Onko ketään muuta psykoosiin sairastunutta? Vertaistukea kaipaan.

Vierailija kirjoitti:

Joka toinen suomalainenhan on nyt psykoosissa joka toinen ADHD ja 99 % narsisteja jos Psykiatreja ja psykologeja ja sairaanhoitajia

Toinen psykiatri listi eukkonsa Ullanlinnassa ja toinen puukotti 4 Idahossa vain viikkojen sisään, jäämme odottamaan lisää uutisia.

Itselläni on skitsofrenia eli silloin psykoosi on tavallaan ollut jatkuvaa vuosia. Pääsin hoitoon 2015. Siitä asti olen syönyt lääkkeitä ja ne toimivat.

Perhe ja suku ovat suhtautuneet hyvin. Ja olen paljon kertonut heille asioista. Ei ole sillai vierastettu.

Toisin on siskoni laita, jolla on myös puhjennut skitsofrenia. Hän on täysin sairaudentunnoton eikä häntä saa millään hoitoon. Hän on täysin varma siitä, että hän on terve. Syyttelee muita narsisteiksi ja terroristeiksi. Hänen mielestään muut vain valehtelevat ja gaslitghtaavat häntä.

Todella äärimmäisiä kuvitelmia ja hallusinaatioita. Uskoo että tavarat muuttuvat seinät muuttuvat, ruoka on myrkytettyä jne.

Jos näistä asioista puhuu, hän raivostuu. Riehuu ja hajottaa tavaroita. Tulee yllättäen kylään ja haluaa olla tuntikausia jollain tekosyyllä. Siinä sitten jännittää, että milloin taas pimahtaa.

Käyttäytymisen takia olemme enemmän kokoajan pitäneet etäisyyttä ja koittaneet asettaa rajoja hänelle.

Olen aikalailla sitä mieltä, että en halua olla tekemisissä ennen kuin ottaa lääkityksen.

Olen käynyt läpi lukuisia psykooseja ja maannut kuukausitolkulla pakkohoidoissa. Ei kukaan ole suhtautunut mitenkään erikoisesti tai välttelevästi. Itse kyllä voinnin huonontuessa välttelen ihmisiä ja silloinkin muut yrittävät pitää yhteyttä. Hyvät ystävät ovat yleensä olleet kiinnostuneita kokemuksistani, joista kyllä avoimesti kerron, jos joku haluaa kuulla. Sanovat vaan, että olen mukava ja mielenkiintoinen ihminen. Ei psykoosisairaus ole este hyville ihmissuhteille. Enemmän vaikuttaa persoona ja muut asiat.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään väärä oletus tuo, että persoonallisuushäiriöisten kanssa eläminen altistaa jotkut psykooseille. Varsinkin clusterB:n ihmiset sairastuttavat. Se on ihan diagnoosissakin se, että tuottavat kärsimystä ympäristönsä ihmisille omalla toiminnallaan. Sitten normalisoidaan vaikka epävakaata persoonallisuutta. Hyvä tavallaan, että normalisoidaan, koska ihmisiäkin he ovat. Pitää kuitenkin aina tuoda myös esiin ne tuhot, joita tila hoitamattomana aiheuttaa.

Sinähän olet ihan hullu ja perhäiriöinen kun luokittelet ihmisiä kuin SS ihminen noin. menehän hoitoon siitä.

Toki monet ottavat etäisyyttä psykoosissa olleeseen. Se on sinänsä ihan luonnollistakin, että luottamus sellaiseen peruskäytökseen menee. Aina pitää pohtia, että onkohan tuo ajatus tai kommentti osa sairautta vai ei. En ole sitä mieltä, että psykoottisen hylkääminen olisi oikein. Se vaatii vain aika paljon henkistä kypsyyttä toiselta. Harva meistä on kovin kypsä, vaikka aikuisia ollaankin. PItää myös muistaa ne loukkaukset, joita psykoottinen on saattanut oireillessaan heittää "sinä meinaat tappaa minut myrkyllä".... Juup. Ei tuollaisista ihan kepeästi yli kävellä ilman kunnon selvittelyjä ja jälki suhteeseen jää iäksi. 

