuttua puuhaa. Se helpottaa pysyykkisesti. Itse en jaksa aamuja laskea, joten itselle riittää viikkokalenteri. Joskus kyllä olin sellaisessa määräaikasityöpaikassa, joka oli niin raskas henkisesti ja fyysisesti, että sen aikana laskin vankilatyyliin, paljonko vielä on "kakkua" jäljellä. Olo helpottui, kun piti kirjanpitoa vähenevistä aamuista.

Tuo armeijan laskuri on nimeltään TJ-laskuri tai aamulaskuri eli Tänään Jäljellä-laskuri.

Vierailija kirjoitti:

suorakaide, jossa pyöristetyt kulmat

Neliönmuotoinen kellohan se ajastaika on.

Juhannusaattona ja jouluaattona saan vaimolta pillua.

Välipäivät runkkailua.

t.mies

Ellipsi jossa näkymää ( kuvaa) kyseisestä vuodenajasta/ kuukaudesta ja lliikun kalenterissa sen mukaan missä mennään , kuun alusss olen eri kohdassa kun lopussa. Lähempänä itseä on se missä nyt mennään ja toisella puolella vastakkainen vuodenaika. 

Olen tataari, ja meillä turkkilaisten kansojen kansanperinteen näkemysessä uusivuosi on maaliskuussa. Eli silloin juhlitaan ja alkaa luonnon herääminen. Sit on eloisaa aikaa ja ku tulee syksy ja talvi, se on rauhallista, filosofista aikaa.

Jana jossa tammikuu vasemmalla ja joulukuu oikealla. Näen kuukaudet myös väreinä ja epämääräisinä kuvina. Heinäkuun ja elokuun välissä on sellainen pieni "seinä". Myös toukokuun kohdalla on semmoinen ikään kuin avonainen ovi kirkkaisiin väreihin. Loppuvuosi on tummempi kuin alkuvuosi. 

Näin on ollut ihan lapsesta asti.

Se on kuin kello, vastapäivään ylhäältä alkaen, jos ajattelen koko vuotta. Jos ajattelen lähemmin kuukausia niin kuin jana, jossa laatikoita perättäin joka jotenkin kääntyy vuoden kierron mukana.

Visualisoin vuodenkierron siten, että henkisesti valmistaudun kuhunkin tulevaan kauteen, myös kotiani koristellen, jotta olisin tyytyväisempi kussakin vuodenajassa ja kuukaudessa.

Jos silti kaipaan joskus vaikka kesää talvella, haaveksin kesäajasta ja mietin, mitä teen, kun on taas kesä. Voin jopa laittaa välillä kesävaatteet päälle kotona ja tehdä muuta kesäistä, vaikka syödä jäätelöä. Turha sitä on itseään rääkätä talviasioilla silloin, kun oikein kaipaa kesää. Ei muuta kuin kesäfiilis päälle vain.

Elämä on tässä ja nyt, joten siihen kauteen kuuluu aina keskittyä, jossa eletään ja koittaa tehdä siitä parasta aikaa. Suunnitella ja haaveksia voi silti jo tulevastakin kaudesta.

Kuin kello:  klo 12 - 18. Pallokuvan oikea puolisko.

Ehkä, en ole varma, tuo värikäs (kuvallinen, piirretty, maalattu, väritetty per kuukausi) kuva saattanut olla kansakoulun oppikirjasta.

Opin pikkutyttönä. Meni päähän ja niin sen aikajanan, kuukaudet vieläkin  "näen" visuaalisesti eli kuvina.

Väreinä. Talvi on musta. Sitten vaalean vihreä, seuraavaksi vihreä ja sitten ruskan sävyt. 

Talvella kaivan oikealla kädellä persettä koska vasemmassa on rukkanen  mutta kesällä vastaavasti vedän vasurilla kun oikeassa kädessä on kossupullo varmoissa otteissa.

t. Joorma