5v sai neuvolasta lähetteen puheterapiaan, kinestesiassa jotain, kannattaako mennä?

Kannattaako mennä? NO TOTTAKAI! Jos ammattilaiset ovat huomanneet lapsesi tarvitsevan tukea, niin tietysti sinä annat lapsesi ottaa sen annetun tuen vastaan. Miksi ihmeessä ei? Eikä tämä mikään " huvittaa tai ei huvita" juttu ole, vaan yleensä ihan oikea tarve.

lukukäsitteen takia ja hyvä että sai. Kouluvalmiuksissa kun löytyi enemmänkin heikkoutta ja nyt on sitten syksyn käynyt kouluvalmiusryhmässä ja ihan on eri tyttö jo näöin lyhyen avun jälkeen. Sai myös lähetteen puheterapeutin toimesta toimintaterapiaan ja hyvä niin sillä löytyipä tytöltä sitten muutama muukin asia joita tukemalla saadaan tytön koulun aloitus sujumaan paljon helpommin.

Varaa ajat heti, ne voi saada vasta parin kuukauden päähän.

kyllä teidän lapsenne itsekin oppii puhumaan ja löytää äänteiden paikat suussa. Terapiat ovat leimaavia ja teitä katselevat vielä pitkään sekä opettajat että kavereiden vanhemmat. Niissä myös udellaan lapselta kotioloista koska oletetaan että lapsen vika johtuu ryyppäävistä ja hakkaavista vanhemmista, ettekä te enää millään pysty todistamaan toisin. Jos sillä nyt on vähän r-vikaa ja s:t ja t:t menevät sekaisin niin kyllääpähän nuo oppii kirjoittaessaan.



Tai sitten ei.

Meillä puheterapian seurannassa käyvä (huomenna 3. kerta) 5v, joka myös käynyt toimintaterapeutilla seurannassa vuosi sitten kolme kertaa (saimme sieltä ohjeita omiin harjoituksiin mm. tasapainoharjoituksiin yms.). On kiva kuulla ettemme ole " ihan ainoita" ...

Vierailija:

kyllä teidän lapsenne itsekin oppii puhumaan ja löytää äänteiden paikat suussa. Terapiat ovat leimaavia ja teitä katselevat vielä pitkään sekä opettajat että kavereiden vanhemmat. Niissä myös udellaan lapselta kotioloista koska oletetaan että lapsen vika johtuu ryyppäävistä ja hakkaavista vanhemmista, ettekä te enää millään pysty todistamaan toisin. Jos sillä nyt on vähän r-vikaa ja s:t ja t:t menevät sekaisin niin kyllääpähän nuo oppii kirjoittaessaan.

Tai sitten ei.

Toivottavasti tuo oli rankkaa ironiaa.

Tosiasia on, että aika moni erityistuen tarpeessa oleva lapsi ei saa tukea ja terapiaa juuri siksi, että vanhemmat ajattelevat tuolla lailla!

OIKEASTI, terapia ei leimaa. Jos lapsella on isoja ongelmia ja puutteita, niin takuulla on leimaavampaa se, että vanhemmat eivät suostu hakemaan niihin apua.

Puheterapiassa ei varmasti kysellä kotioloista.

No, sainpahan hyvät naurut!

Tosikko tai ei, niin olen erityisopettaja-kälyltäni kuullut todella monia tarinoita vanhemmista, jotka oikeasti karttavat kaikkia tutkimuksia ja terapioita juuri tuosta syystä, että ajattelevat niiden olevan leimaavia ja tunkeutuvan heidän yksityiselämäänsä.



Joten ei tämä asiasta huolestuminen ollut niinkään tyhmää.

ja tuetaan lapsen ryhmässä toimimista. Lisäksi tulee kotiläksyjä joissa erilaisia harjoituksia kuten pitkäkestoisen muistin, lukukäsitteiden, ylä- ja alakäsitteiden yms. harjoittamiseksi. Ne tehdään kotona vanhemman kanssa ja tarkistavat sitten terapiassa. Harjoittelevat siis asioita jotka auttavat koulun aloituksessa. Meidän tytöllä ongelmia lukukäsitten lisäksi siinä että on hitaasti lämpenevä ja hänellä on luki- ja hahmotusvaikeutta. tyttö kävi ensin 3 kertaa arviointikäynnillä ja sieltä puheterapeutti sitten suositteli tuota ryhmää. Tyttö kävi myös kolme kertaa toimintaterapeutin arviossa jossa TT totesi että ainut selkä vaikeus on kynäotteessa joka on kehittymätön ja lihaskunnossa mutta että jotain pientä mikä huolestuttaa on sitten enemmän mutta mitä niin sitä vaikea määritellä. myös tuntoyliherkkyyttä epäili. Toimintaterapiaa ei jatkettu sen enempää mutta molemmat terapeutit on tulossa eskarin palaveriin jossa mietitään miten eskarissa voitaisiin tukea tyttöä jotta koulun aloitus olisi mahdollisimman vaivaton eikä tyttö heti tippuisi kärryiltä tai joutuisi sosiaalisesti syrjityksi. Minulle ainakin oli helpotus tuo että saatiin jokin selvyys jo kotona esiin tulleisiin vaikeuksiin joita ei olla itse osattu määrittää.