25: höpö höpö. Nyt rauha maahan. Minä en luokittele ketään. Diagnoosien kriteeristö on ihan kaikkien luettavissa vapaassa internetsissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo täälläkin ollaan muka psykoosissa vaikka omaan laajat kansainväliset ringit, käyn kirjeenvaihtoa erään kuninkaan kanssa, osaan erästä  harvinaista taitolajia joista sossu voi vaan unelmoida ja pidän talouttani tarkasti ja kotikin on siisti ja korkean tason maalauksiani seinillä. Mutta kun joku lekuri ja joku sossu on varma :D!?

Herkullista nähdä naamojen ilmeet :D

Naurahdin. Mutta ihan oikeasti tällä palstalla törmää aivan säännöllisesti kirjoittajiin, jotka eivät elä todellisuudessa. Joillakin se näkyy aivan käsittämättömänä tekstinä, jossa itse keksittyjä sanoja ja monesti vinksahtanut vaino- tai muu harhainen ajattelu taustalla. Joskus olen tällaiselle ihan ystävällisesti kehottanut ottamaan lääkkeet, ja joskus siitä on jopa kiitetty. Eli tämä palsta olisi mielenterveysammattilaisille todella hyvä paikka auttaa. psykoosiin joutuneita. Lääkkeet eivät ole nykyään mitenkään erityisen huonoja.

Kyllä ne lääkkeet on nykyään hyviä, mutta niissä on aika huikeat sivuvaikutukset. Sen takia moni jättää ne ottamatta ja sitten taas alkaa sekoilu.

Psykiatrisen hoitajia ja lääkäreitä ei saada vähällä rikoksistaan kiinni koska ovat erittäin suojattuja toimissaan. Nyt kuitenkin alkaa tapahtua jo niin pahoja parissaan että se suoja tulee ohenemaan. Valviraan vaan kaikki ilmoja jos perseilevät.

Mä kärsin kovasti, kun mun äidilläni oli aina psykoosi muutaman vuoden välein. Söi lääkkeitä ja kävi terapiassa. Ei auttanut. Lapsuus ja nuoruus oli ihan kamalaa.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on skitsofrenia eli silloin psykoosi on tavallaan ollut jatkuvaa vuosia. Pääsin hoitoon 2015. Siitä asti olen syönyt lääkkeitä ja ne toimivat.

Perhe ja suku ovat suhtautuneet hyvin. Ja olen paljon kertonut heille asioista. Ei ole sillai vierastettu.

Toisin on siskoni laita, jolla on myös puhjennut skitsofrenia. Hän on täysin sairaudentunnoton eikä häntä saa millään hoitoon. Hän on täysin varma siitä, että hän on terve. Syyttelee muita narsisteiksi ja terroristeiksi. Hänen mielestään muut vain valehtelevat ja gaslitghtaavat häntä.

Todella äärimmäisiä kuvitelmia ja hallusinaatioita. Uskoo että tavarat muuttuvat seinät muuttuvat, ruoka on myrkytettyä jne.

Jos näistä asioista puhuu, hän raivostuu. Riehuu ja hajottaa tavaroita. Tulee yllättäen kylään ja haluaa olla tuntikausia jollain tekosyyllä. Siinä sitten jännittää, että milloin taas pimahtaa.

Käyttäytymisen takia olemme enemmän kokoajan pitäneet etäisyyttä ja koittaneet asettaa rajoja hänelle.

Olen aikalailla sitä mieltä, että en halua olla tekemisissä ennen kuin ottaa lääkityksen.

