Lue keskustelun säännöt.
Kysymys lapsen menettäneille
01.01.2023 |
Mikä sinua on auttanut parhaiten arjen jaksamisessa? Lääkkeet, terapia vai mikä?
Oman lapsen kuolemasta sen aikaa, että "pelkkä suru" johtanut vakavan masennuksen diagnoosiin. Lääkitys ollut nyt kuukauden, vielä ei voimat ole lisääntyneet. Terapia alkaa pian. Olen sairauslomalla, toive olisi palata töihin ja jaksaa arki normaalisti.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Menetin kaksi alakouluikäistä lasta, mutta vielä pahempaa, menetin heidät elävältä naispyskopaattien toimesta, en selviä tuosta koskaan ja odotan vain elämäni päättymistä.
Eli lasten turvallisuuden vuoksi heidät huostaanotettiin sinulta. Hoida itsesi kuntoon niin ehkä voit tavata vielä lapsiasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin lapsesi menehtyi eli kuinka pitkä aika siitä on? Oman lapseni menetyksen jälkeen olin työkyvytön pitkään ja kävin terapiassa 1,5 vuotta. Myös lääkitystä nostettiin. Onneni oli päästä eläkkeelle, sillä ikää jo oli niin paljon. Sururyhmää moni suosittelee. Voimia!
Keväällä. Olin töissä välillä, mutta jouduin jäämään uudestaan pois.
Ei ole pitkä aika. Itselläni oli juuri päättynyt projektityö, kun lapseni menehtyi. Vähän yli puolen vuoden päästä pääsin terapiaan ja se auttoi minua tosi paljon. Myös lääkitys auttoi niin, että sain hyvin nukuttua. Luulen, että diagnoosisi on siksi, että suru ei ole diagnoosi eikä sairauslomaa voisi muuten myöntää. Anna itsellesi aikaa.
Ei ole diagnoosi pelkästään siksi. Siinä joku aika, kun katsotaan että masennuslääkitys paikallaan, ensin "vain" surua. Suru ei ole diagnoosi, mutta diagnoosi oli ensin joku muu. Ahdistuneisuushäiriö tai jotain sinne suuntaan.
Olin 4 kuukautta töissä ja yritänkin mennä taas pian. En vaan jaksanut enää edes liikkua oikeastaan ja itkin vaan. Itkua en mitenkään rajottamaan sinänsä pysty, tänäänkin se tuli kaupassa.