Taas tulit valehtelemaan tänne. Ei psykoosi ole edes skitsofreniassa päällä vuosia. Höpö höpö. Vai oletko yhtäjaksoisesti vuosia sairaalassa? Minulla on skitsofrenia ja olen psykoosissa vain osastojaksoilla. Muulloin olen kuin muutkin ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on skitsofrenia eli silloin psykoosi on tavallaan ollut jatkuvaa vuosia. Pääsin hoitoon 2015. Siitä asti olen syönyt lääkkeitä ja ne toimivat.

Perhe ja suku ovat suhtautuneet hyvin. Ja olen paljon kertonut heille asioista. Ei ole sillai vierastettu.

Toisin on siskoni laita, jolla on myös puhjennut skitsofrenia. Hän on täysin sairaudentunnoton eikä häntä saa millään hoitoon. Hän on täysin varma siitä, että hän on terve. Syyttelee muita narsisteiksi ja terroristeiksi. Hänen mielestään muut vain valehtelevat ja gaslitghtaavat häntä.

Todella äärimmäisiä kuvitelmia ja hallusinaatioita. Uskoo että tavarat muuttuvat seinät muuttuvat, ruoka on myrkytettyä jne.

Jos näistä asioista puhuu, hän raivostuu. Riehuu ja hajottaa tavaroita. Tulee yllättäen kylään ja haluaa olla tuntikausia jollain tekosyyllä. Siinä sitten jännittää, että milloin taas pimahtaa.

Käyttäytymisen takia olemme enemmän kokoajan pitäneet etäisyyttä ja koittaneet asettaa rajoja hänelle.

Olen aikalailla sitä mieltä, että en halua olla tekemisissä ennen kuin ottaa lääkityksen.

Kuulostatte kyllä itse siltä että olisi parasta ettei siskosi ole tekemisissä kanssasi. Itse eristäisin nimenomaan teidät, kirjoituksestasi kuulostaa niin pahat aggressiot, että huh huh. En ihmettele jos sisko reagoi.

Olen normaalisti ollut tekemisissä kaikki nämä vuodet veljeni kanssa. Samoin vanhempani myös.

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt läpi lukuisia psykooseja ja maannut kuukausitolkulla pakkohoidoissa. Ei kukaan ole suhtautunut mitenkään erikoisesti tai välttelevästi. Itse kyllä voinnin huonontuessa välttelen ihmisiä ja silloinkin muut yrittävät pitää yhteyttä. Hyvät ystävät ovat yleensä olleet kiinnostuneita kokemuksistani, joista kyllä avoimesti kerron, jos joku haluaa kuulla. Sanovat vaan, että olen mukava ja mielenkiintoinen ihminen. Ei psykoosisairaus ole este hyville ihmissuhteille. Enemmän vaikuttaa persoona ja muut asiat.

Samaa mieltä. Hoidettu psykoosi ei vaikuta ihmisen persoonaan ja hyvä tyyppi on hyvä tyyppi, vaikka olisikin skitsoaffektiivinen. Lääkitys pitää vaan pitää balanssissa.

Ja varmasti vaikeat olosuhteet voivat lisätä taudin puhkeamisen vaaraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo täälläkin ollaan muka psykoosissa vaikka omaan laajat kansainväliset ringit, käyn kirjeenvaihtoa erään kuninkaan kanssa, osaan erästä  harvinaista taitolajia joista sossu voi vaan unelmoida ja pidän talouttani tarkasti ja kotikin on siisti ja korkean tason maalauksiani seinillä. Mutta kun joku lekuri ja joku sossu on varma :D!?

Herkullista nähdä naamojen ilmeet :D

Naurahdin. Mutta ihan oikeasti tällä palstalla törmää aivan säännöllisesti kirjoittajiin, jotka eivät elä todellisuudessa. Joillakin se näkyy aivan käsittämättömänä tekstinä, jossa itse keksittyjä sanoja ja monesti vinksahtanut vaino- tai muu harhainen ajattelu taustalla. Joskus olen tällaiselle ihan ystävällisesti kehottanut ottamaan lääkkeet, ja joskus siitä on jopa kiitetty. Eli tämä palsta olisi mielenterveysammattilaisille todella hyvä paikka auttaa. psykoosiin joutuneita. Lääkkeet eivät ole nykyään mitenkään erityisen huonoja.

Millepä naurahdit? Kaikki kun on totta. Kerro.

Millätavoin sanojen vääristelyt vaurioittavat sinua esim?

Vierailija kirjoitti:

Joo täälläkin ollaan muka psykoosissa vaikka omaan laajat kansainväliset ringit, käyn kirjeenvaihtoa erään kuninkaan kanssa, osaan erästä  harvinaista taitolajia joista sossu voi vaan unelmoida ja pidän talouttani tarkasti ja kotikin on siisti ja korkean tason maalauksiani seinillä. Mutta kun joku lekuri ja joku sossu on varma :D!?

Herkullista nähdä naamojen ilmeet :D

Psykapuolen ihmisillä on niin ahdas ja rajoittunut maailma että kaikki sen ulkopuolella on mahdotonta. pelottavasti nämä samat tötteröt sitten muka "auttavat ihmisiä" normaaliin elämään, jonka on näytettävä samanlaiselta kuin oma kulissi.

Kulissin takana raahataan eukkoa matossa takakonttiin ja muita pipanoita. Hirveää porukkaa.

Suomen hoitolaitokset perustivat kommunistit stasimallilla. Yllättikö? Koska heidän maailmassaan psyyke rakentuu ulkomaailmasta käsin he kuvittelevat voivansa mestaroida  muita omaan maailmaan sopiviksi.

Ihmisen psyyke kuitenkin muotoutuu ja kehittyy tiiviissä vuorovaikutuksessa vanhempiinsa - ei siis kenen tahansa kanssa lapsuudessa, ja perimän ehdoilla. Asia jota sossu ei ikinä tule käsittämään koska he ovat rikkinäisiä itse. Olen nähnyt tämän erittäin läheltä.

Opiskelijoina he olivat huonoimpia selkeästi myös ja epäsosiaalisimpia koko Yliopistolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstalla teitä riittää. Kaikki päivystäjät ja ilmiantajat.

Tämä. Kysäisepä esim. meghanhullulta. :D

Miten sä jäit noin alakynteen?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sijaislapsi jonka biologinen äiti on psykoosisairas. Pelkään ihan hirveästi, että teini-iässä menetämme myös tämän lapsen samalle sairaudelle. Olen kauhulla lukenut omaisten lohduttomia kokemuksia hoidosta ja pahimmillaan tilanteen päätymisestä sairastuneen itsemurhaan.

Olen ottanut lapselle kattavimman ja kalleimman mahdollisen vakuutuksen mitä löysin, toivon, että sem turvin saisin hänelle aikanaan apua ja hoitoa.

Tiedätkö miten tuo sinun neuroottisuutesi vaikuttaa lapsen identiteetin ja itsetunnon kehittymiseen? Jos sinun on noin vaikea käsitellä lapsesi biologisen äidin ongelmia, niin mitenkä pystyt toteuttamaan sijaisäitinä toimimista eli ylläpitämään tervettä, empaattista ja ymmärtävää suhdetta biologisen äidin ja lapsen välillä?  Suurin osa edes psykoosisairaan vanhemman kasvattamista lapsista ei koskaan mene psykoosiin. Uusimman tutkimustiedon mukaan itse asiassa skitsofreniassa geenit selittävät on vain 5-6 % oireyhtymän vaihtelusta populaatiotasolla: 

"Moreover, it seems that the significance of the genetic risk is much less than we previously assumed, perhaps as little as 5–6% of the risk (Bassett et al., 2017; Goes & Sawa, 2017) ."

Tutkimuksissa on myös todettu, että ihmiset jotka pitävät psykoosisairauksia ensisijaisesti geneettisesti periytyvinä biologisina aivosairauksina, liittävät potilaisiin enemmän negatiivisia stereotypioita, kokevat skitsofreenikot useammin uhkaaviksi ja liittävät sairauteen toivottomuutta. Toisin sanoen uskomus, että sijaislapsesi on biologisesti altis sairastumaan, aiheuttaa hänelle itsestigmatisaatiota sen lisäksi, että hän stigmatisoituu jo pelkästään identifioitumalla vääjäämättömästi sairaana pidettyyn äitiinsä.  Oikeasti tutkijoiden mukaan skitsofrenian kaltaisilla diagnooseilla ei ole mitään diagnostista hyötyä, koska psykiatrisilla häiriöillä on heikko realiabiliteetti eikä minkäänlaista biologista validiteettia, eli niitä ei ole biologisesti määritelty. Etiologiaa ei ole, on vain lukematon määrä riskitekijöitä, jotka ovat yhteisiä lukemattomalle määrälle muita diagnostisia luokkia: 

"Diagnoses should be useful in clinical work. However,many diagnoses in psychiatry have a relatively low utility value from a clinical standpoint. This is due to a significant overlap between the so-called mental “illnesses”. Diagnosis have low reliability (“accuracy”), and moreover provide a poor basis for saying something about prognosis"

https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/17522439.2021.1985162

Sinuna auttaisin sijaislastasi suhtatumaan omiin juuriinsa uteliaasti ja antaisin vaihtoehtoisia tapoja tarkastella äidin sairastumista niin, että hän voisi nähdä äitinsä ymmärrettävässä ja järjellisessä valossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt läpi lukuisia psykooseja ja maannut kuukausitolkulla pakkohoidoissa. Ei kukaan ole suhtautunut mitenkään erikoisesti tai välttelevästi. Itse kyllä voinnin huonontuessa välttelen ihmisiä ja silloinkin muut yrittävät pitää yhteyttä. Hyvät ystävät ovat yleensä olleet kiinnostuneita kokemuksistani, joista kyllä avoimesti kerron, jos joku haluaa kuulla. Sanovat vaan, että olen mukava ja mielenkiintoinen ihminen. Ei psykoosisairaus ole este hyville ihmissuhteille. Enemmän vaikuttaa persoona ja muut asiat.

Samaa mieltä. Hoidettu psykoosi ei vaikuta ihmisen persoonaan ja hyvä tyyppi on hyvä tyyppi, vaikka olisikin skitsoaffektiivinen. Lääkitys pitää vaan pitää balanssissa.

Ja varmasti vaikeat olosuhteet voivat lisätä taudin puhkeamisen vaaraa.

Asia ei ole noin yksinkertainen. Minulla on diagnoosina paranoidinen skitsofrenia ja paras lääkitys on ollut lopettaa kaikki lääkkeet kokonaan. Ei sitä lääkitystä useinkaan kannata käyttää kuin akuutissa vaiheessa osastolla. Minulla ei ole nyt lääkkeettömänä ollut mitään oireita vuosikausiin.

Kirjallisuudesta voit saada vertaistukea ja lohtua. Monia kiinnostavia kirjoja on aiheeseen liittyen. Tässä esimerkiksi:

Murtuneet mielet - talvi ja jatkosodassa sairastuneista kirjoitettu kirja

Levoton nainen - kertoo kuinka aikoinaan mielenterveyssairauksia lanseerattiin

Hulluuden historia - kirjassa kerrotaan aikojen saatossa mielenterveyspotilailla tehdyistä ihmiskokeista.

Hulluudestanne ja hulluudestamme - tästä kirjasta jäi mieleen, kuinka mielenteysepidemian uhrimäärät vertautuu maailmansotien aikaisiin.

Tähtien lähettiläs - ufokokemuksistaan kirjoittanut psykiatri, lukiessa tosin vaihda ihminen-sana ufo-sanan tilalle.